tiistai 20. tammikuuta 2015

Miten hurahdin pyöräilyyn

Ylä- ja alamäkeä

Kaikki alkoin 1990-luvun alussa, kun ostin teräsrunkoisen markettitason maastopyörän kesäkelien työmatkakulkineeksi. Ja tulihan sillä ajeltua jonkin verran ihan huvikseenkin. Vaikka pyörä ei varsinainen maastopyörä ollutkaan, tunsin poikamaista iloa päästessäni koluamaan sillä kotikylän polkuja, vaihteellista pyörää kun ei minulla ollut ennen ollutkaan.

Kilometrejä alkoi karttua hieman enemmän 90-luvun puolivälissä, kun Pirkan kierrosta tavoitteleva ystäväni pyysi minua treenikaveriksi Pirkan pyöräilyyn. Muutaman vuoden päästä osallistuin jo itsekin tuolle reilut 130 km pitkälle Näsijärven kierrokselle. Lainasin tapahtumaan ja siihen valmistautumista varten retkipyörän, kun itselläni ei ollut maastopyörää sopivampaa ajokkia. Vuosittainen pyöräilysaldoni liikkui tuolloin parin tuhannen kilometrin tasolla.

Maatiepyöräily alkoi kiinnostaa sen verran että vuosituhannen vaihteessa ostin käytetyn Rossin maantiepyörän. Maantielenkkejä alettiin ajaa samaisen kaverin kanssa ihan silkasta ajamisen ilosta. Perinteeksi muodostuneen Pirkan pyöräilyn lisäksi osallistuimme Hämeenlinnan Tarmon järjestämään reilun sadan kilometrin mittaiseen Hämeen Pyörärinkiin. Maastopyöräkin vaihtui astetta parempaan, alumiinirunkoiseen Raleighiin. Ajokilometrit alkoivat lähennellä vuositasolla kolmea tuhatta.

Vuonna 2005 pyöräharrastukseni jäi kokonaan taka-alalle, kun talonrakennusprojekti vei kaiken ajan mitä perheelliseltä palkkatyöläiseltä suinkin jäi. Seuraavana vuonna projekti jatkui pihatöillä samaan tahtiin, ja pyöräily ei enää edes käynyt mielessä. Treenikaverini ajoi Pirkan pyöräilyssä tuolloin jo sitä pidempää 217 km reittiä. Tuumasin, että ei minusta taida enää pyöräharrastajaa tulla.

Nousujohteista kehitystä

Muutaman välivuoden jälkeen nousin pyörän selkään uudelleen keväällä 2007, kun aloin taas valmistautumaan Pirkan pyöräilyyn. Tapahtumalistalle tuona kesänä tulivat uusina kokemuksina Myllyn Pyöräily Raisiossa ja Tour de Helsinki, jonka yhteislähtö ja johdetut nopeusryhmät saivat pyöräilyfiiliksen nousemaan huippuunsa. Mittariin kertyi kolmisen tuhatta kilometriä, kuten parina seuraavanakin vuonna.

Keväällä 2010 koin jonkin asteisen herätyksen ja innostuin päivittämään maantiepyöräni uudelle vuosituhannelle. Ostin alle 1000 km ajetun Bianchi via nirone 7:n, jolla kilometrejä alkoikin kertyä aiempaa enemmän. Itse asiassa taisin aluksi innostua aiheesta liiankin kanssa, koska minulla alkoi ilmetä ylirasitusoireita. Kauden päätteeksi matkamittari päätyi uuteen ennätykseen, 4500 km:iin.

Seuraavana keväänä aloitin kauden jo maalis-huhtikuun vaihteessa. Aloin määrätietoisesti kartuttamaan kilometrejä, mitä edesauttoi työpaikkani siirtyminen 30 km:n päähän. En toki ajanut tuota väliä päivittäin, mutta kertakin viikossa antoi mukavan lisän normi viikonloppu- ja iltalenkkien päälle. Väkisin ei lenkille tarvinnut nytkään lähteä - päinvastoin vieroitusoireita alkoi tulla, jos useampi päivä jäi ajamatta. Vuonna 2011 ajoin ensimmäistä kertaa yli sata pyörälenkkiä, yhteispituudeltaan n. 6000 km.

Vuosi 2012 meni pitkälti samojen nuottien mukaan. Tosin Pirkan pyöräilyssä olivat roolit treenikaverin kanssa vaihtuneet ja ajoin ensimmäisen yli 200 km:n lenkkini hänen tyytyessään perinteiseen Näsijärven kiertoon. Kaupin kanuunoiden rutiinilla johdetussa nopeusryhmässä pitkäkin Pirkka sujui yllätyksekseni ilman ongelmia. Myös Myllyn pyöräily ja Tour de Helsinki kuuluivat jo kauden vakio-ohjelmistoon. Vuoden pyöräilysaldo päätyi hitusen päälle 7000 km:n, lenkkejä tuli ajettua edelleen satakunta.

Kausi 2013 alkoi vauhdilla ajaessani heti loppiaisena Uudenkaupungin kuntoputkessa 200 km Röret Runt tapahtumassa. Maantielle päästiin maaliskuun viimeisenä päivänä. Juhannusviikolla kävin koeajamassa hiilikuituisen Bianchi Infiniton ja omaksihan se oli saatava. Uuden pyörän innostamana treenasin kesällä tavallista pidempiä lenkkejä, jotta pystyin ajamaan elokuussa Turussa järjestettävän Route 300:n reilun 300 km:n reitin. Lukumääräisesti lenkkejä kertyi n.10% enemmän kuin parina edellisenä vuonna ja kauden 2013 loppusaldo kipusi ennätykselliseen 8800 km:iin. Päätin pyrkiä seuraavana vuonna kymppikerhoon eli ajaa vuoden aikana 10 000 km. Tästä ennätyskaudesta kertoo blogipostaus Kymppitonnin pyöräilykausi.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti