tiistai 18. maaliskuuta 2014

Mihin unohtui sadan megan Suomi?

Olen toki kuullut uutisia kuparijohtimiin perustuvan puhelinverkon purkamisesta. Muistan myös nähneeni TV-uutisissa tarinaa Soneran kaltoin kohtelemasta lappalaiskylästä, josta viedään perinteisten lankayhteyksien mukana myös niihin perustuvat datayhteydet. Tilalle tarjotaan langattomia yhteyksiä, joiden kapasiteetti ja peitto on kyseenalainen.

WWW-osoite - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
En olisi kuitenkaan uskonut, että sama kohtalo on meillä, keskellä ruuhkasuomea. Mutta niin vain Sonera irtisanoi nykyisen laajakaistaliittymäni, koska osa siihen tarvittavasta linjasta poistuu sähköverkon maakaapeloinnin yhteydessä. Peruspalveluvelvoite ei enää velvoita operaattoreita ylläpitämään lankayhteyksiä.

Muutos sinänsä ei ole pahasta. Tekniikka kehittyy ja mahdollistaa entistä laadukkaampia ja monipuolisempia palveluita. Tästä toimii hyvänä esimerkkinä vaikkapa edellämainittu keskijänniteverkon maakaapelointi. Mutta kuinka onkaan datayhteyksien kanssa? Minulle tarjotaan kiinteän yhteyden tilalle 3G- yhteyttä, jonka kapasiteetti vaihtelee ja kyseenalaistaa täten esim. mahdollisuuden etätyöhön. Suorituskykyisemmän 4G- verkon kattavuuden laajentaminen on täällä vasta suunnittelupöydällä. 

Suomen hallitus asetti vuonna 2008 tavoitteeksi 100 Mbit/s laajakaistan saatavuuden 99 prosentille väestöstä vuoden 2015 loppuun mennessä. Vision mukaisen sadan megan Suomen toteutuksessa alkaa aika käydä vähiin.

Meidänkin alueellamme on toki ollut käynnissä selvityshanke, jossa kartoitetaan nopean valokuituverkon rakentamista. Mutta kyseessä on vasta selvitys; yhteyksien toteuttaminen onkin sitten toinen juttu. Olen etujoukoissa ilmaissut kiinnostukseni valokuituverkkoon liittymiseen, mutta näytän silti jäävän määrittelemättömäksi ajaksi tiedonsiirtotekniikoiden väliinputoajaksi.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Peltojen kunnianpalautus

Etsiessäni kotitilani pelloille uutta vuokralaista pääsin tutustumaan lähemmin maatalouden EU-kiemuroihin. Tällöin minulle myös konkretisoitui se, kuinka ison mullistuksen elinkeino on EU-aikana kokenut. Aiemmat kokemukseni maatalouden käytännön asioiden hoidosta kun olivat viime vuosituhannelta.

Esimerkiksi viljelyä hankaloittavien karikkojen raivaus toki lisää viljelypinta-alaa, mutta maataloustuet eivät raivattua alaa koske. Kyseiset alueet kun on aikanaan rajattu tukien ulkopuolelle. Pellon kivisaarekkeessa kasvavan yksittäisen puun poistoon riitti sentään ilmoitus viranomaiselle. Hyvä näin, sillä kyseinen puu oli jo kaadettu kun asia tuli puheeksi. En tullut edes ajatelleeksi, että olisin tarvinnut moiseen luvan.

Tulevaisuuden vaihtoehtoja pohtiessani toi kunnan maataloussihteeri esiin yllättävän tiedon; peltojeni pinta-ala oli rekistereissä paljon pienempi kuin mikä oli oma käsitykseni. Pellot olivat edellisen vuokralaisen 20 vuoden vuokra-aikana pienentyneet, kun joka saran nurkka oli pyöristynyt ja peltoja ympäröivä metsä oli vallannut alaa vähän kerrassaan. Toisin paikoin piirioja oli jo jäänyt metsän sisään ja traktorilla pyörittiin vain alkuperäisen lohkon keskellä. Vaikka vuokranantajan vikahan se oli, kun ei ollut patistanut leväperäistä vuokralaista pitämään koko pinta-alan viljeltynä.

Lohkojen viralliset pinta-alat on toki määritetty aika ajoin ilmakuvien mukaan, mutta nämä tiedot olivat olleet vain vuokralaisella. Kerroin maatalousviranomaisille, että minulla ei ollut aiemmin ollut mahdollisuutta tutustua rekisterien tietoihin, ja että nyt lohkot on raivattu ennen EU-aikaa olleisiin mittoihinsa. Peltojen kunnianpalautukseksi kutsumani raivausprojekti saikin hyvän päätöksen, kun viranomainen vahvisti lohkoille niiden alkuperäisen pinta-alan mukaiset tukioikeudet.

Peltojen virallinen pinta-ala oli ollut minulta pimennossa, koska kyseiset rekisteritiedot näki vain vuokraviljelijä. Tukioikeuksien omistus ja hallinta kun kulkivat alun perin käsi kädessä myös vuokrapeltojen kohdalla. Onneksi maataloussihteeri kehotti minua siirtämään tukioikeuksien omistuksen ja hallinnan vanhalta vuokralaiselta ensin itselleni ja sitten pelkän hallinnan edelleen uudelle vuokralaiselle. Nythän EU:ssa on valmisteilla asetus, jonka mukaan vuokramaan omistaja ei välttämättä saisikaan enää omistusoikeutta maittensa tukioikeuksiin. Mikäs sen maatalousmaan arvo sitten enää onkaan?

Lue myös:
Peltotilkkujen tulevaisuus puntarissa
Uudisraivaajahengessä

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Voiko elämäntapamuutos olla pysyvä?

YLE teki minusta Suora linja - ohjelmaansa jutun pohjautuen blogikirjoitukseeni, jossa kerron tarinani sohvaperunasta aktiivikuntoilijaksi. Esiinnyttyäni ohjelmassa minua on lähestytty paitsi kannustavin kommentein, myös kysymyksin. Minulta on kysytty mm. pystyykö tuollaisen elämänmuutoksen tekemään vähitellen, vai pitääkö hylätä kaikki entinen ja hypätä äärilaidasta toiseen.

En usko, että monikaan pystyy muuttamaan elämäntapojaan kertaheitolla - ainakaan pysyvästi. Liian moni kuntokuuri ja dieetti päättyy ennen aikojaan juuri liian ison ja yhtäkkisen muutoksen vuoksi. Vanhaan tuttuun elämäntyyliin paluu on helppo perustella, kun liikunta on tuskallista riuhtomista ja syömättäkin pitäisi kärvistellä.

Päinvastoin, pysyviä tuloksia saavutetaan vain pitkäjänteisyydellä. Itsellänikin liikunnan määrä on kasvanut pikkuhiljaa vuosien mittaan. Kun parikymmentä vuotta sitten muutin elämäni kurssia, ostin ensin polkupyörän ja aloin kulkea sillä kolmen kilometrin työmatkani. Seuraavan talven tullen ostin ensimmäiset sukseni sitten kouluvuosien.

Sen verran toki pitää päättäväisyyttä heti alkuun olla, että malttaa kammeta itsensä liikkeelle niin kauan että liikunta alkaa tuntumaan mukavalta. Sen jälkeen homma alkaakin toimimaan kuin itsestään; kunnon kehittymisen mukanaan tuoma vireys ja liikunnasta saatu hyvä olo motivoivat jatkamaan.

Oli oma tavoite sitten mitattavissa vaa'alla, kellolla tai matkamittarilla, kannattaa se palastella pienimpiin osatavoitteisiin, jotta saa ajan kuluessa onnistumisen elämyksiä. Tässä ainakin itselläni on auttanut liikuntapäiväkirjan pito, koska sen avulla voi seurata omaa kehitystään. Myös saman tasoinen lenkki- tai treenikaveri on korvaamaton apu, koska lenkille tulee lähdettyä varmemmin, kun siitä on sopinut kaverin kanssa. Ihannetilanteessa samanlaisia tuloksia tavoittelevasta kaverista saa myös vertaistukea.

Sinänsä hauska yhteensattuma että ensimmäinen julkaisemani YouTube video pääsi heti tuoreeltaan valtakunnalliseen levitykseen YLE Suora linja- ohjelman taustamateriaalina.