keskiviikko 15. elokuuta 2012

Kovat piippuun sähkömittausten metsästyksessä

Kirjoitin aiemmin yrityksestäni päästä käsiksi taloutemme tuntikohtaisiin sähkönkäyttötietoihin. Kun sähkön siirtäjä ei halunnut eikä myyjä pystynyt tuntimittauksia toimittamaan, otin yhteyttä Energiamarkkinavirastoon.


EMV:n kanta markkinoiden toimintaa valvovana viranomaisena oli selkeä:

    Pääkytkin - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
  • Tuntidatan keruu ja välitys liittyy mittauspalveluun, joka on verkonhaltijan tehtävä.
  • Minun tulee siirtoasiakkaana saada tuntidata käyttööni, koska palveluperiaatteiden tulee olla sähkömarkkinalain mukaiset.
  • Palvelun täytyy olla kaikille sama, ostipa sähköenergian sitten keneltä tahansa. Palvelusta ei saa tehdä kilpailun estettä.

Niinpä lähestyin siirtoyhtiötä uudemman kerran näillä EMV:n saatesanoilla. Siirtoyhtiö vastasi, että mittaukset voidaan tarjota minulle siinä muodossa kuin ne sähkön myyjällekin välitetään. Tämä tuntui lähinnä viisastelulta, koska samalla he itsekin totesivat että loppukäyttäjä ei pysty hyödyntämään tietoja, jotka välitetään toimialan sisäisellä EDIFACT sanomaliikenneformaatilla.

Sen verran siirtoyhtiö oli selustaansa varmistanut, että se oli jo kysynýt tulkinta-apua Energiateollisuus ry:ltä. Vastauksen kuultuaan Energiamarkkinavirasto puolestaan ohjeisti minua tekemään asiasta heille kirjallisen tutkimuspyynnön. Näyttääkin siltä, että asiasta on nousemassa toimialan ja viranomaisten välille kunnon kädenvääntö.

torstai 2. elokuuta 2012

Leikki kumpuaa mielikuvituksesta

Lasten leikkipaikat, pelit ja lelut tuntuvat monesti aikuisten niin pitkälle jalostamilta, että mielikuvitukselle ei juuri jää tilaa. Lapsi kuitenkin kehittää leikkinsä tarvittaessa hyvinkin yksinkertaisista puitteista. Sain tästä konkreettisen muistutuksen kesäisellä kyläreissullamme.

Mölkky seurapeli - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Aluksi lapset maalailivat pihapiiristä löytämiään pieniä sileitä kiviä vesiväreillään. Varsinainen oivallus tapahtui, kun vanhin lapsista alkoi keräillä puuliiteristä laudankappaleita ja numeroi ne. Syntyi seurapeli, jota jaksettiin pelata koko iltapäivä. Osallistujilla oli niin hauskaa, että en usko pelaamisen jäävät tuohon kertaan.

Pelin säännöt ovat seuraavat:
  • Hankitaan kymmenen noin vaaksan mittaista laudan tai riman kappaletta, joihin merkitään selkeästi numerot yhdestä kymmeneen. Myös mölkkypalikat käyvät oikein mainiosti.
  • Yksi leikkijöistä piilottaa palikat pihapiirissä sovitulle alueelle. Tarvittaessa palikoiden sijainnille voidaan sopia rajoituksia, esim että ne on pystyttävä asettamaan paikalleen maassa seisten.
  • Kun palikat on piilotettu, muut lähtevät etsimään niitä. Palikoiden paikantamiseen voivat osallistua myös nuorimmat lapset, vaikka eivät vielä numeroita osaisikaan.
  • Pelin idea on kerätä palikat numerojärjestyksessä. Jos löydät ensimmäisenä jonkin muun kuin ykkösellä merkityn palikan, se on jätettävä paikoilleen kunnes tulee kyseisen palikan vuoro.
  • Kun palikkakokoelma on valmis, vaihdetaan rooleja.

Palikoita etsiessä pää menee pyörälle ja muistiaankin saa pinnistää toden teolla. Hajallaan olevien palikoiden numeroita joutuu käymään varmistamassa muutamaan otteeseen ennen kuin ne saa koottua määrätyssä järjestyksessä.

Näin yksinkertaista se on. Muutamassa hetkessä lapset kehittivät tyhjästä uuden hauskan ja jopa kehittävän seurapelin, johon myös aikuiset voivat osallistua. Eikä maksa mitään. Eikö ole ihmeellistä?