sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Pojasta blogi paranee

Kymmenvuotias poikani yllätti minut kertoessaan haluavansa alkaa kirjoittamaan omaa blogiaan. En ollut tullut ajatelleeksikaan, että häntä vielä kiinnostaisi moinen. Ylipäätään muutamaa lausetta pidemmän tekstin tuottaminen ei ole vielä tuon ikäiselle kovin ominaista. Omalla esimerkilläni lienee ollut vaikutusta mielenkiinnon herämiseen.

Näppäimistö - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Keskustelin asiasta pojan kanssa. Kartoitin hänen tausta-ajatustaan ja kerroin mm. että blogin pitäminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Jalostimme ideaa keskustelemalla aiheesta lisää. Rajasimme aihepiiriä ja mietimme kenelle blogi olisi tarkoitettu. Tutustuimme myös eri työkaluihin joita hänen tulisi osata käyttää.

Yön yli nukuttuani muistiini palautui mitä itse tein tuossa iässä. Minä toimitin "lehteä". Itse asiassa julkaisuja taisi vuosien mittaan olla ainakin viiden eri aihepiirin tiimoilta. Aluksi tekstit tehtiin käsin, myöhemmin kirjoituskoneen ja kalkeeripaperin avulla. Levikki oli vain yksi tai kaksi "tilaajaa", mutta silti lehden toimittaminen oli varsin mukavaa ja opettavaista puuhaa.

Silloin tajusin, että lapseni kiinnostus blogin pitämiseen on vain moderni ilmentymä tuosta samasta tarpeesta. Miksi tukahduttaisin sen suhtautumalla asiaan aikuismaisen vakavasti? Antaa pojan kokeilla, kunhan hän vain ymmärtää nettimaailman lainalaisuudet niin hyvässä kuin pahassa. Olkoon siis minun roolini mahdollistaa tekniset ja turvalliset puitteet lapseni itseilmaisun kehittämiseen. On sitä nykynuorilla huonompiakin harrastuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti