keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Kielestä kilpailukykymme katalysaattori?

Kirjanoppineet kertovat kielen kytkeytyvän kansakunnan koko kehityskaareen. Kansojen keskinäisistä kahakoista kertovissa kirjoituksissakin kieltä kuvataan kriisissä koheesion kaltaiseksi kokoajaksi. Kasakkojen kaudella käytimme kapinamielellä kopeekkaa kuten kronologisesti kauempana kuningaskunnan kruunua. Kas kieli kuitenkin kukoisti kursiivisesti kansan karsastaessa kyrillisiä kirjaimia.

Kirjahylly - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Käyttämämme kieli kuulostaisi kuitenkin kustavilaisen kauden kulkijan korvissa kovin kummalliselta, koska kieli kehittyy. Kenties kirjakieli koetaan kankeaksi, koska kotona kuten kaverienkin kesken käytämme koruttomampaa kansankieltä.

Kielitoimistossa kootaan kielikukkasten keralla kaukaakin kulkeutuneita käännössanoja, kielikuvia, kaiketi kiertoilmaisujakin. Kuka kehtaisikaan kutsua kieltämme köyhäksi?

Kansainvälisinkin kriteerein kuvattuna kansamme keskuudessa kukoistaa korkea kirjoitustaito. Kehityksestä kannattaa kiittää korkeatasoista koululaitostamme. Koulussa kommunikoinnin keinoja kehitetään, korrektia kielioppia korostetaan kiteyttäen kullekin keskeiset knopit kovakantisista kirjoista. Koulutukseen katsomatta käytämme kieltä kommunikointiin kehdosta kalmistoon.

Kielenkäyttöäkin koskevat kohteliaisuussäännöt. Kännykkään kailottamista kaikkien kuullen kannattaa karttaa, kirkossa kaverille kuiskutellaan korvaan. Kiistely kannattaa korvata keskustelulla, kiroamistakin karttaa ken kykenee. Kuppilassa kolpakon kumoaminen kirvoittaa kielenkantoja koviinkin kannanottoihin kunnes kineettinen kollisio kuulijan käden kanssa kaataa kukkoilijan kanveesiin. Kaskua kertoessakin kannattaa kartoittaa kuulijakuntansa. Kuvitellaanpa kadunmies kehumassa kurinpitorangaistusta kirjoittavalle konstaapelille konekirjoitustaitoaan – kenties komiikka kääntyykin kuulijan korvassa kuittailuksi? Kuvatunlainen kommentointi käy kaiken kukkuraksi kalliiksi.

Kertauksena kuvaisin kulttuurimme kehityksen kulminoituvan käyttämäämme kieleen. Kursorinen kirjallisuusharrastukseen kannustaminen koetaan kuitenkin katoavaksi kansanperinteeksi. Kauniilla kotimaisella kielellämme kirjoittamisesta kannattaisikin kehittää kansainvälinen kuninkuuslaji. Kulisseissamme kun kytee kiistaton kompetenssi - kotikenttäetu.

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Kotiovelta kelkkasafarille

Talven riemuihini on pikkupojasta asti kuulunut potkukelkkailu. Täällä syrjäkulmilla teitä ei hiekoiteta kuin poikkeuksellisilla jääkaljamilla, joten suurin osan talvesta on kelkkailukeliä.

Paras kelkkailuväylä on kovaksi tamppaantunut luminen maantie, jossa vantikset luistavat ja kengässäkin riittää pitoa. Varsinaisella jäätikkökelillä kelkka on epävakaampi ja jalkineetkin kaipaavat vauhtia potkiessa liukuesteitä. Järven tai merenjäälle tehdyt jäätiet ovat toki myös mainioita kulkuväyliä, mutta hyötyliikuntaa ajatellen niiden harvojen onnellisten herkkua jotka sattuvat asumaan rannassa. Sitä paitsi ne alamäethän ovat juuri kelkkailun suola!

Potkukelkkailijat - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fiPotkukelkalla matka taittuu kävelyyn nähden joutuisasti ja muutaman kilometrin asiointireissut sujuvat kelkan kanssa reippailemalla mukavasti. Onpa kelkassa jonkin verran kuljetuskapasiteettiakin.

Kuten muidenkin tienkäyttäjien, potkukelkkailijankin pitää olla maantiellä tarkkana. Talvisessa maisemassa auto voi yllättää varomattoman kulkijan lumen toimiessa äänenvaimentimena. Tässä mielessä väittäisin pimeällä kelkkailua päiväsaikaa turvallisemmaksi, koska lähestyvän auton havaitsee tuolloin helpommin.

Vuorokaudenajasta riippumatta heijastinliivit ovat kelkkaillessa ehdottoman hyvä turvavaruste. Ja jos on vaara joutua hämärän yllättämäksi, myös otsalamppu on syytä olla mukana. Itse asiassa lampun valossa kelkka tuntuu kulkevan entistä kovempaa.

Olen halunnut antaa positiivisia kelkkailukokemuksia lapsillenikin, vaikkakaan keskenään heitä en vielä uskalla maantielle päästää. Jännimmät kelkkareissut on lasten kanssa tehty kevättalvisessa kuutamossa pöllöjen huhuillessa metsän siimeksestä.