maanantai 20. huhtikuuta 2015

Tehokkuutta kartongin keräykseen

Aina kun vien kartonkia keräyspisteelle ihmettelen kuinka huonosti tila hyödynnetään. Kaikki eivät muista (tai välitä), että kartonkipakkaus ja pahvilaatikko tulee avata ja litistää ennen keräyskonttiin laittamista.

Koko kierrätyksen idea alkaa ontua, jos keräysautoissa kuljetetaankin kartongin sijaan tyhjien pakkausten sisällä olevaa ilmaa.

Otetaan esimerkiksi maitotölkki, jonka tilaan menee ilman voimakeinoja tusina maitotölkkiä, kun ne litistää ja kokoaa yhden tölkin sisään.

Täytyy vain muistaa pakata ensimmäiset tölkit pohja ylöspäin, jotta loput voi pujottaa näiden väleihin toisin päin. Ja ennen tätä tölkit on luonnollisesti huuhdeltu.

Tein aiheesta opastusvideonkin:




sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Mistä luokkaretkirahat?

Kevät on koululaisten luokkaretkien aikaa ja varojen keruu niitä varten on yksi vanhempien päänvaiva.

Yksi tapa kerätä rahaa on päivittäistavaroiden, kuten sukkien tai pesuaineiden myynti. Tämän ympärille onkin kehitetty palvelukonsepteja, joissa tuotteita varataan, toimitetaan ja tilitetään nettipalveluiden kautta.

Perinteisempi tapa lienee myyjäiset, johon lapset - tai käytännössä vanhemmat - puuhaavat hiki hatussa käsitöitä ja leivonnaisia. Ja sitten ostavat omansa tai naapurin tavarat pois.

Monilla luokilla onkin kyllästytty koko touhuun ja vanhemmat maksavat luokkaretkirahat suoraan omasta pussistaan, jotta välttyvät aikaavievältä myynti- ja myyjäistouhulta.

Meidän lastemme koulussa on otettu käyttöön mielestäni erinomainen tapa kerätä rahat luokkaretkeen. Lapsille tehdään muutamalle kuukaudelle kotityölista, josta pitää suorittaa kuukauden aikana tietty määrä kotitöitä. Kun työt on tehty, vanhemmat tilittävät "palkan" luokkaretkirahastoon.

Taloudellisesti lopputulos on vanhemmille sama kuin rahat annettaisiin vastikkeetta, mutta kuningasajatus onkin kasvatuksellisessa näkökulmassa. Tällaisen menettelyn myötä lapsi oppii, että rahaa ei tipu noin vain ja kokee ansainneensa luokkaretken omalla työllään. Näin omaksutaan terve ajatusmalli.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Nettiajanvaraus - kätevääkö?

Varasin autolleni renkaiden kausivaihdon Vianorin verkkopalvelusta. Tai niin yritin tehdä. Sovellus jumiutui ja sylkäisi virheilmoituksen juuri kriittisellä hetkellä, kun olin suorittamassa maksua verkkopankissa.

Soitin Vianorin palvelunumeroon kysyäkseni toimintaohjeita, koska en saanut minkäänlaista varausvahvistusta. "Kaikki asiakaspalvelijamme ovat juuri nyt varattuja"; tuttu tilanne. Kun puheluuni vihdoin vastattiin, asiakaspalvelija käänsi puhelun kyseiseen rengasliikkeeseen, josta varauksen perillemeno tulisi varmistaa. Siinä vierähti taas tovi; tietäähän sen kuinka innokkaita rengasliikkeessä ollaan sesonkiaikana vastaamaan puhelimeen. Mutta lopulta sain vahvistuksen sille, että ajanvaraus oli mennyt perille.

Renkaidenvaihdon aika tuli. Paikan päälle päästyäni mieleeni muistui taas millaisia asiakaspalvelun periferioita rengasliikkeet oikein ovat. Esimerkiksi tervehdykseen saa vastauksen vasta kun sen toistaa tiukan katsekontaktin kera. Auto otettiin kuitenkin pikaisesti työn alle ja itse siirryin konttorin puolelle ilmoittamaan, että asia hoituu sovitusti. Yllätyksekseni minulta alettiin kuitenkin periä maksua uudelleen. Totesin, että vastahan minä soitin varmistaakseni, että kaikki on kunnossa. "Niin VARAUS oli kunnossa, mutta maksu uupuu".

Oikeastaan tämä ei tullut minulle enää yllätyksenä. Olin kaiken varalta tulostanut mukaani pankin maksutositteen tilitapahtumasta. Annoin kuitin heille ja totesin, että Vianor saa itse selvittää missä rahat ovat. Minä olen maksuni suorittanut  - tai johonkin ainakin suoritus tililtäni Vianorin sovelluksen edesautamana häipyi.

Kerrataanpa vielä. Nettiajanvaraus vaati puhelinsoiton asiakaspalveluun ja rengasliikkeeseen, sekä maksutositteen tulostamisen todistaakseni että olen maksanut varaukseni. Eikö sähköisten palveluiden tarkoitus ole helpottaa asiointia? Hiljattain uutisoitiin että Viro on Suomea edellä sähköisten palveluiden hyödyntämisessä. Jos palvelumme ovat tätä tasoa, niin siihen ei paljoa vaadita.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Ilmoja pitelee

Tiedotusvälineissä otsikoidaan heti takatalvesta, jos näin vuosin tulee lumikuuro. Moni toivoo jo lumien sulavan ja haikailee kesän perään. Jokaista lämpöaaltoa odotetaan ja ihastellaan kuinka kevään merkkejä näkyy yhä aikaisemmin.

Itse en ihastunut, kun viime loppiaisena kuulin teeren olevan soitimella. Moni muuttolintukin jää talvehtimaan Suomeen. Minulle se kertoo, että luonnon kiertokulussa kaikki ei ole kohdallaan.

Olisi kaikille parasta, että niin talvi kuin kesäkin olisivat kumpikin ajallaan. Näin ilmaston muuttuessa sekään ei ole enää itsestäänselvyys. Etenkin talvista on tullut lauhoja ja sateisia. Puolet vuodesta eletään utuisen harmaassa säässä kuran keskellä. Harmaus vielä korostuu syrjäseuduilla, joissa katuvalot eivät valaise eikä kestopäällyste tasoita teitä.

Olen joskus sanonut, että kesä on parhaimmillaan näin maaliskuun lopulla. Päivät ovat jo pitkiä ja koko kesän ihanuus on vielä edessä. Kun se kesä vihdoin saapuu, ei mene kauaakaan kun moni jo alkaa tuskailla helteiden tai hyttysten kanssa. Nautitaan siitä mitä meillä on juuri nyt.



keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Minäkö vuorotteluvapaalle?

Olen aiemminkin maininnut haaveilevani vuorotteluvapaalle jäämisestä. Tänä talvena ylirasitusoireiden kanssa tasapainoillessa olen havahtunut asiaan uudelleen.

Lomavarpaat - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Olen kuitenkin alkanut epäröidä. Mietin, uskallanko edes ottaa asian puheeksi esimieheni kanssa. Minkälaisen signaalin annan työnantajalleni, jos kerron haluavani siirtyä joksikin aikaa sivuun? Onko minulla enää paluuta vanhaan muutoin kuin paperilla? En kuitenkaan halua riskeerata työpaikkaani. Itse asiassa nykyinen työni on moneltakin kannalta katsoen sitä mitä haluan vastaisuudessakin tehdä.

Miksi sitten haluan vapaalle? Siksi, että elämä on alkanut tuntumaan oravanpyörältä, jossa kierrokset ovat kovemmat kuin missä jaksan juosta mukana. Haluaisin antaa enemmän aikaa itselleni ja perheelleni. Lapset kasvavat silmissä eikä kaikkien omienkaan haaveiden toteuttamista voi eläkepäivien varaan laskea. Nyt panostaessani leipätyöhöni kaikki muu tuntuu jäävän puolitiehen. Ja ne tekemättömät asiathan juuri stressaavat eniten.

Yksi asia puntarissa on luonnollisesti talous. Vaikka minulla täyttyykin 25 työvuoden edellytys korotettuun vuorottelukorvaukseen, on se silti ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa pienempi. Olen kuitenkin ollut aina tarkka raha-asioissa, ja tekemieni laskelmien avulla olen todentanut, että tiukalla taloudenpidolla tulisimme nytkin toimeen.

Tarvitsen siis enää rohkeutta nostaa kissa pöydälle työpaikalla. Jos en tee sitä nyt, kadunko sitä loppuelämäni? Vai pitääkö vieterin antaa vain kiristyä ja säästää tämä oljenkorsi vielä tiukempaa tilannetta varten?

Lue myös:
Onko downshifting vain hieno nimi laiskuudelle?
Psykofyysistä tasapainoilua

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Vaaran paikka kiukaassa

Olin jo jonkin aikaa ihmetellyt, kun saunan kiukaasta oli veto alkanut huonontua. Uutena pesä veti niin että kohina kävi. Otin asian puheeksi nuohoojan kanssa, ja hän totesi, että kiukaan ja hormin väliseen vaakaputkeen on saattanut kerääntyä tuhkaa.

Otin kiukaan irti hormista. Vaakaputkessa tosiaan oli tuhkaa, jonka poistolla veto varmaankin paranisi, mutta se ei voinut olla ongelman alkusyy. Tuhkaa vain on nyt karttunut kun veto on ollut huono.

Olin jo asentamassa kiuasta paikalleen, kun huomasin että toisen hormilähdön tukkeeksi pantu tulppa oli reilusti raollaan. Sieltähän se ilma karkasi! Mikä pahinta, huonon vedon turvin sieltähän olisi voinut päästä myös kipinöitä.

Tapaus on hyvä muistutus siitä, että tulisijojen kanssa ei ole leikkimistä. Jos huomaat tulisijan toiminnassa jotakin epätavallista, sen syy kannattaa selvittää eikä odottaa että se selviää kantapään kautta, pahimmillaan tulipalon syytä selvittävissä tutkimuksissa.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Miten hurahdin pyöräilyyn

Ylä- ja alamäkeä

Kaikki alkoin 1990-luvun alussa, kun ostin teräsrunkoisen markettitason maastopyörän kesäkelien työmatkakulkineeksi. Ja tulihan sillä ajeltua jonkin verran ihan huvikseenkin. Vaikka pyörä ei varsinainen maastopyörä ollutkaan, tunsin poikamaista iloa päästessäni koluamaan sillä kotikylän polkuja, vaihteellista pyörää kun ei minulla ollut ennen ollutkaan.

Kilometrejä alkoi karttua hieman enemmän 90-luvun puolivälissä, kun Pirkan kierrosta tavoitteleva ystäväni pyysi minua treenikaveriksi Pirkan pyöräilyyn. Muutaman vuoden päästä osallistuin jo itsekin tuolle reilut 130 km pitkälle Näsijärven kierrokselle. Lainasin tapahtumaan ja siihen valmistautumista varten retkipyörän, kun itselläni ei ollut maastopyörää sopivampaa ajokkia. Vuosittainen pyöräilysaldoni liikkui tuolloin parin tuhannen kilometrin tasolla.

Maatiepyöräily alkoi kiinnostaa sen verran että vuosituhannen vaihteessa ostin käytetyn Rossin maantiepyörän. Maantielenkkejä alettiin ajaa samaisen kaverin kanssa ihan silkasta ajamisen ilosta. Perinteeksi muodostuneen Pirkan pyöräilyn lisäksi osallistuimme Hämeenlinnan Tarmon järjestämään reilun sadan kilometrin mittaiseen Hämeen Pyörärinkiin. Maastopyöräkin vaihtui astetta parempaan, alumiinirunkoiseen Raleighiin. Ajokilometrit alkoivat lähennellä vuositasolla kolmea tuhatta.

Vuonna 2005 pyöräharrastukseni jäi kokonaan taka-alalle, kun talonrakennusprojekti vei kaiken ajan mitä perheelliseltä palkkatyöläiseltä suinkin jäi. Seuraavana vuonna projekti jatkui pihatöillä samaan tahtiin, ja pyöräily ei enää edes käynyt mielessä. Treenikaverini ajoi Pirkan pyöräilyssä tuolloin jo sitä pidempää 217 km reittiä. Tuumasin, että ei minusta taida enää pyöräharrastajaa tulla.

Nousujohteista kehitystä

Muutaman välivuoden jälkeen nousin pyörän selkään uudelleen keväällä 2007, kun aloin taas valmistautumaan Pirkan pyöräilyyn. Tapahtumalistalle tuona kesänä tulivat uusina kokemuksina Myllyn Pyöräily Raisiossa ja Tour de Helsinki, jonka yhteislähtö ja johdetut nopeusryhmät saivat pyöräilyfiiliksen nousemaan huippuunsa. Mittariin kertyi kolmisen tuhatta kilometriä, kuten parina seuraavanakin vuonna.

Keväällä 2010 koin jonkin asteisen herätyksen ja innostuin päivittämään maantiepyöräni uudelle vuosituhannelle. Ostin alle 1000 km ajetun Bianchi via nirone 7:n, jolla kilometrejä alkoikin kertyä aiempaa enemmän. Itse asiassa taisin aluksi innostua aiheesta liiankin kanssa, koska minulla alkoi ilmetä ylirasitusoireita. Kauden päätteeksi matkamittari päätyi uuteen ennätykseen, 4500 km:iin.

Seuraavana keväänä aloitin kauden jo maalis-huhtikuun vaihteessa. Aloin määrätietoisesti kartuttamaan kilometrejä, mitä edesauttoi työpaikkani siirtyminen 30 km:n päähän. En toki ajanut tuota väliä päivittäin, mutta kertakin viikossa antoi mukavan lisän normi viikonloppu- ja iltalenkkien päälle. Väkisin ei lenkille tarvinnut nytkään lähteä - päinvastoin vieroitusoireita alkoi tulla, jos useampi päivä jäi ajamatta. Vuonna 2011 ajoin ensimmäistä kertaa yli sata pyörälenkkiä, yhteispituudeltaan n. 6000 km.

Vuosi 2012 meni pitkälti samojen nuottien mukaan. Tosin Pirkan pyöräilyssä olivat roolit treenikaverin kanssa vaihtuneet ja ajoin ensimmäisen yli 200 km:n lenkkini hänen tyytyessään perinteiseen Näsijärven kiertoon. Kaupin kanuunoiden rutiinilla johdetussa nopeusryhmässä pitkäkin Pirkka sujui yllätyksekseni ilman ongelmia. Myös Myllyn pyöräily ja Tour de Helsinki kuuluivat jo kauden vakio-ohjelmistoon. Vuoden pyöräilysaldo päätyi hitusen päälle 7000 km:n, lenkkejä tuli ajettua edelleen satakunta.

Kausi 2013 alkoi vauhdilla ajaessani heti loppiaisena Uudenkaupungin kuntoputkessa 200 km Röret Runt tapahtumassa. Maantielle päästiin maaliskuun viimeisenä päivänä. Juhannusviikolla kävin koeajamassa hiilikuituisen Bianchi Infiniton ja omaksihan se oli saatava. Uuden pyörän innostamana treenasin kesällä tavallista pidempiä lenkkejä, jotta pystyin ajamaan elokuussa Turussa järjestettävän Route 300:n reilun 300 km:n reitin. Lukumääräisesti lenkkejä kertyi n.10% enemmän kuin parina edellisenä vuonna ja kauden 2013 loppusaldo kipusi ennätykselliseen 8800 km:iin. Päätin pyrkiä seuraavana vuonna kymppikerhoon eli ajaa vuoden aikana 10 000 km. Tästä ennätyskaudesta kertoo blogipostaus Kymppitonnin pyöräilykausi.





maanantai 12. tammikuuta 2015

Paras sähkökatko on vältetty sähkökatko

Vaimoni huomasi sunnuntaikävelyllään, että talvimyrskyn vaurioittama iso kuusi on kaatumassa läheiselle sähkölinjalle ja maantielle. Kuusi oli lahovikainen, palokärki on monesti nähty työn touhussa sen juurella ja oli rungossa muutama tikankolokin.

Soitin paikalliselle energialaitokselle, jonka viikonloppupäivystäjä tuli tarkistamaan tilanteen. Hän arvioi, ettei pysty yksin pelastamaan sähkölinjaa vaarantamatta omaa työturvallisuuttaan. Ajatus oli antaa puun kaatua omia aikojaan ja korjataan sitten vauriot. Hetken pohdittuaan hän tuli kuitenkin samaan tulokseen kuin minäkin; parempi ottaa puu hallitusti pois, koska se voi kaatuessaan aiheuttaa vaaratilanteen ohikulkijoille.

Paikalle hälytettiin apuvoimia ja lisäkalustoa, Aluksi asentajat minimoivat vauriot sähkölinjalle laskemalla uhattuna olevan sähköjohdon pylväistä maahan. Tie suljettiin liikenteeltä. Kallistuneeseen kuuseen kiinnitettiin vaijeri niin korkealle kuin nostolava ylsi. Tarkoitus oli saada puu kaatumaan taljan avulla sen verran sivuttain, että kohdalla ollut sähköpylväs säilyisi ehjänä. Kuusi seisoi sitkeästi paikallaan kiristyvästä taljavaijerista huolimatta.

Moottorisahalle kuusi vihdoin antautui ja romahti tielle. Kun runko ja oksat saatiin korjattua pois kulkuväylältä, tie avattiin jälleen liikenteelle ja sähköjohdot nostettiin takaisin pylväisiin. 

Vaikka jakeluverkkoa kaivetaan maakaapeleihin kiihtyvällä vauhdilla, on pelkästään pienjännitejohtoja vielä pylväissä liki 200 000 km. Kun myrsky tekee tuhojaan, on sähköjen palauttaminen avojohtojen vaurioista kärsineille urakka, jossa tunteja ei lasketa. Talviaikaan kyse voi olla jopa ihmishengistä. 

Tämän kaltaisista piilevistä vikatilanteista kannattaakin ilmoittaa paikalliselle sähkäönjakeluyhtiölle, koska he voivat arvioida tilanteen ja toimia ennakoidusti. Tämäkin puu olisi kaatunut seuraavassa myrskyssä, jolloin on monta uuttakin vikapaikkaa korjattavana. 

Alla video puun poisto-operaatiosta: