maanantai 9. huhtikuuta 2012

Luontokuvaajan elämysmatka

Kävin taannoin erään lintuharrastajan kanssa tutustumassa maakotkia varten ylläpidettävään haaskaan. Haaskan läheisyydessä on myös kuvauskoju, jolle suuntasin kameroineni eräänä aamuyönä maaliskuun lopulla. Paikalla oli syytä olla vähintään tunti ennen auringonnousua, joten ajomatka huomioiden herätys oli jo pikkutunneilla.

Korppi haaskalla - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Kotkat ja muut raadonsyöjät hyödyntävät talven mittaan monen monta sianruhoa, joten haaskalle johtikin hyvä ahkion kovettama huoltopolku. Polku olikin tarpeen, sillä kantamuksenani oli laajan kameravarustuksen lisäksi muonaa ja paljon vaatetta. Pakkasta kun oli lähemmäs parikymmentä astetta.

Saapuessani suon laitaan havaitsin ketun jolkottelevan kuunvalossa haaskalta poispäin saalis suussaan. Päästyäni kuvauskojulle asti alkoi läheisessä männikössä kova taistelu, korpit hermostuivat jostakin. Ei kai vain kotka ole jo liikkeellä - minähän olen silloin myöhässä! Toisaalta, sehän tietäisi että kotka olisi tänään ateriointituulella.

Pystytän kuvauskalustoni valmiuteen ja asettaudun kojuun niin mukavasti kuin se niissä olosuhteissa on mahdollista. Vilun hiipiessä hörppään termospullosta aamuteet. Jännitys ja vähän väliä huurteenpoistoa vaativat kojun tähystysaukkojen lasit pitävät unen loitolla.

Aamu alkaa sarastaa ja metsän siimeksestä alkaa kuulua uudelleen ääniä. Korpit uskaltautuvat yksi kerrallaan aterioimaan haaskalle. Valon lisääntyessä korppeja voi laskea suolla kymmeniä, onpa mukana muutama varis ja harakkakin. Yht'äkkiä korpit pongahtavat siivilleen ja alkavat huutaa äänekkäästi. Ne suuntaavat kojuni taakse, johon on vain yksi pieni tähystysikkuna. Näen meneillään olevan ilmataistelun, lintuja kieppuu ilmassa milloin missäkin asennossa. Parvi siirtyy näkyvämmälle paikalle suon ylle, jolloin epäilykseni vahvistuu todeksi; nuori, vielä kirjava maakotka yritti tulla haaskalle aamiaiselle. Korppilauman vastaanotto oli kuitenkin niin tyly että kotka luikki takaisin metsän kätköihin odottamaan vuoroansa.

Toivonkipinä kotkan uudesta näyttäytymisestä eli aina puoliinpäiviin asti, jolloin havaitsin kiikareilla suon laidassa kaksi keväthangista nauttivaa hiihtoretkeilijää. Se siitä kotkankuvauspäivästä sitten. Saaliiksi sain sentään runsaasti kuvia korpista, joka ei ole ihan helppo kohde sekään. Ja olisihan kuva maakotkasta ollut ensikertalaiselle jo sattuman kauppaa. Näköhavainto tuosta uljaasta otuksesta oli jo elämys sinänsä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti