perjantai 19. syyskuuta 2014

Kohti hyvää kuntoa ja sen yli

Kuluneena kesänä olen pyöräillyt yhtä tiiviisti kuin aiempinakin vuosina, keskimäärin neljänä päivänä viikossa. Aikaisen kevään myötä pyöräilykausi oli alkanut tavallista aiemmin, ja lomakauden päättyessä pyörän mittariin olikin kertynyt jo n. 7000 km. Sadan kilometrin lenkki oli ns. peruskauraa.

Elokuun lopulla ajoin peräkkäisinä päivinä 300 km ja 150 km pyörälenkit ja tässä ylitin jonkin rajan. Vielä ajaessani en huomannut mitään epänormaalia, mutta toisen ajopäivän iltana iski huonovointisuus. Seuraavana yönä en saanut nukuttuakaan, kun sykkeet pysyivät korkealla. Haukoin vain henkeä, kun tuntui etten saa tarpeeksi happea.

Seuraavina päivinä arki sujui vaihtelevasti; välillä riipoi rinnasta ja tunsin hengästyväni aivan mitättömästä. Varsinaista liikuntaa en uskaltanut edes kuvitella. Kun tilanne ei viikon treenipaussilla muuttunut miksikään, kävin lääkärissä. Sydänfilmi ja verikokeet eivät osoittaneet mitään epänormaalia. Diagnoosi: ylirasitustila.

Aikaa kului ja olotila koheni lepäämällä. Lääkäri määräsi minut vielä kliiniseen rasituskokeeseen varmistaakseen, että sydän ja hengityselimistö toimivat kuten pitää. Kokeessa ei ilmennyt mitään normaalista poikkeavaa. Palautumisen tulkittiin olevan edelleen kesken.

Reilun kolmen viikon kuluttua sain lääkäriltä luvan liikkua reipasta kävelyä vastaavalla rasitustasolla. Kevyt rullailu pyörällä kohensikin mielialaa, mutta jälkeenpäin elimistö osoitti taas mieltään mm. kohonneella leposykkeellä. Viikon päästä tästä kevyt pyöräily jo onnistui ilman jälkiseuraamuksia, mutta seuraava sykettä nostattava lenkki palautti minut taas maan tasalle. Kun tähän asti olin tuntenut pystyväni voittamaan itseni yhä uudelleen, niin nyt elimistö ei enää kestänytkään edes kohtalaista fyysistä rasitusta.

Laskeskelin, että en ole pitänyt yli viikon treenipaussia kuuteen vuoteen. Tilanne alkoi rasittaa myös henkisesti. Vaaka lisäsi tuskaani ilmoittamalla että kiloja on kertynyt enemmän kuin koskaan. 

Tiedän, että ei kuukauden tauko sinänsä ole haitaksi, mutta tilanteen luoma epätietoisuus on raastavaa. Pitääkö minun odottaa vielä toinen kuukausi, kaksi kuukautta, vai kenties puoli vuotta? Miten uskallan enää koskaan treenata, jos pitää pelätä nurkan takana vaanivaa uupumusta?

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Posti kulkee - jos kulkee

Käytän paljon ulkomaisia nettikauppoja. Pääsääntöisesti toimitukset sujuvat moitteettomasti, usein Saksasta tai Englannista lähetetty paketti on ovella muutamassa päivässä. Aina kaikki ei kuitenkaan suju kuten pitäisi.

Tilasin urheiluravinteita englantilaisesta CRC verkkokaupasta 22.7. Pyöräilykausi oli kiivaimmillaan, ja olin iloinen kun postin jakeluauto vihdoin kurvasi pihaan viikon päästä tilauksesta. Postimies totesi kuitenkin heti alkuun, että tätä pakettia ei kannata kuitata vastaanotetuksi, koska se on pahasti rikki. Aaltopahvista tehty pakkaus oli toden totta niin märkä ja rikkinäinen, että sieltä putoili tavaraa jo jakeluauton lattialle. Posti lupasi palauttaa paketin vahinkoilmoituksen kera lähettäjälle ja kehotti tekemään asiasta lähettäjälle reklamaation. CRC:n sivuilta löytyi tähänkin tapaukseen hyvät toimintaohjeet.

Aikaa kului ja odottelin jo CRC:ltä ilmoitusta palautuneesta lähetyksestä, kun eräänä päivänä samainen paketti tuotiin uudelleen minulle, nyt vain muoviin käärittynä. Ihmettelin miten asiakaspalautus voi päätyä takaisin asiakkaalle. Tähän ei löytynyt selitystä, mutta Itellan seurantatietojen mukaan paketti oli käynyt kääntymässä Itellan logistiikkakeskuksessa ja reititetty sitten virheellisesti takaisin minulle. Postin asiakaspalvelusta saamieni ohjeiden mukaan lähetin paketin sellaisenaan uudelleen matkaan 14.8. Tilauksesta oli siis kulunut jo kolme viikkoa. Tässä vaiheessa tilasin vastaavat tarvikkeet toisesta brittikaupasta, jonka lähetys löysi ehjänä perille neljässä päivässä.

Kului viikko ja kaksikin, mutta hyvitystä palautetusta paketista ei alkanut kuulua. Lähetyksen reititystiedoista selvisi, että se oli lähtenyt maasta 19.8. mutta palannut takaisin Itellan logistiikkakeskukseen 25.8. Mitä tällä välin tapahtui, on hämärän peitossa. Vihdoin 9.9. CRC ilmoitti vastaanottaneensa asiakaspalautukseni ja hyvitti ostoksen hinnan sovitusti.

Aiemmassa blogikirjoituksessani ihmettelin matkalla kadonnutta postilähetystä. Tässä tapauksessa ihmetyttää, miten asiakaspalautukselle voi käydä niin, että se päätyy alkuperäisen lähettäjän sijaan takaisin asiakkalle. Sekään ei vakuuta, että uudelleen lähetettykin paketti oli matkalla yli kolme viikkoa seilaten edes taas maasta toiseen. Maallikolle herää epäilys pakettien puutteellisista viivakoodikäytännöistä, joiden seurauksena lähetyksen vanhat tiedot astuvat uudelleen voimaan kesken matkan. Itella, Posti - tai mikä nyt onkaan, ei luonnollisesti myönnä tämän tyyppisen tapauksen olevan yleinen, mutta mitkä ovat muiden kuluttajien kokemukset?

Sinua saattaa kiinnostaa myös: