perjantai 19. joulukuuta 2014

Jätkänkynttilöitä

Muutaman välivuoden jälkeen olen taas tehnyt puhdetöinä jätkänkynttilöitä. Oikeaoppinen jätkänkynttilä lienee tehty kelohongasta, mutta itse teen niitä pystyynkuivaneista kuusista, jotka ovat omiaan pihatulen raaka-aineiksi.

Pääasiassa teen yksinkertaisinta ns. ristiinsahattua mallia. Kokemukseni mukaan tähän tarkoitukseen optimaalinen pölli on läpimitaltaan n. 20 cm, paksummasta jää helposti ulkokehä palamatta ja ohuemman reunat palavat liian helposti puhki. Paloaikaa voi toki halutessaan pidentää lisäämällä kynttilän keskelle syntyvään "pesään" klapeja.

Jotkut sahaavat halkiot vain pöllin keskelle, eli pöllin yläpää jää alapään tavoin ehjäksi. Tämä rakenne auttaa kynttilää pysymään koossa ja palamaan näin pidempään. Moottorisahan kanssa on tätä versiota tehdessä oltava tavallistakin tarkempi, koska sahaamaan joudutaan myös laipan kärkiosalla.

Olen joskus kokeillut myös ns. reikämallista jätkänkynttilää, joka itse asiassa näyttää palaessaan enemmän kynttilältä, kun liekki palaa pöllin päässä. Siinä pöllin keskelle on porattu reilun tuuman läpimitaltaan oleva reikä. Tähän porataan alareunasta viistoon toinen, ns. sytytysreikä, josta tuli saa myös puuhun syntyvään hormiin ilmaa. Tällainen reikämallinen jätkänkynttilä ei valaise niin paljoa kuin ristiinsahattu, mutta sen paloaika on vastaavasti pidempi.

Jätkänkynttilää poltettaessa on oltava varovainen kuten avotulen kanssa yleensäkin. On huomoitava alusta jolla jätkänkynttilää polttaa, sekä etäisyys palaviin rakenteisiin. Tuulisella säällä kipinät saattavat kulkeutua kauaskin. Jätkänkynttilää ei muutenkaan ehkä kannata polttaa pihan paraatipaikalla, koska polttopaikalle jää luonnollisesti tuhkaa ja hiiliä.

Luminen vuodenaika on toki hyvä lähtökohta jätkänkynttilän turvalliselle polttamiselle. Mutta ennen kaikkea se antaa tunnelmaa vuodenvaihteen pimeään juhlakauteen.

Alla video jätkänkynttilän poltosta eri sytytystavoilla:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti