perjantai 14. marraskuuta 2014

Psykofyysistä tasapainoilua

Kirjoitin aiemmin ajautuneeni ylirasitustilaan. Syyksi epäillyn yksittäisen yliraskaan suorituksen aiheuttaman oireilun pitäisi mennä ohi suhteellisen nopeasti, mutta omalla kohdallani mm. sydämentykytys ja öinen hengenahdistus eivät helpottaneet kuukaudessa tai kahdessa.

Juttu alkoi seljetä, kun oireet osattiin yhdistää muihin pitkäaikaisiin vaivoihini, kuten korvien soimiseen, unihäiriöön ja ylävatsavaivoihin. Pelkkien fyysisten oireiden lisäksi ryhdyttiin selvittämään henkistä kuormitustani ja ennen kaikkea näiden yhteisvaikutusta.

Sain lähetteen työpsykologille, mikä tuntui aluksi vieraalta ajatukselta. En ollut aiemminkaan moisia palveluita tarvinnut, hulluksiko minua tässä nyt ollaan leimaamassa? Varautuneisuudestani huolimatta menin vastaanotolle – ja voin jo nyt sanoa että se kannatti.

Psykologilla käyntien myötä itsellenikin valkeni melko pian, että kyseessä ei ole mikään yhtäkkinen muutos, vaan stressin aiheuttamat ongelmat ovat muhineet taustalla jo pitkään. Lopulta ponnisteluni fyysisen suorituskykyni rajamailla sai tilanteen akutisoitumaan.

Työtehtävieni hoitamisen kannalta hankalinta on alentunut keskittymis- ja päätöksentekokyky. Myös kiinnostus uusiin asioihin ja ihmisiin on normaalia alempi, mikä on ristiriidassa kasvuhakuisen ja innovatiivisuutta edellyttävän bisnesmaailman kanssa.

En ollut tullut ajatelleeksi, kuinka moni oire voi liittyä tähän yhteen ja samaan asiaan. Jälkikäteen katsoen olisi yksittäisten havaintojen asiayhteys pitänyt ymmärtää jo kauan sitten.

Näiden kokemusten myötä olen myös päätynyt pohtimaan, kuinka mutkikas kokonaisuus ihminen onkaan. Meidän pitää vaalia sekä fyysistä, psyykkistä että sosiaalista hyvinvointiamme, eikä yksi osa-alue voi paikata toista. Aika näyttää miten tasapaino omalla kohdallani taas löytyy. 


Sinua saattaa kiinnostaa myös: 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti