lauantai 21. huhtikuuta 2012

Käyttökokemuksia Fortum kotinäytöstä

Kerroin aiemmin ottaneeni käyttöön Fortum kotinäytön, joka on tarkoitettu ensisijaisesti sähkönkulutuksen reaaliaikaiseen seurantaan. Mittarin mahdollistama säästöpotentiaali perustuu siihen, että kuluttaja näkee välittömästi toimenpiteidensä vaikutuksen energiankäyttöön, kustannuksiin ja päästöihin. Samalla näyttö tarjoaa myös erinomaisen mahdollisuuden asennekasvatukseen. Perheemme lapset ovatkin käyneet innokkaasti sammuttelemassa valoja ja elektroniikkaa nähdäkseen muutoksen sähköntarpeessa.

On kuitenkin todettava, että kaltaisessamme sähkölämmitystaloudessa ei pelkän hetkellistehon seuranta palvele lämmityskaudella tarkoitustaan. Tehontarve kun vaihtelee voimakkaasti sen mukaan kuinka termostaatit kytkevät lämmityselementtejä päälle ja pois. Sadankin watin tehomuutos muussa kulutuksessa häipyy helposti lämmityskuorman aiheuttamaan kilowattiluokan tehonvaihteluun. Lämmityskauden ulkopuolella hetkellistehon mittauksella on sähkölämmittäjällekin kotinäytön perusajatuksen mukainen informaatioarvo.

Toki hetkellistehon seuranta on vain yksi kotinäytön toiminnoista, joskin sille on uhrattu isoin osa näytöstä. Laite kertoo myös kuluneen vuorokauden ja viikon energiankäytön. Vuorokausilukema on hetkellistehon tapaan näytöllä jatkuvasti, viikkolukeman saa esiin helposti napin painalluksella.

Sähkönkäytölleen voi myös asettaa vuorokausitavoitteen, jonka täyttymistä tai alittumista seurataan näytön alareunan osoittimella. Tavoitetta pitää muistaa päivittää esim. vuodenajan mukaan. Lisäksi osoitin näyttää myös vertailun edellisen viikon vastaavan päivän kulutukseen sekä sähkönkäytön viimeaikaisen muutossuunnan. Oman kokemukseni mukaan tämä on kotinäytön paras ja käyttökelpoisin osio.

Napin painalluksella laite kertoo myös sähkönhankinnan kustannuksen sekä kulutusta vastaavan sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt. Tosin päästölukema on vain suuntaa-antava, koska sen laskenta perustuu laitteeseen kiinteästi ohjelmoituun keskimääräiseen pohjoismaisen sähköntuotannon ominaispäästöön.

Kotinäyttö on sinälläänkin kelpo laite, mutta siinä on potentiaalia parempaankin. Ohessa muutama idea kotinäytön ja muiden vastaavien laitteiden kehittäjille:

  • Laite antaisi sähkölämmittäjälle relevantimpaa tietoa, jos sähkönkäyttö pystyttäisiin suhteuttamaan lämmitystarpeeseen. Ulkolämpötilamittauksen tuonti yhdeksi laskentaparametriksi olisi helppoa varsinkin omani kaltaisissa talouksissa, joissa lähetinyksikkö sijaitsee joka tapauksessa ulkona.
  • Näytöllä oleva vrk-lukema nollautuu aina keskiyöllä. Informatiivisempi tieto olisi esim. liukuvan 24 tunnin sähkönkäyttö. Näin kuluttajalla olisi aina vertailukelpoinen, kellonajasta riippumaton tunnusluku jota seurata. Sama logiikka pätee kustannuksiin ja päästöihin.
  • Käyttäjällä tulisi olla mahdollisuus ohjelmoida laitteeseen oman sähköntoimittajansa sähkön tuotantorakenteen mukainen ominaispäästö samaan tapaan kuin hintatietokin. Kuluttajan näkisi konkreettisesti esimerkiksi sähköntoimittajan vaihdon vaikutuksen aiheutettuihin hiilidioksidipäästöihin. Päästötiedothan sinänsä ovat julkisesti saatavilla, kunkin sähkönmyyjän on nykyään julkaistava ne vähintään vuositasolla.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kaapelit maahan hinnalla millä hyvänsä?

Viimeaikaisten myrskytuhojen ja niitä seuranneiden sähkökatkosten siivittämänä työ- ja elinkeinoministeriö esittää maamme sähköverkon rakentamista säävarmemmaksi, eli sähkölinjojen laajamittaista maakaapelointia.

Voimalinja - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Kantaverkon suurjännitelinjojen ja 110 kV alueverkkojen johtokadut on rakennettu niin leveiksi, että ne ovat ns. puuvarmoja. Yksittäiseen talouteen sähköä johtava 380 V pienjännitejohto on puolestaan yleensä taajamien ulkopuolellakin eristettyä ilmakaapelia, joka ei ole niin vikaherkkää kuin avojohto. Haaste onkin maakuntien keskijännitteinen, yleensä 20 kV jännitteinen jakeluverkko, joka on rakennettu suurimmaksi osaksi avojohdoilla.

Sähkön toimitusvarmuuden parantamiseksi ehdotetaan kaapelointiasteen merkittävää nostoa. Hankkeen arvioidaan maksavan jopa 5,0 -6,7 miljardia euroa, eli useita tuhansia euroja käyttöpaikkaa kohti. Laskun maksaisivat luonnollisesti verkkoyhtiöiden asiakkaat. Paljon avojohtoverkkoa omistaville maaseudun verkkoyhtiöiden tapauksessa tämä saattaa edellyttää jopa sähkön siirtohinnan kaksinkertaistamista. Kannattaisiko kuitenkin harkita, kuinka järkevää on yksioikoisesti kaivaa siirtolinjat maan alle?

Keskijännitelinja palvelee aina isompaa kuluttajajoukkoa, joten sen käyttövarmuuteen panostaminen on perusteltua. Pienjännitelinjan takana on sen sijaan yleensä vain yksittäinen talous, jolloin linjan vikaantumisen vaikutus on varsin rajallinen. Toki kaikki sähkökatkot ovat loppukäyttäjän kannalta valitettavia, mutta todellista kriisivalmiutta ajatellen tilanne pysyisi hallinnassa, kunhan esim. viestiverkkojen tukiasemien sähkönsyöttö varmistetaan.

Keskijännitelinjoja on maassamme noin 100 000 kilometriä ja pienjännitejohtoja noin 190 000 kilometriä. Keskijännitekaapelointi on pienjänniteverkon kaapelointia kalliimpaa, mutta urakan kustannuksista häipyisi kuitenkin noin kolmasosa, jos maakaapeloitaisiin pääosin vain keskijänniteverkko.

Kustannuksia saataisiin pudotettua edelleen soijoittamalla kaapelit soveltuvin osin maanteiden varsiin, mikä on noin 30 % edullisempaa kuin sijoitus muualle maastoon. Ilmakaapeli- ja avolinjojenkin vikaherkkyys ja jakeluhäiriöiden kesto ovat pienemmät, jos linjat rakennetaan teiden varsille.

Näidenkin keinojen jälkeenkin projektissa riittää maksamista, koska verkkoyhtiöiden taloutta rasittaa jo meneillään oleva miljardiluokan investointi etäluettaviin, tuntirekisteröiviin mittareihin.

Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö ja Aamulehti


maanantai 9. huhtikuuta 2012

Luontokuvaajan elämysmatka

Kävin taannoin erään lintuharrastajan kanssa tutustumassa maakotkia varten ylläpidettävään haaskaan. Haaskan läheisyydessä on myös kuvauskoju, jolle suuntasin kameroineni eräänä aamuyönä maaliskuun lopulla. Paikalla oli syytä olla vähintään tunti ennen auringonnousua, joten ajomatka huomioiden herätys oli jo pikkutunneilla.

Korppi haaskalla - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Kotkat ja muut raadonsyöjät hyödyntävät talven mittaan monen monta sianruhoa, joten haaskalle johtikin hyvä ahkion kovettama huoltopolku. Polku olikin tarpeen, sillä kantamuksenani oli laajan kameravarustuksen lisäksi muonaa ja paljon vaatetta. Pakkasta kun oli lähemmäs parikymmentä astetta.

Saapuessani suon laitaan havaitsin ketun jolkottelevan kuunvalossa haaskalta poispäin saalis suussaan. Päästyäni kuvauskojulle asti alkoi läheisessä männikössä kova taistelu, korpit hermostuivat jostakin. Ei kai vain kotka ole jo liikkeellä - minähän olen silloin myöhässä! Toisaalta, sehän tietäisi että kotka olisi tänään ateriointituulella.

Pystytän kuvauskalustoni valmiuteen ja asettaudun kojuun niin mukavasti kuin se niissä olosuhteissa on mahdollista. Vilun hiipiessä hörppään termospullosta aamuteet. Jännitys ja vähän väliä huurteenpoistoa vaativat kojun tähystysaukkojen lasit pitävät unen loitolla.

Aamu alkaa sarastaa ja metsän siimeksestä alkaa kuulua uudelleen ääniä. Korpit uskaltautuvat yksi kerrallaan aterioimaan haaskalle. Valon lisääntyessä korppeja voi laskea suolla kymmeniä, onpa mukana muutama varis ja harakkakin. Yht'äkkiä korpit pongahtavat siivilleen ja alkavat huutaa äänekkäästi. Ne suuntaavat kojuni taakse, johon on vain yksi pieni tähystysikkuna. Näen meneillään olevan ilmataistelun, lintuja kieppuu ilmassa milloin missäkin asennossa. Parvi siirtyy näkyvämmälle paikalle suon ylle, jolloin epäilykseni vahvistuu todeksi; nuori, vielä kirjava maakotka yritti tulla haaskalle aamiaiselle. Korppilauman vastaanotto oli kuitenkin niin tyly että kotka luikki takaisin metsän kätköihin odottamaan vuoroansa.

Toivonkipinä kotkan uudesta näyttäytymisestä eli aina puoliinpäiviin asti, jolloin havaitsin kiikareilla suon laidassa kaksi keväthangista nauttivaa hiihtoretkeilijää. Se siitä kotkankuvauspäivästä sitten. Saaliiksi sain sentään runsaasti kuvia korpista, joka ei ole ihan helppo kohde sekään. Ja olisihan kuva maakotkasta ollut ensikertalaiselle jo sattuman kauppaa. Näköhavainto tuosta uljaasta otuksesta oli jo elämys sinänsä.


maanantai 2. huhtikuuta 2012

Kotinäytöllä näytön paikka

Aiemmassa blogikirjoituksessani kerroin, että sähkön käytön kuukausiraportoinnin on todettu auttavan loppuasiakkaita säästämään 3-5 % sähkönkäytöstään. Hankin käyttööni kotitalouksien sähkönkäytön seurantaan tarkoitetun Fortum kotinäytön, jolle asetetaan vieläkin korkeammat odotukset. Laitteen taustamateriaalissa viitataan Oxfordin yliopiston tutkimukseen, jonka mukaan reaaliaikaisen mittarin antama palaute kannustaa pienentämään energiankulutusta jopa 5 -15 %. Miten laite sitten toimii ja mitä sen käyttöönotto vaatii?

Energiankulutuksen seurantanäyttö
Kotinäyttöön sisältyy varsinaisen näyttöosan lisäksi sähkömittarille asennettava lähetinosa, jonka optinen lukija rekisteröi mittarin yhteydessä olevan vilkkuvan ledin ilmaisemia impulsseja. Kotinäytölle ohjelmoidaan impulssin energiasisältö, josta se laskee hetkellistehon ja sitä kautta energiankulutuksen. Teho- ja energialukemia ilmaistaan näytöllä sekä numeerisesti että graafisesti. Laite ei luonnollisestikaan säästä sähköä itsestään, vaan säästön on todettu syntyvän kuluttajan energiatietoisuuden lisääntyessä.

Lähettimeen liitettävä optinen lukija edellyttää siis modernia etäluettavaa sähkömittaria, jonka led-ilmaisin vilkkuu sähkön kulutuksen mukaan. Tiedonsiirto lähetin- ja vastaanotinyksiköiden välillä tapahtuu langattomasti, minkä vuoksi etäisyys mittarille ei saa olla yli 30 metriä eikä matkalla saa olla paksuja rakenteita. Olinkin epäileväinen näytön toimivuudesta omassa taloudessani, koska sähkömittari sijaitsee pihalla olevassa sähköpylväässä lähettimen kantaman rajamailla. Pystyin kuitenkin sijoittamaan näyttöosan asunnossa haluamalleni keskeiselle paikalle, josta sitä on helppo seurata.

Kotinäytön käyttöönotto on haluttu tehdä mahdollisimman helpoksi; asennukseen ei tarvita esimerkiksi sähkötöitä. Ainoa tarvittava työkalu on ristipäämeisseli ruuveille, joilla lähettimen sääsuojakotelon kansi on kiinni. Lähetinyksikkö ei sinällään ole säätä kestävä, joten mittarin sijaitessa ulkona lähettimelle tarvitaan suojakotelo, joka sekin toki sisältyy toimitukseen.

Helppouden tavoittelussa on ehkä menty liiankin pitkälle. Esimerkiksi lähetinosan kiinnitys ohjeiden mukaisesti magneetilla tai tarralla tuntuu heiveröiseltä, koska suojakotelon kanssa lähetin on melko painava. Lisäksi anturin johdon läpivientireikä kotelossa on tehty niin väljäksi, että johdon voi pujotta siitä liittimineen. Reikä tulisikin tiivistää tai ainakin kotelo tulee sijoittaa johtolähtö alaspäin, jotta sadevesi ei pääse kotelon sisään.

Kaiken kaikkiaan laitteen käyttöönotto oli varsin helppoa pakkauksessa olleiden ohjeiden avulla. Suurin vaiva oli laskea sähkön myynti- ja siirtolaskuista yksikkökustannus, jota tarvitaan jos näytön avulla halutaan seurata energiamäärien lisäksi myös euroja.

Nyt sitten aletaan keräämään käyttökokemuksia, joista lisää tuonnempana.

Lue myös: Käyttökokemuksia Fortum kotinäytöstä

Lisätietoja kotinäytöstä löytyy Fortumin sivuilta.