keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Liikematkustajan synnintunnustus

Taannoisessa hiilijalanjälkeä käsittelevässä blogikirjoituksessani totesin yllättyneeni siitä, että oma hiilijalanjälkeni on keskimääräistä pienempi. Omakotitalon lämmittämiseen kuluu paljon sähköä ja auton mittariin kertyy työmatka-ajossa runsaasti kilometrejä, mutta niistä aiheutuvat keskimääräistä suuremmat päästöt näyttävät kompensoituvan muilla arjen valinnoilla.

Lentomatkailua - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Omatuntoni ei kuitenkaan ole puhdas. Pöytälaatikkoa siivotessani nimittäin eteeni avautui pysähdyttävä ja raskauttava todistusaineisto takavuosilta – yli kaksisataa lentolipun kantaosaa. Olin tallettanut niitä joltakin ajanjaksolta edellisessä työpaikassani, jossa matkustin melko paljon niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Aloin laskea tämän syntisäkin painoa hiilidioksiditonneina käyttäen hyväksi samaa Helsingin sanomien nettisivuita löytyvää laskuria kuin edellisessäkin laskelmassani. Aluksi lajittelin lentoliput lennon keston mukaan eri kategorioihin. Mieleni keveni jo havaitessani että suurin osa tiketeistä päätyi lyhyimpien lentojen pinoihin. Laskin sitten noiden noin kolmen vuoden ajalta tallettamillani lentolipuilla aikaansaamani päästömäärän. Tulos: yli viisikymmentä tonnia hiilidioksidia. Onko se paljon vai vähän?

Paljon sikäli, että nykyisellä elämänmenollani saman päästömäärän aikaansaaminen ottaa liki kymmenen vuotta. Tuohon aikaan kun matkustin toistasataa päivää vuodessa - yli puolet työpäivistä - sain sen aikaan kolmen vuoden liikematkoilla. Tai siis jo pelkillä lennoilla. Lentomatkojen päästöt kun ovat vain osa totuutta, suurin osa matkapäivistä kului auton ratissa. Ja tuskin laatikossa oli tallessa edes kaikkia kyseisen ajanjakson lentolippuja.

Entä mitä tästä laskuharjoituksesta viisastuin? Ainakin sen, että nykyinen elämäntilanteeni on vähemmän ympäristöä rasittava kuin ennen. Lisäksi sain mittakaavaa hiilijalanjälkikeskusteluun. Jo yksi mannertenvälinen lento aiheuttaa pitkälti toista tonnia hiilidioksidipäästöjä matkustajaa kohti. Nykyään elän pelkästään tuollaisen yhden lennon päästöillä neljännesvuoden, enkä edes ole erityisen ympäristöaktiivi.

Lentoliikenteen kasvu aikamme ilmiönä on kuitenkin tosiasia. Sen hiilidioksidipäästöt ovat pelkästään EU:n alueella yli 200 miljoonaa tonnia vuodessa. Jonkinlaisen kuvan lentoliikenteen tiheydestä saa esimerkiksi kurkkaamalla Flightradar nettipalveluun. Manner-Euroopan ilmatila on täynnä lentokoneita. Yksin Helsinki-Vantaan lentokentältä lähtee tai sinne laskeutuu 500 lentoa päivässä. Päästökaupan kannustama siirtyminen biopohjaisiin lentopolttoaineisiin ei siis ole mikään vähäpätöinen juttu.

torstai 16. helmikuuta 2012

Kauhunhetkiä kotiportilla

Elettiin sydäntalvea. Tokaluokkalainen poikamme lähti normaalisti aamulla koulutaksilla kouluun, vaikka tunsikin itsensä hieman huonovointiseksi. Päätin varmuuden vuoksi jäädä kotiin etätöihin, jolloin pystyisin hakemaan pojan kesken päivän pois koulusta, jos hän sairastuisi. Pystyin hoitamaan päivän kokoukset ja muut työt yhtä hyvin etäyhteyksienkin takaa.

Päivä kului nopeasti pakertaessani tietokoneen kimpussa. Puhelinsoittoa koulusta ei kuulunut. Yhtäkkiä havahduin, että koululaista ei tullutkaan kotiin normaaliin aikaan; taksinhan piti tulla jo liki puoli tuntia sitten. Katsoin ulos yläkerran ikkunasta ja näin tumman mytyn tienposkessa. Sydän pomppasi kurkkuun kun tajusin, että poika makaa koulureppunsa kanssa lumihangessa.

Lähdin juoksemaan alakertaan. Samalla mielikuvitukseni alkoi tuottaa eri versioita tapahtumien kulusta ja kysymyksiä pulppusi mieleeni. Oliko hän sinnitellyt päivän sairaana ja tuupertunut kotimatkalla taksista kotiin? Kuinka kauan hän oli jo hangessa ollut? Paljonko on pakkasta? Kuinka nopeasti hypotermia iskee tai ihminen saa paleltumia? Onko kännykässäni tarpeeksi virtaa ambulanssin soittoon?

Muutamassa sekunnissa olin jo pihalla juoksemassa poikaa kohti ja huusin häntä nimeltä. Poika pomppasi istumaan ja vastasi rauhallisesti: ”ei mulla mitään hätää ole”.

Jännitys laukesi ja aloin vapista. Lysähdin maahan halaamaan poikaa. Silmäni kostuivat ilon kyyneleistä ja lopulta itkin vuolaasti ääneen toistaessani pojalle kuinka pelästyin hänen puolestaan ja kuinka häntä rakastan. Poika pyyteli anteeksi reaktioni nähdessään, vaikka ei tainnut itsekään vielä ymmärtää mistä oikein oli kyse. Hän kun oli jäänyt viattomasti ihailemaan talvista maisemaa ja katsonut parhaaksi nauttia sitä makuultaan. Hän oli ehtinyt olla siinä vain hetken. Taksi puolestaan oli myöhässä, kun oli joutunut ajamaan ylimääräisen lenkin poikkeuksellisen ajojärjestelyn vuoksi. Siinä kaikki.

Tapahtuma sai miettimään, kuinka tärkeitä läheiset ihmiset meille todella ovat. Arjen tuoksinassa ei tätä tule aina noteerattua, yleensä vasta jokin isompi tapahtuma tai elämänmuutos saa meidät ajattelemaan asiaa. Kertokaa siis lähimmäisillenne kuinka tärkeitä he ovat – toista tilaisuutta ei ehkä tule.


maanantai 6. helmikuuta 2012

Harhakäsityksiä ilmalämpöpumpusta - osa 1

Tiedotusvälineissä ja netin keskustelupalstoilla esiintyy aika ajoin kummallisia, jopa totuuden vastaisia väitteitä ja urbaanilegendoja ilmalämpöpumpuista. Päätin tarkastella useimmin esiintyviä väitteitä omien kokemusteni pohjalta. Käsitellään ensiksi ilmalämpöpumppua lämmityskäytössä.

Ilmalämpöpumppu ei koskaan tienaa hintaansa takaisin

Jääpuikkoja räystäällä - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fiLämpöpumppuinvestoinnin takaisinmaksuajan pituus riippuu kahdesta tekijästä; asunnon päälämmönlähteestä sekä siitä, kuinka hyvin pohjaratkaisu ja sisäyksikön paikka edesauttavat lämmön leviämistä. Omia lähtökohtiani ja laskelmiani sähkölämmittäjänä kuvasin aiemmassa ilmalämpöpumpun hankintaa ja hyötyjä koskevassa blogikirjoituksessani.

Oma laitteeni on tällä hetkellä toiminut ongelmitta takaisinmaksuaikansa verran, eli kaikki tästä eteenpäin on puhdasta säästöä. Tarkkaan ottaen takaisinmaksuaika on ollut lyhyempi kuin alun perin laskemani nelisen vuotta, koska sähköenergian hinta on tällä välin noussut.

Jaksolla on ollut niin lauhoja kuin koviakin pakkastalvia. Kylmemmillä jaksoilla pienikin lisä on tarpeen ja lauhakin talvi on joka tapauksessa lämmityskautta. Mitä lauhempi ilmanala, sitä isomman osuuden asunnon lämmöntarpeesta ILP pystyy kattamaan.

Ulkoyksikkö jäätyy kovilla pakkasilla

Kuluva pakkaskausi on kulunut ilman murheita. Pumppu on ollut päällä yötä päivää, vaikka elohopea on painunut alle kolmenkymmenen pakkasasteen. Viime talven huippupakkasistakin ilmalämpöpumppuni selvisi tehtävästään niin hyvin kuin se fysiikan lakien puitteissa on mahdollista. Nykyiset invertterikäyttöiset pumput selviävät pakkasista paremmin kuin vanhemmat on/off mallit. Kylmällä ilmalla käynnistys on pumpun koneistolle kova rasitus.

Lämmöntuotannon suhde sähköntarpeeseen eli ns. hyötykerroin (COP) on yli kahdenkymmenen asteen pakkasilla vaatimaton, mutta laite tuottaa kuitenkin enemmän lämpöä kuin suora saman tehoinen sähkölämmitys ja kaiken lisäksi se levittää lämpöä eri puolille asuntoa.

Joka tapauksessa pumppu toimii moitteettomasti ilman jäätymisongelmia ääriolosuhteissakin. Halvoissa markettitason pumpuissa tiedän kennon jäätymistä tapahtuneen lähinnä kennon puutteellisen sulatuslogiikan vuoksi. Lisäksi niistä puuttuu sulatusveden jäätymisen estävä vastus. Jäätyminen voi johtua myös kylmäaineen vajauksesta. Oikein asennetut laadukkaat lämmityskäyttöön tarkoitetut pumput eivät jäädy.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä:
Harhakasityksiä ilmalämpöpumpusta osa 2 - jäähdytyskäyttö


keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Työnantajan ajoja omaan piikkiin?

Liikenneministeri Merja Kyllönen palaa halusta kurittaa autoilijoita kaikin mahdollisin keinoin. Viimeisimpien verolinjausten myötä on niin auton ostaminen, omistaminen kuin käyttökin on jo saatu entistä kalliimmaksi. Uusin neronleimaus on puuttua kilometrikorvauksiin, eli työnantajan maksamaan korvaukseen siitä, että työntekijä käyttää työtehtäviin kuuluviin ajoihin omaa autoaan. 

Leikkiautot - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Kyllösen mukaan joukkoliikenne on Jyväskylän eteläpuolella niin toimivaa, että omaa autoa ei työajoihin tarvita. On totta, että joukkoliikenne toimii kaupunkien keskustoissa ja niiden välillä. Ministerille taitaa kuitenkin tulla yllätyksenä, että jopa vilkkaita yritysalueita on kaukana keskustoista, yksittäisistä nyrkkipajoista puhumattakaan. Muutoinkin ihmisten tarve liikkua ja kuljettaa tavaroita työajossa on yksilöllistä. Ei sitä leveyspiirin mukaan voi määritellä.

Työnantajat linjaavat yleisesti, että työn puitteissa tehtäviin matkoihin tulee käyttää halvinta mahdollista kulkuvälinettä. Joukkoliikennettä siis käytetään jo nyt aina kun se on järkevää. Eikä kilometrikorvauksia voi kartuttaa määräänsä enempää; eniten ajaville työnantaja ehdottaa helposti oman auton käytön sijaan työsuhdeautoa.

Liikenneministeri väittää, että työajoja ajetaan omalla autolla, koska se on kannattavaa. Verovapaa kilometrikorvaus on tällä hetkellä 45 senttiä kilometriltä. Tällä rahalla saa kyllä katettua kyseisen matkan polttoainekulut ja muut auton käyttökulut, kuten vakuutukset, huollot ja renkaat.

Mutta tässä ole vielä koko totuus. Työnsä puolesta paljon autoilevat ajavat keskimääräistä uudemmilla autoilla, siihen kannustavat sekä turvallisuus- että käyttövarmuustekijät. Uudehkon auton arvo putoaa keskimäärin 14% eli tuhansia euroja vuodessa. Autoliiton sivuilla olevan kustannuslaskurin avulla voi todeta, että nykyisillä verorasituksilla tällaisen auton käyttökulut menevät helposti yli tuon 45 snt/km.

Ministeri Kyllösen mukaan työntekijän pitäisi siis alkaa maksamaan työnantajansa ajoja omasta pussistaan. Se vaatii jo melkoista talkooasennetta.

Lähteet: YLE ja Autoliitto