tiistai 16. lokakuuta 2012

Peltotilkkujen tulevaisuus puntarissa

Minulla on muutama hehtaari peltomaata, joka on ollut pitkään vuokrattuna paikalliselle maanviljelijälle. Nyt hän on jäämässä eläkkeelle ja luopumassa näin ollen myös vuokrapeltojen viljelystä. Ollaan siis samassa pisteessä kuin parikymmentä vuotta sitten, kun talon oma karjanpito loppui - pelloille pitäisi löytää vuokralainen. Toimintaympäristö on kuitenkin tällä välillä mullistunut Suomen EU jäsenyyden myötä.

Heinäpelto - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Onneksi pellot sentään ovat olleet koko ajan aktiiviviljelyksessä ja pysyneet näin myös EU:n maataloustukien piirissä. Tukien saanti kun tuntuu olevan edellytys sille, että pellot ylipäätään kiinnostavat ketään.

Pellot ovat vanhalle pientilalle tyypillisiä kivisiä avo-ojien erottamia sarkoja metsäkaistojen lomassa. Nykyisen tehomaatalouden mittapuun mukaan tällaisille peltotilkuille tuntuu olevan vaikeaa löytää kannattavaa käyttöä.

Haluaisin kuitenkin pitää pellot viljeltyinä. Peltomaan arvostus voi ajan oloon muuttua, enkä haluaisi sulkea jälkipolvilta pois mahdollisuutta hyödyntää edellisten sukupolvien raivaamia peltoja. Maisemalliset arvot ovat vielä asia erikseen. ”Onhan se kaunis ajatus, mutta ei pieni ole näissä hommissa nykyään mitään”, totesi yksi vuokraajaehdokas.

Aloin tarkastella peltojen kuntoa lähemmin. Totesin, että vuosien saatossa karikoita on alettu kiertää yhä kauempaa. Piiriojatkin ovat pääosin hävinneet niin, että metsä on alkanut puu kerrallaan hiipiä pellon puolelle. Viljelypinta-ala on pienentynyt merkittävästi.

Kun hävinneiden piiriojien lisäksi sarkoja erottaneet avo-ojatkin on monin paikoin kynnetty umpeen, pellot asuvat liian märkinä. Kosteimmissa kohdissa luonto on alkanut ottaa omaansa takaisin ja pelloilla on suorastaan suonsilmäkkeitä.

Peltojen todellinen kunto oli minulle pienoinen järkytys. Vaikka eihän niihin ole vuosikausiin juuri panostettukaan. Olen ainoastaan vesonut pellon ojista päätään nostavia pajukoita ja sekin on tehty lähinnä maisemallisista syistä. Varsinainen kunnossapito on jäänyt tekemättä, kun vuokralaisellakaan ei ole siihen ollut intressejä. Minulle valkeni, että peltojen kunnostamiseen on satsattava, jos haluan niiden pysyvän viljeltyinä.

Lue myös: Uudisraivaajahengessä



maanantai 8. lokakuuta 2012

Verkkourkintaa

Sain PayPal maksujenvälitysjärjestelmästä sähköpostin jossa kerrottiin, että tilini käyttö on tietoturvasyistä rajoitettu. Mukana oli linkki verkkolomakkeeseen, jossa kysytyt tiedot antamalla saisin nostettua PayPal tilini statuksen takaisin normaaliksi. Sähköposti oli lähetetty PayPalin verkkotunnuksesta ja linkitetty web-sivu oli ulkoasultaan täysin aidon PayPal käyttöliittymän näköinen.

Verkkorikollisuus - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Aloin sinisilmäisesti täyttämään lomaketta. Hälytyskellot alkoivat soida päässäni vasta, kun lomakkeella kysyttiin PayPal salasanaani. Tajusin joutuneeni verkkourkinnan kohteeksi.

Varmistuin asiasta avattuani uuden selainikkunan ja kirjauduttuani ”oikealle” PayPal tililleni. Kaikki oli kunnossa eikä tililläni ollut voimassa mitään rajoituksia.

Olin mennä lankaan, vaikka tietojen kalasteluyrityksistä uutisoidaan vähän väliä. Kotimaisia rahalaitoksia imitoivat huijausyritykset on helpohko tunnistaa jo kielikysymysten vuoksi, eivätkä pankit yleensäkään lähesty asiakkaitaan sähköpostilla. PayPalin kaltaisen kansainvälisen maksujenvälitysjärjestelmän kohdalla huijauksen havaitseminen onkin jo haastavampaa. Varsinkin, kun PayPal todella tekee aika ajoin henkilötietojen ja rahansiirtojen taustojen tarkistusoperaatioita jäljittääkseen mm. kansainvälistä rahanpesua.

Tapaus oli hyvä muistutus siitä, kuinka taitaviksi tietojen kalastelijat ovat tulleet. Pitääkin kerrata Viestintäviraston vanhat mutta hyvät ohjeet phishing-hyökkäyksiltä suojautumisesta.


keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Turhaa hammassärkyä

Hampaastani irtosi taas paikka. Tapaus on jo toinen kuukauden sisään. Kärsin edelleen hampaitteni hoidon lapsuusvuosien aikaisesta laiminlyönnistä.

Hammasharjat - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fiKouluaikojen vuosittaisissa tarkastuksissa hampaissani ilmeni aina useita reikiä, mutta se ei saanut minua tai vanhempiani heräämään asiaan. Kotona asia selitettiin sillä että minulla on "huono hammasluu" joka reikiintyy helposti.

Hampaiden harjaus ei kuulunut lapsuudenkotini arkirutiineihin. Tästä olen vanhemmilleni edelleen katkera. Vasta aikuisuuden kynnyksellä aloin itse ymmärtämään hammashygienian merkityksen, mutta suurin vahinko oli jo ehtinyt tapahtua. Voi miksi rautahampaat eivät vaihdu vaikka vasta parikymppisenä!

Viimeisimmän kahdenkymmenen vuoden aikana hampaisiini ei juuri ole tullut uusia reikiä. Silti suussani ei ole montaakaan ehjää hammasta. Useassa ”hampaassa” on enemmän paikka-ainetta kuin hammasluuta. Paikat irtoilevat milloin mistäkin syystä ja joskus karies etenee piilossa paikan alla tai sen reunassa. En juuri pärjää hammastarkastuksen väliä ilman särkyvastaanotolla käyntiä.

Tästä oppineena olen korostanut hampaiden harjauksen merkitystä omille lapsilleni. Ehkä jatkuvat hammaslääkärissä käyntini, purentaongelmani ja särkylääkkeiden syöntini tehostavat viestini perille menoa niin, että he välttyisivät isänsä kohtalolta