sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Digikuvat talteen

Valokuvausharrastukseni lähti aikoinaan liikkeelle luontokuvauksesta. Sittemmin aloin kuvata myös kaupalliseen käyttöön, ja ennen digitekniikan kehittymistä ainoa keino tuottaa tähän tarkoitukseen riittävän laadukasta kuvaa oli käyttää diafilmiä. Kaappini ovatkin pullollaan diakampoja jotka odottavat sitä tarmonpuuskaa että kävisin kuvat kriittisesti läpi. Kaikkia kuvia kun ei voi säilyttää ikuisesti ja koko materiaalin digitointi on liian kallista. Parhaista otoksistani olen toki joskus teettänyt paperiprinttejä.

Järjestelmäkamera ja etsin - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Digiaikakaudella kuvien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Samasta aiheesta tulee kuvattua jopa kymmeniä ruutuja. Vaikka digikuvien vaatimaan tallennuskapasiteettiin vielä löytyisikin ratkaisu, ei tuhansien anonyymisti nimettyjen tiedostojen seasta löydä hakemaansa. Törmätään samaan ongelmaan kuin aikoinaan diakampojen kanssa, myös digikuvia pitää uskaltaa heittää roskiin.

Nykytekniikan ansiosta voi jatkojalostukseen poimia sen parhaista kuvista parhaimman. Kuvien lopullista valintaa ei kuitenkaan tule tehdä kamerassa, koska pienellä näytöllä ei välttämättä kaikkia teknisiä puutteita huomaa. Kamerassa hyvältä näyttävä kuva voikin tarkemmin tarkasteltuna osoittautua tärähtäneeksi, alivalottuneeksi tai muuten epäkelvoksi.

Digitekniikkakaan ei ole kaikkivoipa. Kuvien esittäminen tietokoneen tai television ruudulta ei aina ole mahdollista tai esitystekniikka ei kerta kaikkiaan ole kuvalle eduksi. Mahtavinkin maisemapanoraama latistuu jos näyttölaitteena on muutaman tuuman kokoinen kännykän näyttö.

Internetistä löytyy lukuisa määrä palveluntarjoajia, jotka tekevät digikuvista kohtuuhinnalla laadukkaita kuvakirjoja. Kuvien valinta käy kätevästi samalla kun tuhoaa tiedostoista tarpeettomat. Vaikka kuvien asemointi ja kuvatekstien laadinta kuvakirjan sivuille ottaakin oman aikansa, ei urakka paisu ylivoimaiseksi kun seulonnan tekee kerran-pari vuodessa.

Suosittelenkin kotitarvekuvaajia edelleen säilömään parhaat otoksensa painetussa muodossa muistoiksi jälkipolville - silläkin uhalla, että tilaongelma laajenee seuraavaksi kuvakirjojen vaatimiin hyllymetreihin.


perjantai 14. syyskuuta 2012

Mistä näitä roskaajia tulee?

Aamulla töihin pyöräillessäni ryhmä alakouluaisia polki edessäni kohti opinahjoaan. Olin juuri ohittamassa heitä, kun yksi poika viskasi kädestään juomamukin pyörätien pientareelle. Puutuin asiaan ja pyysin poikaa palaamaan nostamaan mukin, pillin ja muovikannen ja viemään ne roskiin.

Rikottu lasipullo - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Poika ravisteli päätään mutta teki kuitenkin työtä käskettyä kavereiden jäädessä odottamaan. Pysähdyin vielä itsekin varmistamaan että roskat todella poimittiin maasta, vaikkakin epäilen niiden lentäneen takaisin tien poskeen heti kun käänsin selkäni.

Aiemmin kesällä samaa ikäluokkaa oleva poikani päivitteli kotimme lähistöllä olevaa teinien kokoontumispaikka, jonka ympäristöön oli kertynyt juomatölkkejä, tupakka-askeja ja muuta roskaa. Asia painoi hänen mieltään niin, että hän kävi oma-aloitteisesti siivoamassa paikan roskista.

Kontrasti näiden esimerkkitapausten välillä on melkoinen. Eikö roskaajalla tosiaankaan käy mielessä miltä elinympäristömme näyttäisi jos kaikki toimisivat samalla tavalla? Toisaalta lasten hällä väliä- asenteen ymmärtää, kun on nähnyt kuinka välinpitämättömästi monet aikuiset käyttäytyvät. Mistäpä muualta nuori esimerkkinsä ottaisi.