lauantai 4. lokakuuta 2014

Hotellikuolema vaanii työkseen matkustajaa

Aiemmassa työssäni matkustin paljon. Matkapäiviä oli pahimmillaan yli puolet työpäivistä. Moni kadehti: ”Voi että, saat käydä Pariisissa, Lontoossa, Brysselissä, New Yorkissa…”. Turhaan kadehtivat.

Jos matkalla olisi ajan kanssa turistina, niin varmaan kohteissa riittäisikin nähtävää ja koettavaa. Työmatkalla moisesta on turha unelmoida, ainakaan niiden työnantajien leivissä joiden itse olen matkustellut. Suurin osa ajasta nuokutaan lentokentän terminaalissa ja nähtävyydet koetaan korkeintaan taksin ikkunasta katsoen.

Matkalla töitä tulee tehtyä monenkirjavissa olosuhteissa, joissa ergonomiaa ei tule huomioitua. Rutiinityöt kun on monesti hoidettava ajasta ja paikasta riippumatta. Ja illalla vielä lähdetään kollegoiden kanssa vähintäänkin aulabaariin maailmaa parantamaan.

Vuosien mittaan minulla alkoi ilmetä matkusteluun liittyviä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia sekä unihäiriöitä. Aloin vihdoinkin kiinnostua omasta hyvinvoinnistani ja lopulta kyllästyin sohvaperunan elämääni. Tässä vaiheessa sain työpaikkalääkäriltä kullanarvoisen neuvon; valitse hotelli, jossa on kuntosali tai muita liikuntamahdollisuuksia. Päätin myös kehdata kieltäytyä reissuporukkamme tavaksi tulleesta yömyssystä, joka usein venytti nukkumaanmenoa jopa tuntikaupalla.

Siitä lähtien otin aina matkalle mukaan vähintäänkin lenkkivarusteet. Huomasin myös, että moni hotelli lainaa esimerkiksi polkupyöriä. Oli voittajafiilis tulla aamiaiselle pirteänä aamulenkin jälkeen, kun kollegat vasta olivat toipumassa edellisillan baarikierroksesta. Ja vastoin ennakko-odotuksiani, he arvostivat päätöstäni panostaa hyvinvointiini. Päivän työtehokin nousi aamulenkin vauhdittamana aivan uudelle tasolle. Suosittelen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti