tiistai 18. maaliskuuta 2014

Mihin unohtui sadan megan Suomi?

Olen toki kuullut uutisia kuparijohtimiin perustuvan puhelinverkon purkamisesta. Muistan myös nähneeni TV-uutisissa tarinaa Soneran kaltoin kohtelemasta lappalaiskylästä, josta viedään perinteisten lankayhteyksien mukana myös niihin perustuvat datayhteydet. Tilalle tarjotaan langattomia yhteyksiä, joiden kapasiteetti ja peitto on kyseenalainen.

WWW-osoite - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
En olisi kuitenkaan uskonut, että sama kohtalo on meillä, keskellä ruuhkasuomea. Mutta niin vain Sonera irtisanoi nykyisen laajakaistaliittymäni, koska osa siihen tarvittavasta linjasta poistuu sähköverkon maakaapeloinnin yhteydessä. Peruspalveluvelvoite ei enää velvoita operaattoreita ylläpitämään lankayhteyksiä.

Muutos sinänsä ei ole pahasta. Tekniikka kehittyy ja mahdollistaa entistä laadukkaampia ja monipuolisempia palveluita. Tästä toimii hyvänä esimerkkinä vaikkapa edellämainittu keskijänniteverkon maakaapelointi. Mutta kuinka onkaan datayhteyksien kanssa? Minulle tarjotaan kiinteän yhteyden tilalle 3G- yhteyttä, jonka kapasiteetti vaihtelee ja kyseenalaistaa täten esim. mahdollisuuden etätyöhön. Suorituskykyisemmän 4G- verkon kattavuuden laajentaminen on täällä vasta suunnittelupöydällä. 

Suomen hallitus asetti vuonna 2008 tavoitteeksi 100 Mbit/s laajakaistan saatavuuden 99 prosentille väestöstä vuoden 2015 loppuun mennessä. Vision mukaisen sadan megan Suomen toteutuksessa alkaa aika käydä vähiin.

Meidänkin alueellamme on toki ollut käynnissä selvityshanke, jossa kartoitetaan nopean valokuituverkon rakentamista. Mutta kyseessä on vasta selvitys; yhteyksien toteuttaminen onkin sitten toinen juttu. Olen etujoukoissa ilmaissut kiinnostukseni valokuituverkkoon liittymiseen, mutta näytän silti jäävän määrittelemättömäksi ajaksi tiedonsiirtotekniikoiden väliinputoajaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti