keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Työnantajan ajoja omaan piikkiin?

Liikenneministeri Merja Kyllönen palaa halusta kurittaa autoilijoita kaikin mahdollisin keinoin. Viimeisimpien verolinjausten myötä on niin auton ostaminen, omistaminen kuin käyttökin on jo saatu entistä kalliimmaksi. Uusin neronleimaus on puuttua kilometrikorvauksiin, eli työnantajan maksamaan korvaukseen siitä, että työntekijä käyttää työtehtäviin kuuluviin ajoihin omaa autoaan. 

Leikkiautot - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Kyllösen mukaan joukkoliikenne on Jyväskylän eteläpuolella niin toimivaa, että omaa autoa ei työajoihin tarvita. On totta, että joukkoliikenne toimii kaupunkien keskustoissa ja niiden välillä. Ministerille taitaa kuitenkin tulla yllätyksenä, että jopa vilkkaita yritysalueita on kaukana keskustoista, yksittäisistä nyrkkipajoista puhumattakaan. Muutoinkin ihmisten tarve liikkua ja kuljettaa tavaroita työajossa on yksilöllistä. Ei sitä leveyspiirin mukaan voi määritellä.

Työnantajat linjaavat yleisesti, että työn puitteissa tehtäviin matkoihin tulee käyttää halvinta mahdollista kulkuvälinettä. Joukkoliikennettä siis käytetään jo nyt aina kun se on järkevää. Eikä kilometrikorvauksia voi kartuttaa määräänsä enempää; eniten ajaville työnantaja ehdottaa helposti oman auton käytön sijaan työsuhdeautoa.

Liikenneministeri väittää, että työajoja ajetaan omalla autolla, koska se on kannattavaa. Verovapaa kilometrikorvaus on tällä hetkellä 45 senttiä kilometriltä. Tällä rahalla saa kyllä katettua kyseisen matkan polttoainekulut ja muut auton käyttökulut, kuten vakuutukset, huollot ja renkaat.

Mutta tässä ole vielä koko totuus. Työnsä puolesta paljon autoilevat ajavat keskimääräistä uudemmilla autoilla, siihen kannustavat sekä turvallisuus- että käyttövarmuustekijät. Uudehkon auton arvo putoaa keskimäärin 14% eli tuhansia euroja vuodessa. Autoliiton sivuilla olevan kustannuslaskurin avulla voi todeta, että nykyisillä verorasituksilla tällaisen auton käyttökulut menevät helposti yli tuon 45 snt/km.

Ministeri Kyllösen mukaan työntekijän pitäisi siis alkaa maksamaan työnantajansa ajoja omasta pussistaan. Se vaatii jo melkoista talkooasennetta.

Lähteet: YLE ja Autoliitto


7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. 45c/km kattaa juuri ja juuri bensat mikäli pääsen itäystävän bensalla koko matkan. Onneksi ajoja on harvoin. Jos saisin itse päättää, laskuttaisin satasen kilometriltä, sen verran tanakasti hermo palaa päivittäin liikenteessä törppöjen autoilijoiden ja liikennesuunnitelijoiden takia. Miten tällä liikenne"tiheydellä" voidaan saada aikaan näin sujumaton liikenne? Toinen outo asia on että vaikka olisi tyhjää tietä 20km suuntaansa, niin silti pitää tunkea siihen nenän eteen sivutieltä tai sitten roikutaan puskurissa.
      En ajaisi metriäkään itse ellei olisi pakko. Liikenne on nykyään niin ärsyttävää että mikään V8 ei enää riitä rentouttamaan. Ei ole ihme että juoppoja on niin paljon.

      Poista
  2. Todellisuudessa 45c/km riittää korvaamaan hyvin kaikki auton kulut ja siitä jää vielä reilusti itsellekkin. Kela korvaa n. 22c/km oman auton käytöstä ja tämä taitaa olla hyvin lähellä todellisia kuluja. Olen itse ollut kesätöissä, jossa sain ajaa omalla autolla ja sain kilometrikorvauksista (kulujen jälkeen) huomattavasti lisää rahaa palkan päälle. Monet myyntimiehet tyytyvät pinempään palkaan saadessaan ajaa kilometrejä. Oikeus ja kohtuus olisikin tiputtaa verottoman kilometrikorvauksen raja esim. 30c/km, kaikesta sen yli menevästä pitäisi sitten maksaa verot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käypä katsomassa tuota linkittämääni Autoliiton laskuria. Mikä laskelmassa on virheellistä?

      Poista
  3. 22c/km korvaa juuri ja juuri käyttökulut. Sen päälle pitää laskea myös pääomakulut ml arvonalennus, sidotun rahan korko, varastointi ja muuta piensälää. Normaali ajomäärä keskiluokan autolla menee aika helposti tuonne 40-50 c/km tasolle.

    Aika idiootti saa olla että ottaisi vain 25 c/km työnantajalta korvausta, saa maksettua bensat ja ajaa auton töissä loppuun eikä ole varaa vaihtaa.

    Työmatkavähennys on sitten aika tarkkaan tuo summa, eli vähennetään vain pakolliset menot joista verot jo maksettu.

    VastaaPoista
  4. Mahtaako tämä sittenkään olla ihan susi politiikka kun tarkastellaan mikro- ja makrotason vaikutuksia?

    Kukaan järkevä työntekijä ei tietenkään subventoi työnantajan ajoja, joten vaihtoehdoiksi jää ainakin seuraavat:

    a) Jos ajoa on paljon ja se on välttämätöntä, työnantaja hankkii auton joko omaan talliinsa työntekijöiden jaettuun työkäyttöön tai sitten työntekijän työsuhdeautoksi.

    b) Jos ajoa on vähän ja joukkoliikenne ei oikeasti toimi, käytetään taksia.

    c) Jos ajo ei ole oikeasti välttämätöntä, se loppuu ja korvautuu muilla yhteydenpidon muodoilla.

    d) Jos joukkoliikenne oikeasti toimii, sitä varmaan käytetään. Ehkä.

    Taksi tullee kalliimmaksi kuin km-korvaukset, mutta jos käyttö on vähäistä, taloudellinen rasitus ei ole firman kokonaisuudessa suuri. Yritysauto tullee myös kalliimmaksi kuin km-korvaukset, mutta jos käyttöä on paljon, ero tuskin on järisyttävä. Voidaan kuitenkin päätellä, että yleisesti ottaen politiikan taloudellinen vaikutus on jonkin verran työnantajan kustannuksia lisäävä. Positiivista on, että ensinnäkin tämä kohtelee kaikkia yrityksiä kohtuullisen tasavertaisesti. Ei minkään firman liiketoiminta voi olla riippuvainen siitä, että satunnainen autoilu on mahdollista: jos on riippuvainen niin sitten se ei ole satunnaista ja silloin on oikein että autoilun kulut kohdistuvat kokonaisuudessaan firmalle. Toiseksi tällä on ohjaava vaikutus: firmat miettivät varmaan sijaintiaan jatkossa senkin kannalta mistä ja minne pääsee kulkemaan helposti ja edullisesti. Ainoa todellinen haitta mielestäni on, että kansainvälisen kaupan arvoketjuja ajatellen nämä lisäkustannukset kertyvät mukaan ja heikentävät Suomen kilpailukykyä. Uskoakseni vaikutus on kuitenkin marginaalinen, koska se mittakaava missä nimenomaan km-korvaukset ovat ainoa järkevä toimintamalli on hyvin kapea ja kohdistuu lähinnä kotimaassa toimivaan pk-sektoriin, missä se puolestaan vaikuttaa kaikkiin toimijoihin tasapuolisesti.

    Lopputuloksena väittäisin että vaikka malli vaikuttaa pähkähullulta äkkiä tarkasteltuna, sillä saattaa kuitenkin olla juuri toivotunlainen ohjausvaikutus yritysten toimintaan siten, että tarpeeton työautoilu vähenee. Toki lisävaikutus on se, että työnantaja ei voi enää subventoida yksityisautoilua kantamalla osaa työntekijän auton kustannuksista, mutta tämähän on myös tarkoituksenmukaista.

    VastaaPoista
  5. Taitaisi moninpaikoin Jyväskylän eteläpuolellakin mennä niillä julkisilla puolet työajasta odotteluun.

    VastaaPoista