keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Kielestä kilpailukykymme katalysaattori?

Kirjanoppineet kertovat kielen kytkeytyvän kansakunnan koko kehityskaareen. Kansojen keskinäisistä kahakoista kertovissa kirjoituksissakin kieltä kuvataan kriisissä koheesion kaltaiseksi kokoajaksi. Kasakkojen kaudella käytimme kapinamielellä kopeekkaa kuten kronologisesti kauempana kuningaskunnan kruunua. Kas kieli kuitenkin kukoisti kursiivisesti kansan karsastaessa kyrillisiä kirjaimia.

Kirjahylly - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Käyttämämme kieli kuulostaisi kuitenkin kustavilaisen kauden kulkijan korvissa kovin kummalliselta, koska kieli kehittyy. Kenties kirjakieli koetaan kankeaksi, koska kotona kuten kaverienkin kesken käytämme koruttomampaa kansankieltä.

Kielitoimistossa kootaan kielikukkasten keralla kaukaakin kulkeutuneita käännössanoja, kielikuvia, kaiketi kiertoilmaisujakin. Kuka kehtaisikaan kutsua kieltämme köyhäksi?

Kansainvälisinkin kriteerein kuvattuna kansamme keskuudessa kukoistaa korkea kirjoitustaito. Kehityksestä kannattaa kiittää korkeatasoista koululaitostamme. Koulussa kommunikoinnin keinoja kehitetään, korrektia kielioppia korostetaan kiteyttäen kullekin keskeiset knopit kovakantisista kirjoista. Koulutukseen katsomatta käytämme kieltä kommunikointiin kehdosta kalmistoon.

Kielenkäyttöäkin koskevat kohteliaisuussäännöt. Kännykkään kailottamista kaikkien kuullen kannattaa karttaa, kirkossa kaverille kuiskutellaan korvaan. Kiistely kannattaa korvata keskustelulla, kiroamistakin karttaa ken kykenee. Kuppilassa kolpakon kumoaminen kirvoittaa kielenkantoja koviinkin kannanottoihin kunnes kineettinen kollisio kuulijan käden kanssa kaataa kukkoilijan kanveesiin. Kaskua kertoessakin kannattaa kartoittaa kuulijakuntansa. Kuvitellaanpa kadunmies kehumassa kurinpitorangaistusta kirjoittavalle konstaapelille konekirjoitustaitoaan – kenties komiikka kääntyykin kuulijan korvassa kuittailuksi? Kuvatunlainen kommentointi käy kaiken kukkuraksi kalliiksi.

Kertauksena kuvaisin kulttuurimme kehityksen kulminoituvan käyttämäämme kieleen. Kursorinen kirjallisuusharrastukseen kannustaminen koetaan kuitenkin katoavaksi kansanperinteeksi. Kauniilla kotimaisella kielellämme kirjoittamisesta kannattaisikin kehittää kansainvälinen kuninkuuslaji. Kulisseissamme kun kytee kiistaton kompetenssi - kotikenttäetu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti