lauantai 16. marraskuuta 2013

Erilainen eväsretki

Marraskuinen ilta oli poutainen ja tyyni, lämpötila nollan paikkeilla. Sain idean tuoda vaihtelua perheen arkirytmiin ja patistin lapset TV:n ja tietokoneen äärestä mukaan eväsretkelle pimenevään iltaan. Tai eipä siinä juuri patistamista tarvittu, taskulamppujen kanssa seikkailuhan on lapsista aina yhtä jännittävää.

Nuotio - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Retken päätarkoitus oli yksinkertaisesti nauttia eväät tutun metsäjärven nuotiopaikalla, mutta ympäröivä pimeys loi omanlaisensa tunnelman ja sai lasten mielikuvituksen laukkaamaan. Seisooko tuolla joku? Ihan kuin tuo möykky olisi liikahtanut! Valon vähentyessä ympäristöä myös kuunneltiin tavallista tarkemmin. Risahtiko metsässä jokin? Mikä tuolla lorisee?

Lapset tuntuivat viihtyvän. Jo polulla patikoidessa vertailtiin, kuinka hyvin heijastimet auttavat näkymään taskulampun valokeilassa. Eväiden syönnin lomassa kokeiltiin mm. kuinka tuli saa voimaa puhallettaessa ja kuinka puukepin hehkuvalla päällä saa piirrettyä pimeyteen valotaidetta.

Nuotiolla istuessamme kuu tuli sopivasti esiin pilvien takaa ja kun silmämme jo olivat tottuneet hämärään, tuttu rantamaisema avautui sananmukaisesti eri valossa. Elämys oli omiaan opettamaan lapsille, ettei pimeyttä tarvitse pelätä. Rannassa seisoivat samat puut ja kivet kuin päivänvalossakin.

Aiemmin pelottavalta näyttänyt tummanpuhuva hahmo osoittautui katajaksi ja se outo möykky olikin kivi, joka tuskin liikkui mihinkään muuten kuin mielikuvituksessa. Taskulampun valossa suoritettu maastotutkimus vahvisti, että kuulemamme lorina syntyi syyssateiden aikaansaamasta vesinorosta, joka juoksi rinnettä pitkin järveen. Mutta entäs sitten se risahdus? Sen alkuperään ei saatu varmuutta, mutta luultavasti jokin metsän eläin vain katsoi parhaaksi siirtyä sivummalle eläväisen retkueemme lähestyessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti