keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Minäkö vuorotteluvapaalle?

Olen aiemminkin maininnut haaveilevani vuorotteluvapaalle jäämisestä. Tänä talvena ylirasitusoireiden kanssa tasapainoillessa olen havahtunut asiaan uudelleen.

Lomavarpaat - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Olen kuitenkin alkanut epäröidä. Mietin, uskallanko edes ottaa asian puheeksi esimieheni kanssa. Minkälaisen signaalin annan työnantajalleni, jos kerron haluavani siirtyä joksikin aikaa sivuun? Onko minulla enää paluuta vanhaan muutoin kuin paperilla? En kuitenkaan halua riskeerata työpaikkaani. Itse asiassa nykyinen työni on moneltakin kannalta katsoen sitä mitä haluan vastaisuudessakin tehdä.

Miksi sitten haluan vapaalle? Siksi, että elämä on alkanut tuntumaan oravanpyörältä, jossa kierrokset ovat kovemmat kuin missä jaksan juosta mukana. Haluaisin antaa enemmän aikaa itselleni ja perheelleni. Lapset kasvavat silmissä eikä kaikkien omienkaan haaveiden toteuttamista voi eläkepäivien varaan laskea. Nyt panostaessani leipätyöhöni kaikki muu tuntuu jäävän puolitiehen. Ja ne tekemättömät asiathan juuri stressaavat eniten.

Yksi asia puntarissa on luonnollisesti talous. Vaikka minulla täyttyykin 25 työvuoden edellytys korotettuun vuorottelukorvaukseen, on se silti ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa pienempi. Olen kuitenkin ollut aina tarkka raha-asioissa, ja tekemieni laskelmien avulla olen todentanut, että tiukalla taloudenpidolla tulisimme nytkin toimeen.

Tarvitsen siis enää rohkeutta nostaa kissa pöydälle työpaikalla. Jos en tee sitä nyt, kadunko sitä loppuelämäni? Vai pitääkö vieterin antaa vain kiristyä ja säästää tämä oljenkorsi vielä tiukempaa tilannetta varten?

Lue myös:
Onko downshifting vain hieno nimi laiskuudelle?
Psykofyysistä tasapainoilua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti