sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Hellitä hetkeksi

Kohtaamme arjessamme jatkuvasti kiirettä, melua ja suorituspaineita. Tehokkuus on tavoiteltava hyve. Pitää pystyä aina vain parempaan, ehtiä enemmän ja oltava aina tavoitettavissa. Mutta mihin meillä lopulta onkaan kiire? Mistä jään paitsi, jos suljen puhelimeni ja istun hetken hiljaa yksin?

Kampin kappeli - Kuva: Helsingin seurakuntayhtymä / Esko Jämsä
Kun haluan olla rauhassa omien ajatusteni kanssa, käytän yleensä luonnon terapiaa. Lähden kävelylle lähimetsään tai menen istumaan järven rantaan vaikkapa nuotion äärelle. Elävän tulen lumo on meillä jossakin syvällä vuosisataisessa perimässä. Yhtä lailla rentouttava vaikutus on virtaavan veden tai vaikkapa tähtitaivaan katselemisella. Hiljaisuuden rikkoo vain nuotion räiske, linnun laulu tai veden solina.

Kaikkialla moinen rauhoittuminen ei ole yhtä helppoa. Esimerkiksi kaupunkien keskustoissa saattaa olla vaikeaa löytää rauhallista ja melutonta paikkaa. Luonnon terapeutilla ei ole siellä vastaanottoa.

Kävin Helsingin matkallani tutustumassa Narikkatorin laidalle rakennettuun Kampin kappeliin. Se onkin oikea rauhan tyyssija keskellä suurkaupungin vilinää.

Vaikka kappelin ovi kävi vähän väliä, syntyi penkissä istuessa täysin hiljaisiakin hetkiä. Kun on viettänyt päivänsä hektisessä ja meluisassa ympäristössä, jossa kaikki koohottavat minä-itse-ensiksi- asenteella, on hiljaisuus varsin rentouttava kokemus. Kaiken lisäksi Kampin kappelin arkkitehtuuri on niin omalaatuinen ja puupinnat niin eläviä, että ajatukset ajautuivat väkisinkin pois arkisista murheista. Varttitunnin koeistunnon jälkeen mieleni oli jo paljon levollisempi. Suosittelen lämpimästi!

lauantai 8. joulukuuta 2012

Postilähetys kadoksissa

Vastaanotin postista oudon lähetyksen; paperiarkin jossa ei ollut muuta kuin lähettäjän ja vastaanottajan tiedot. Oletettavasti kyseessä oli kansilehti tai osoitelappu lähetyksestä, jonka varsinainen sisältö oli jäänyt matkalle.

Kirjepostia - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Tiedustelin asiaa puhelimitse Itella Posti Oy:ltä. Minulle vastattiin, että paljoakaan ei ole tehtävissä, jos osoitelappu ja lähetys ovat jossakin vaiheessa matkaa joutuneet toisistaan erilleen, eikä lähetystä ole kirjattu pakettien tapaan postin seurantajärjestelmään. Minua pyydettiin ottamaan yhteyttä suoraan lähettäjään.

Lähettäjä oli verkkokauppa, johon minulla ei ollut tuolla hetkellä avointa tilausta. Kyseessä lieneekin mainos tai muu massapostitus, joten taloudellista vahinkoa minulle ei tämän nimenomaisen lähetyksen katoamisesta todennäköisesti tullut. Tein tapauksesta kuitenkin Postille kirjallisen ilmoituksen. Kerroin olevani huolissani siitä, että postilähetyksiä ylipäätään katoaa.

Postin asiakaspalvelu vastasi ilmoitukseeni parin päivän kuluttua pyydetysti sähköpostilla. Tapahtuneeseen otettiin kantaa vain yleisellä tasolla; postilähetyksen katoamisen tai vahingoittumisen todettiin olevan harvinaista, mutta lähetysten koneellisessa käsittelyssä mahdollista. Samalla kerrottiin, että Postin hallussa on kirjelähetyksistä pudonnutta pientä irtotavaraa odottamassa lähettäjän tai vastaanottajan tiedustelua.

Kerrottakoon siis edelleen vinkkinä kohtalotovereille, että tekemällä tiedustelun Postin sähköiseen palautejärjestelmään, valitsemalla "Lähetyksen viivästyminen /katoaminen" ja antamalla kadonneen tavaran mahdollisimman tarkat tuntomerkit, voi hyvällä onnella vielä päästä normaalina kirjeenäkin lähetetyn karkulaisen jäljille.


lauantai 1. joulukuuta 2012

Kuluttajalla on oikeus mittaustietoihinsa

Tein taannoin energiamarkkinavirastolle tutkintapyynnön paikallisesta energiayhtiöstä, koska se ei suostu sähkön siirtäjän roolissa luovuttamaan minulle tuntikohtaisia sähkönkäyttötietojani online-palvelunsa kautta, ellen ryhdy saman konsernin myyntiyhtiön asiakkaaksi.

Numerosarjat - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Nyt EMV on tehnyt asiassa päätöksensä. Se katsoo, että energiayhtiön menettely ei vastaa valtioneuvoston asetusta 66/2009, jonka mukaan asiakkaalla on oikeus verkonhaltijan käyttöpaikalta keräämään tuntimittaustietoon.

EMV toteaa päätöksessään, että verkonhaltijan pitää toimittaa lukemat minulle selväkielisessä ja vieläpä jatkojalostuksen mahdollistavassa muodossa.

Kyseessä on kuitenkin eräänlainen nahkapäätös, koska verkonhaltijalla on oikeus soveltaa em. asetuksessa mainittua siirtymäaikaa, joka ulottuu vuoden 2013 loppuun.

Mielenkiintoinen sivujuonne päätöksessä on, että siirtymäajasta huolimatta menettely tulee ottaa käyttöön heti, kun verkonhaltijan tietojärjestelmät pystyvät menettelyn vaatimukset täyttämään. Eivätkö järjestelmät ole jo ajan tasalla, jos tieto on saatavilla konsernin myyntiyhtiön online-palvelussa?

Lue myös:
Sähkön tuntimittausten metsästys
Kovat piippuun sähkömittausten metsästyksessä


torstai 15. marraskuuta 2012

Ilmastonmuutoksesta konkreettisesti

Ilmastonmuutos on kestopuheenaihe mediassa. Aihe alkaa olla niin kaluttu, että harva uutinen sen ympäriltä enää jaksaa hätkähdyttää.

Tutustuin tiedekeskus Heurekassa ilmastonmuutoksesta ja ilmaston lämpenemisestä kertovaan Klima X näyttelyyn, joka on tehty raikkaan tuoreesta näkökulmasta. Näyttelyssä kerrotaan paitsi ilmastonmuutoksesta ja sen hidastamisesta, myös eittämättä edessämme olevasta sopeutumistarpeesta.

Klima X on palkittu sisältönsä lisäksi mm. kävijäkokemuksestaan - eikä ihme. Keskellä näyttelytilaa on pari metriä kanttiinsa oleva jääkuutio, joka sulaa lattialla vellovaan veteen kuin napajäätikkö mereen. Näyttely kahlataankin läpi kumisaappaat jalassa. Tulevaisuuden ilmaston lämpötilan muutosta ennustava käyrä ampuu näyttelytilan katosta läpi.

Näyttelyssä on toki paljon perusinformaatiota teollistumisen myötä tapahtuneesta ilmaston lämpenemistä ja kasvihuonekaasuista, samoin kuin sään lisääntyvistä ääri-ilmiöistä ja merenpinnan noususta.

Tiedon ja sen omaleimaisen esillepanon lisäksi näyttelyssä oli mielestäni hyvää arjen valintojen kuten etätyön tekemisen tai naudanlihan syömisen merkityksen konkretisointi; kuinka paljon mikäkin valinta vaikuttaa hiilijalanjälkeemme. Näyttelyssä voi myös katsoa videoita, joissa julkisuuden henkilöt kertovat, miten he pienentävät omaa hiilijalanjälkeään.

Omalla kohdallani kolahti parhaiten esitys siitä, mitä merkitsee polkupyörän käyttö työmatkoihin. Esimerkkinä käytetty sadan kilometrin viikottaisen autolla ajon korvaaminen polkupyörällä puolen vuoden ajan vastaa koko lailla omaa käyttäytymistäni parina viime vuonna. Hiilidioksidipäästöjä jää syntymättä liki 500 kg vuodessa. Tulos ei ole mullistava, mutta on sikäli merkittävä, että olen aiemmissa laskelmissani todennut liikkumisen olevan omalla kohdallani suurin päästöjen aiheuttaja.

Tämä tutustumisen arvoinen näyttely on avoinna vielä muutaman kuukauden.

Lue myös: Yllätyin hiilijalanjäljestäni


tiistai 6. marraskuuta 2012

Tuulivoimalatko rahasampoja?

Kovassa nosteessa oleva tuulivoimabisnes houkuttelee alalle monenlaisia toimijoita. Hyvästä esimerkistä käy Vitalon Power, joka on syksyn mittaan ollut näyttävästi esillä lehti-ilmoituksillaan kerätessään osakeannilla pääomaa tuulivoimainvestointeihinsa.

Yhtiön tavoittelemasta n. 50 miljoonan euron sijoituspääomasta kerrotaan olevan koossa jo puolet. Sijoitukselle luvataan ensimmäiselle neljälle vuodelle 6,5 %:n vuotuinen tuotto ja tämän jälkeen tuoton luvataan kasvavan peräti 12 %:iin.

Tuulivoimala - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Vitalon Power on kertonut että sillä on vireillä useita tuulivoimahankkeita. Julkisuudessa on väläytelty hajanaisia tietoja suunnitelmista Saloon, Pöytyälle, Nousiaisiin, Nauvoon ja Raumalle. Ainakaan ELY-keskusten tai tuulivoimayhdistyksen listoilta näitä hankkeita ei kuitenkaan löydy.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että hankkeiden kannattavuus perustuu tuulivoimalla tuotetun sähkön syöttötariffiin. Syöttötariffin korotettu takuuhinta on kuitenkin voimassa vain vuoteen 2015 asti, eli jos hankkeet eivät ole vielä edes YVA-asteella, ne eivät tähän korotetun tariffin piiriin tule ehtimään.

Syöttötariffi päättyy kokonaan kymmenen vuoden kuluttua. Vitalon Power lupaa siis markkinaehtoisellekin tuulivoimalle 12 %:n vuotuisen osinkotuoton – ja tämä vielä yhtiön oman tuottovaatimuksen päälle. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta.

Kun tämän energia-alalla uuden toimijan taustoja tutkii hieman tarkemmin, paljastuu että aiemmin Vitalon on markkinoinut potenssilääkkeitä sekä luontaistuotteita ja lisäravinteita. Sittemmin tämä liiketoiminta on siirretty Venäjälle. Avainhenkilöt ovat toimineet myös pikavippibisneksessä ja tuomittu talousrikoksistakin.

Nyt myös viranomaiset ovat haistaneet palaneen käryä ja finanssivalvonta on keskeyttänyt Vitalon Powerin osakeannin. Fiva:n mukaan ”yhtiö ei ole antanut riittäviä tietoja arvopaperin arvoon olennaisesti vaikuttavista seikoista ja se on markkinoinut osakeantia harhaanjohtavasti”. Suoremmin sanottuna kyseessä on puhdas huijaus.

Lue myös: Tuulesta temmattuja energiaratkaisuja

Lähteet: Vitalon Power, Turun sanomat, Finanssivalvonta


perjantai 2. marraskuuta 2012

Villatakki kompostorille

Kompostori on hankala pitää sulana paukkupakkasissa, ellei biojätettä synny merkittäviä määriä. Näin vaikka kompostorin valmistaja ilmoittaisikin sen sopivan ympärivuotiseen käyttöön. Viime talvena kokeilin kompostorin lisäeristystä sen verran rohkaisevin tuloksin, että päätin tehdä sille tulevalle pakkaskaudelle kunnon sääsuojan.


Aluksi kaivoin kompostorin alta pois maata noin neliömetrin alueelta, jotta sain upotettua sinne routaeristeen. Näin pakkanen ei pääse hiipimään kompostoriin pohjan kautta.

Seuraavaksi leikkasin rakennusprojektista yli jääneistä  uretaanilevyn palasista seinät kompostorin ympärille. Muotoonsa leikatut palaset liitin tarvittavin osin yhteen uretaanivaahdolla ja liitoskohtien rakennetta vahvistin vielä ohuilla harjateräspuikoilla.

Jäykistä eristelevyistä ei pystynyt tekemään täysin Biolan 220 kompostorin muotoja mukaelevaa suojaa, mutta kuvassa näkyvän kolon kovertaminen kannen aukipitomekanismille helpotti muotoilua. Toisaalta, suoja ei saisikaan olla liian tiivis, koska kompostiporosessi vaatiin ilmaa.

Käytäntö tulee näyttämään, onko etuseinän avoin sauma sellaisenaan riittävänä ilmarako. Joka tapauksessa siitä pystyy tarvittaessa tarkistamaan myös kompostorin lämpötilan.

Kompostorin kuperan kannen lisäeristykseen en käyttänyt uretaanilevyä, vaan päätin toteuttaa sen eristevillalla. Muoviin pakattuna eriste kestää kosteutta ja laskeutuu sopivasti kompostorin ympärillä olevien eristelevyjen päälle käytettävyyden kärsimättä. Nyt saa pakkanen tulla.

Lue myös: Kompostointi kannattaa



tiistai 16. lokakuuta 2012

Peltotilkkujen tulevaisuus puntarissa

Minulla on muutama hehtaari peltomaata, joka on ollut pitkään vuokrattuna paikalliselle maanviljelijälle. Nyt hän on jäämässä eläkkeelle ja luopumassa näin ollen myös vuokrapeltojen viljelystä. Ollaan siis samassa pisteessä kuin parikymmentä vuotta sitten, kun talon oma karjanpito loppui - pelloille pitäisi löytää vuokralainen. Toimintaympäristö on kuitenkin tällä välillä mullistunut Suomen EU jäsenyyden myötä.

Heinäpelto - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Onneksi pellot sentään ovat olleet koko ajan aktiiviviljelyksessä ja pysyneet näin myös EU:n maataloustukien piirissä. Tukien saanti kun tuntuu olevan edellytys sille, että pellot ylipäätään kiinnostavat ketään.

Pellot ovat vanhalle pientilalle tyypillisiä kivisiä avo-ojien erottamia sarkoja metsäkaistojen lomassa. Nykyisen tehomaatalouden mittapuun mukaan tällaisille peltotilkuille tuntuu olevan vaikeaa löytää kannattavaa käyttöä.

Haluaisin kuitenkin pitää pellot viljeltyinä. Peltomaan arvostus voi ajan oloon muuttua, enkä haluaisi sulkea jälkipolvilta pois mahdollisuutta hyödyntää edellisten sukupolvien raivaamia peltoja. Maisemalliset arvot ovat vielä asia erikseen. ”Onhan se kaunis ajatus, mutta ei pieni ole näissä hommissa nykyään mitään”, totesi yksi vuokraajaehdokas.

Aloin tarkastella peltojen kuntoa lähemmin. Totesin, että vuosien saatossa karikoita on alettu kiertää yhä kauempaa. Piiriojatkin ovat pääosin hävinneet niin, että metsä on alkanut puu kerrallaan hiipiä pellon puolelle. Viljelypinta-ala on pienentynyt merkittävästi.

Kun hävinneiden piiriojien lisäksi sarkoja erottaneet avo-ojatkin on monin paikoin kynnetty umpeen, pellot asuvat liian märkinä. Kosteimmissa kohdissa luonto on alkanut ottaa omaansa takaisin ja pelloilla on suorastaan suonsilmäkkeitä.

Peltojen todellinen kunto oli minulle pienoinen järkytys. Vaikka eihän niihin ole vuosikausiin juuri panostettukaan. Olen ainoastaan vesonut pellon ojista päätään nostavia pajukoita ja sekin on tehty lähinnä maisemallisista syistä. Varsinainen kunnossapito on jäänyt tekemättä, kun vuokralaisellakaan ei ole siihen ollut intressejä. Minulle valkeni, että peltojen kunnostamiseen on satsattava, jos haluan niiden pysyvän viljeltyinä.

Lue myös: Uudisraivaajahengessä



maanantai 8. lokakuuta 2012

Verkkourkintaa

Sain PayPal maksujenvälitysjärjestelmästä sähköpostin jossa kerrottiin, että tilini käyttö on tietoturvasyistä rajoitettu. Mukana oli linkki verkkolomakkeeseen, jossa kysytyt tiedot antamalla saisin nostettua PayPal tilini statuksen takaisin normaaliksi. Sähköposti oli lähetetty PayPalin verkkotunnuksesta ja linkitetty web-sivu oli ulkoasultaan täysin aidon PayPal käyttöliittymän näköinen.

Verkkorikollisuus - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Aloin sinisilmäisesti täyttämään lomaketta. Hälytyskellot alkoivat soida päässäni vasta, kun lomakkeella kysyttiin PayPal salasanaani. Tajusin joutuneeni verkkourkinnan kohteeksi.

Varmistuin asiasta avattuani uuden selainikkunan ja kirjauduttuani ”oikealle” PayPal tililleni. Kaikki oli kunnossa eikä tililläni ollut voimassa mitään rajoituksia.

Olin mennä lankaan, vaikka tietojen kalasteluyrityksistä uutisoidaan vähän väliä. Kotimaisia rahalaitoksia imitoivat huijausyritykset on helpohko tunnistaa jo kielikysymysten vuoksi, eivätkä pankit yleensäkään lähesty asiakkaitaan sähköpostilla. PayPalin kaltaisen kansainvälisen maksujenvälitysjärjestelmän kohdalla huijauksen havaitseminen onkin jo haastavampaa. Varsinkin, kun PayPal todella tekee aika ajoin henkilötietojen ja rahansiirtojen taustojen tarkistusoperaatioita jäljittääkseen mm. kansainvälistä rahanpesua.

Tapaus oli hyvä muistutus siitä, kuinka taitaviksi tietojen kalastelijat ovat tulleet. Pitääkin kerrata Viestintäviraston vanhat mutta hyvät ohjeet phishing-hyökkäyksiltä suojautumisesta.


keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Turhaa hammassärkyä

Hampaastani irtosi taas paikka. Tapaus on jo toinen kuukauden sisään. Kärsin edelleen hampaitteni hoidon lapsuusvuosien aikaisesta laiminlyönnistä.

Hammasharjat - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fiKouluaikojen vuosittaisissa tarkastuksissa hampaissani ilmeni aina useita reikiä, mutta se ei saanut minua tai vanhempiani heräämään asiaan. Kotona asia selitettiin sillä että minulla on "huono hammasluu" joka reikiintyy helposti.

Hampaiden harjaus ei kuulunut lapsuudenkotini arkirutiineihin. Tästä olen vanhemmilleni edelleen katkera. Vasta aikuisuuden kynnyksellä aloin itse ymmärtämään hammashygienian merkityksen, mutta suurin vahinko oli jo ehtinyt tapahtua. Voi miksi rautahampaat eivät vaihdu vaikka vasta parikymppisenä!

Viimeisimmän kahdenkymmenen vuoden aikana hampaisiini ei juuri ole tullut uusia reikiä. Silti suussani ei ole montaakaan ehjää hammasta. Useassa ”hampaassa” on enemmän paikka-ainetta kuin hammasluuta. Paikat irtoilevat milloin mistäkin syystä ja joskus karies etenee piilossa paikan alla tai sen reunassa. En juuri pärjää hammastarkastuksen väliä ilman särkyvastaanotolla käyntiä.

Tästä oppineena olen korostanut hampaiden harjauksen merkitystä omille lapsilleni. Ehkä jatkuvat hammaslääkärissä käyntini, purentaongelmani ja särkylääkkeiden syöntini tehostavat viestini perille menoa niin, että he välttyisivät isänsä kohtalolta


sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Digikuvat talteen

Valokuvausharrastukseni lähti aikoinaan liikkeelle luontokuvauksesta. Sittemmin aloin kuvata myös kaupalliseen käyttöön, ja ennen digitekniikan kehittymistä ainoa keino tuottaa tähän tarkoitukseen riittävän laadukasta kuvaa oli käyttää diafilmiä. Kaappini ovatkin pullollaan diakampoja jotka odottavat sitä tarmonpuuskaa että kävisin kuvat kriittisesti läpi. Kaikkia kuvia kun ei voi säilyttää ikuisesti ja koko materiaalin digitointi on liian kallista. Parhaista otoksistani olen toki joskus teettänyt paperiprinttejä.

Järjestelmäkamera ja etsin - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Digiaikakaudella kuvien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Samasta aiheesta tulee kuvattua jopa kymmeniä ruutuja. Vaikka digikuvien vaatimaan tallennuskapasiteettiin vielä löytyisikin ratkaisu, ei tuhansien anonyymisti nimettyjen tiedostojen seasta löydä hakemaansa. Törmätään samaan ongelmaan kuin aikoinaan diakampojen kanssa, myös digikuvia pitää uskaltaa heittää roskiin.

Nykytekniikan ansiosta voi jatkojalostukseen poimia sen parhaista kuvista parhaimman. Kuvien lopullista valintaa ei kuitenkaan tule tehdä kamerassa, koska pienellä näytöllä ei välttämättä kaikkia teknisiä puutteita huomaa. Kamerassa hyvältä näyttävä kuva voikin tarkemmin tarkasteltuna osoittautua tärähtäneeksi, alivalottuneeksi tai muuten epäkelvoksi.

Digitekniikkakaan ei ole kaikkivoipa. Kuvien esittäminen tietokoneen tai television ruudulta ei aina ole mahdollista tai esitystekniikka ei kerta kaikkiaan ole kuvalle eduksi. Mahtavinkin maisemapanoraama latistuu jos näyttölaitteena on muutaman tuuman kokoinen kännykän näyttö.

Internetistä löytyy lukuisa määrä palveluntarjoajia, jotka tekevät digikuvista kohtuuhinnalla laadukkaita kuvakirjoja. Kuvien valinta käy kätevästi samalla kun tuhoaa tiedostoista tarpeettomat. Vaikka kuvien asemointi ja kuvatekstien laadinta kuvakirjan sivuille ottaakin oman aikansa, ei urakka paisu ylivoimaiseksi kun seulonnan tekee kerran-pari vuodessa.

Suosittelenkin kotitarvekuvaajia edelleen säilömään parhaat otoksensa painetussa muodossa muistoiksi jälkipolville - silläkin uhalla, että tilaongelma laajenee seuraavaksi kuvakirjojen vaatimiin hyllymetreihin.


perjantai 14. syyskuuta 2012

Mistä näitä roskaajia tulee?

Aamulla töihin pyöräillessäni ryhmä alakouluaisia polki edessäni kohti opinahjoaan. Olin juuri ohittamassa heitä, kun yksi poika viskasi kädestään juomamukin pyörätien pientareelle. Puutuin asiaan ja pyysin poikaa palaamaan nostamaan mukin, pillin ja muovikannen ja viemään ne roskiin.

Rikottu lasipullo - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Poika ravisteli päätään mutta teki kuitenkin työtä käskettyä kavereiden jäädessä odottamaan. Pysähdyin vielä itsekin varmistamaan että roskat todella poimittiin maasta, vaikkakin epäilen niiden lentäneen takaisin tien poskeen heti kun käänsin selkäni.

Aiemmin kesällä samaa ikäluokkaa oleva poikani päivitteli kotimme lähistöllä olevaa teinien kokoontumispaikka, jonka ympäristöön oli kertynyt juomatölkkejä, tupakka-askeja ja muuta roskaa. Asia painoi hänen mieltään niin, että hän kävi oma-aloitteisesti siivoamassa paikan roskista.

Kontrasti näiden esimerkkitapausten välillä on melkoinen. Eikö roskaajalla tosiaankaan käy mielessä miltä elinympäristömme näyttäisi jos kaikki toimisivat samalla tavalla? Toisaalta lasten hällä väliä- asenteen ymmärtää, kun on nähnyt kuinka välinpitämättömästi monet aikuiset käyttäytyvät. Mistäpä muualta nuori esimerkkinsä ottaisi.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Kovat piippuun sähkömittausten metsästyksessä

Kirjoitin aiemmin yrityksestäni päästä käsiksi taloutemme tuntikohtaisiin sähkönkäyttötietoihin. Kun sähkön siirtäjä ei halunnut eikä myyjä pystynyt tuntimittauksia toimittamaan, otin yhteyttä Energiamarkkinavirastoon.


EMV:n kanta markkinoiden toimintaa valvovana viranomaisena oli selkeä:

    Pääkytkin - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
  • Tuntidatan keruu ja välitys liittyy mittauspalveluun, joka on verkonhaltijan tehtävä.
  • Minun tulee siirtoasiakkaana saada tuntidata käyttööni, koska palveluperiaatteiden tulee olla sähkömarkkinalain mukaiset.
  • Palvelun täytyy olla kaikille sama, ostipa sähköenergian sitten keneltä tahansa. Palvelusta ei saa tehdä kilpailun estettä.

Niinpä lähestyin siirtoyhtiötä uudemman kerran näillä EMV:n saatesanoilla. Siirtoyhtiö vastasi, että mittaukset voidaan tarjota minulle siinä muodossa kuin ne sähkön myyjällekin välitetään. Tämä tuntui lähinnä viisastelulta, koska samalla he itsekin totesivat että loppukäyttäjä ei pysty hyödyntämään tietoja, jotka välitetään toimialan sisäisellä EDIFACT sanomaliikenneformaatilla.

Sen verran siirtoyhtiö oli selustaansa varmistanut, että se oli jo kysynýt tulkinta-apua Energiateollisuus ry:ltä. Vastauksen kuultuaan Energiamarkkinavirasto puolestaan ohjeisti minua tekemään asiasta heille kirjallisen tutkimuspyynnön. Näyttääkin siltä, että asiasta on nousemassa toimialan ja viranomaisten välille kunnon kädenvääntö.

torstai 2. elokuuta 2012

Leikki kumpuaa mielikuvituksesta

Lasten leikkipaikat, pelit ja lelut tuntuvat monesti aikuisten niin pitkälle jalostamilta, että mielikuvitukselle ei juuri jää tilaa. Lapsi kuitenkin kehittää leikkinsä tarvittaessa hyvinkin yksinkertaisista puitteista. Sain tästä konkreettisen muistutuksen kesäisellä kyläreissullamme.

Mölkky seurapeli - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Aluksi lapset maalailivat pihapiiristä löytämiään pieniä sileitä kiviä vesiväreillään. Varsinainen oivallus tapahtui, kun vanhin lapsista alkoi keräillä puuliiteristä laudankappaleita ja numeroi ne. Syntyi seurapeli, jota jaksettiin pelata koko iltapäivä. Osallistujilla oli niin hauskaa, että en usko pelaamisen jäävät tuohon kertaan.

Pelin säännöt ovat seuraavat:
  • Hankitaan kymmenen noin vaaksan mittaista laudan tai riman kappaletta, joihin merkitään selkeästi numerot yhdestä kymmeneen. Myös mölkkypalikat käyvät oikein mainiosti.
  • Yksi leikkijöistä piilottaa palikat pihapiirissä sovitulle alueelle. Tarvittaessa palikoiden sijainnille voidaan sopia rajoituksia, esim että ne on pystyttävä asettamaan paikalleen maassa seisten.
  • Kun palikat on piilotettu, muut lähtevät etsimään niitä. Palikoiden paikantamiseen voivat osallistua myös nuorimmat lapset, vaikka eivät vielä numeroita osaisikaan.
  • Pelin idea on kerätä palikat numerojärjestyksessä. Jos löydät ensimmäisenä jonkin muun kuin ykkösellä merkityn palikan, se on jätettävä paikoilleen kunnes tulee kyseisen palikan vuoro.
  • Kun palikkakokoelma on valmis, vaihdetaan rooleja.

Palikoita etsiessä pää menee pyörälle ja muistiaankin saa pinnistää toden teolla. Hajallaan olevien palikoiden numeroita joutuu käymään varmistamassa muutamaan otteeseen ennen kuin ne saa koottua määrätyssä järjestyksessä.

Näin yksinkertaista se on. Muutamassa hetkessä lapset kehittivät tyhjästä uuden hauskan ja jopa kehittävän seurapelin, johon myös aikuiset voivat osallistua. Eikä maksa mitään. Eikö ole ihmeellistä?


maanantai 23. heinäkuuta 2012

Tuoksuista syntyy muistoja

Hajuaistia pidetään  näköaistin jälkeen ihmisen toiseksi tärkeimpänä aistina. Sanotaan, että suurin osa maistamistamme mauista on hajuaistin ansiota. Lisäksi väitetään, että jopa 70% tunteistamme perustuu aistimiimme hajuihin. Hajumuisti on uskomattoman tehokas ja tietty haju voi välittömästi palauttaa mieleen muiston.Leivinuuni - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi

Itselleni vuoden kiertokulkuun liittyy kullekin vuodenajalle ominaisia luonnon ja maaseudun tuoksuja jotka palauttavat minut muistojeni lapsuuteen vuosi toisensa jälkeen. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa seipäillä kuivuva heinä, loppukesän auringossa kypsyvä ohrapelto, syyshallan panema perunanvarsi tai sulavan lumen kostuttama keväinen maa. Lapsuuden jouluihin liittyviä tuoksumuistoja lienee meillä kaikilla. Muutama yksittäinen tilanne lapsuusvuosilta on piirtynyt tuoksun ansiosta erityisesti mieleeni. 

Kohdatessani kuusimetsässä pihkantuoksuisen hakkuutyömaan palaan mielessäni aina siihen kevättalviseen päivään, jolloin pääsin alle kouluikäisenä isän reessä mukaan metsätöihin. Mielleyhtymä ei ole haalistunut, vaikka työmaalla touhuaakin nykyään hevosen ja pokasahametsurin sijaan metsätraktori. Tuon tuoksun kohdatessani muistan edelleen esimerkiksi millainen villapaitakin naapurin isännällä oli päällään, kun söimme yhdessä eväitämme tuossa tuoksuvassa ulkoilmakahvilassamme.

Palavan tuohen haju – tai paremminkin tuoksu - tuo puolestaan mieleeni mummoni joka asui lapsuudenkotini naapurimökissä. Mieleni valtaa muistikuva, kuinka mummo sytyttää uuniin tulta tuohiskäppyrän avulla leipoakseen hiivaleipää. En tiedä minkä ikäisenä tai kuinka monta kertaa tuon tilanteen koin, mutta aikaa on kulunut joka tapauksessa useita vuosikymmeniä. Assosiaatio on edelleen niin vahva, että yhtään koivupuuta sisältävää nuotiohetkeä ei jää ilman tätä muistikuvaa.

Mikä on sinun muistojesi tuoksu?


sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Vihdantekoaika

Kesä-heinäkuun vaihde on parasta aikaa tehdä talven vihdat varastoon. Niinpä itsekin pyöräytin muutaman parin kuivattavaksi. Tätä nykyä ei meillä talvivihtoja urakoida sellaisia määriä kuin lapsuudessani, jolloin niitä tehtiin kymmeniä pareja. Pihasauna kun oli talon ainoa peseytymispaikka kesät talvet.

Vihta saunan seinustalla - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fiSe hyöty noista lapsuuden vihtatalkoista on ollut, että osaan edelleen tehdä mallikkaan vihdan. Sidonnan tosin hoidan perinteisen vitsaksen sijaan nopsasti kumilenkillä. Se pysyy kireänä vihdan kuivuessakin.

Tapaan tehdä tuoreen vihdan läpi kesän aina kun pihasauna lämpiää, eli pari kertaa viikossa. Kuivattuja vihtoja meillä tarvitaan lähinnä keväällä kun puissa ei ole vielä kunnon lehteä. Sydäntalvella ei pihasauna juuri lämpiä - paitsi tietysti jouluna.

Vihta säilyy parhaiten pimeässä ja kuivassa paikassa. Lapsuudenkodissani vihdat säilöttiin ullakolle tai latoon, mutta nykyiselle määrälle meillä riittää pienempikin varasto.

Olen tehnyt ison pahvilaatikon sisäseinille rautalangasta koukut, joista vihdat saa näppärästi roikkumaan. Vihta pysyy hyvän mallisena kun se roikkuu kuivuessaan varsi ylöspäin. Sitten vain pahvilaatikko kiinni ja piharakennukseen varastoitavaksi. Palataan asiaan ensi jouluna.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Sähkön tuntimittausten metsästys

Paikallisen energiayhtiön viimeisimmän siirtolaskun mukana tuli mainos yhtiön uudesta online-palvelusta, jonka avulla asiakas pystyy seuraamaan sähkönkäyttöään. Palvelu herätti heti kiinnostukseni. Seuraanhan taloutemme energiankäyttöä muutenkin ja tuntirekisteröintiin kykenevä mittaus on meillä ollut jo useamman vuoden ajan.

Sulaketaulu - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Yritin tuloksetta kirjautua kyseiseen palveluun, jonka jälkeen tiedustelin asiaa yhtiön asiakaspalvelusta. Vastaus oli, että palvelu on tarkoitettu vain ”oman myyntiyhtiön” myyntisopimuksille, vaikka mainos postitettiin myös siirtoasiakkaille. Minua kehotettiin kääntymään asiassa sähkönmyyjäni puoleen.

Niinpä kysyin mittaustietojen seurantamahdollisuutta myös sähkönmyyjältäni, mutta heillä kyseinen palvelu on vasta suunnitteluasteella. Tuntirekisteröivien mittareiden asennus on heidän toimitusvelvollisella verkkoalueellaan parhaillaan menossa. Yhtiön online-palvelu tarjoaa vain sopimusten hallintaan ja laskujen seurantaan liittyviä toimintoja.

Energiateollisuus ry on todennut tuntimittausta koskevassa suosituksessaan, että asiakkaalla ja tämän valtuuttamalla taholla on oikeus sähkönkäyttöpaikan mittaustietoihin. Sähkömarkkinalaki puolestaan edellyttää verkkoyhtiöltä sähkönmyyjien tasapuolista kohtelua. Käytäntö tuntuu kuitenkin olevan varsin kirjavaa ja osin hyvinkin kaukana edellämainituista periaatteista.

Taidanpa kääntyä asiassa seuraavaksi Energiamarkkinaviraston puoleen ja testata kuinka lujaa verkkoyhtiö pitää kannastaan kiinni.

Lue myös:
Kovat piippuun sähkömittauksien metsästyksessä
Kuluttajalla on oikeus mittaustietoihinsa

tiistai 19. kesäkuuta 2012

PayPal valuuttaongelma

Olen aiemminkin kertonut käyttäväni ulkomaisia verkkokauppoja. Useimmiten teen ostokseni euroissa, mutta joskus myös muissa valuutoissa. Maksamiseen käytän mieluiten PayPal verkkomaksua, jolloin minun ei tarvitse paljastaa vastapuolelle luottokorttitietojani. Tietoturvasyistä en myöskään ole kytkenyt luottokorttiani PayPaliin, vaan siirrän rahaa PayPal tilille erillisinä siirtoina.

Yritin tänään tilata urheiluun soveltuvia aurinkolaseja Englannista, mutta tilauksen teko keskeytyi siihen että myyjä ei saanut suoritusta. Lasien myyjä vahvisti tilauksen sinänsä näkyvän heillä oikein, mutta maksu uupui. PayPal tilillä maksu näkyi statuksella ”Canceled” eli peruutettu.

Valuutat - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fiSoitto PayPalin asiakastukeen Irlantiin paljasti ongelman; muunnos valuuttojen välillä ei tällä hetkellä toimi PayPal palvelussa. Normaalistihan palvelu tekee muunnoksen automaattisesti, eli ostoksen voi tehdä missä tahansa valuutassa, kunhan katetta löytyy ylipäätään jossakin valuutassa.

Perustin PayPal tililleni puntasaldon, siirsin sinne rahaa ja tein uuden tilauksen. Ja kas, tällä kertaa homma toimi ja tilaus meni maksun kera perille.

Niin kätevä palvelu kuin PayPal onkin, tiedottamisesta ei tällä kertaa tipu pisteitä. Varsinkaan, kun PayPal asiakastukeen pääsy ei ole aivan yksinkertaista. Sähköpostitse lähestyttäessä palvelu palauttaa yleisimpien ongelmien FAQ listan ja pyytää lähettämään tarvittaessa postia uudestaan. Asioiminen puhelimitse edellyttää puolestaan verkkopalvelusta saatavaa tunnistautumiskoodia, joka on käytettävä tunnin sisällä sen luonnista. Vahvat tunnistautumisvaateet sinänsä ymmärtää, kun asiakkaiden rahavarojen kanssa ollaan tekemisissä.

Asiasta olisi kuitenkin voitu tiedottaa palvelussa viimeistän siinä vaiheessa kun tämä yrittää tehdä maksua valuutalla jolle hänellä ei ole saldoa. Montakohan PayPalin miljoonista käyttäjistä taistelee tälläkin hetkellä saman ongelman kanssa? Toivottavasti tämän artikkelin julkaisun jälkeen edes muutama vähemmän.


keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Ensimmäistä kertaa yli 200 km pyörällä

Olen osallistunut vuosittain yhdestä kolmeen kuntopyöräilytapahtumaan, joissa reittien pituus on ollut 100 – 140 km. Tampereella järjestettävän Suomen suurimman pyöräilytapahtuman, Pirkan pyöräilyn ns. klassikkolenkin Näsijärven ympäri olen ajanut toistakymmentä kertaa. Tapahtuman sijoittuminen kesäkuun alkupuolelle patistaa pyörän selkään heti kun tiet ovat ajettavassa kunnossa. Tänä vuonna aloitin harjoittelun pääsiäisenä.

Ennen tätä kesää oli pisin koskaan ajamani pyörälenkki 140 km pitkä Tour de Helsinki. Niinpä perhoset alkoivat kutitella vatsanpohjaa heti vappuviikolla, kun menin ilmoittautumaan 217 km pitkälle Pirkan lenkille. Olin päättänyt ottaa selvää onko minusta siihen.

Pirkan Pyöräily 2012 Kuva: Pirkka / Fillarifoorumi
Kuva: Pirkka / Fillarifoorumi
Pyörän mittariin ehti kevään mittaan kertyä 1500 km ennen kauden kovinta koitosta. Vahvistaakseni uskoa itseeni ajoin vielä toukokuun lopulla 170 km pitkän harjoituslenkin. Pitkillä matkoilla tarvitaan paitsi fyysistä kuntoa, myös henkistä kanttia. ”Se matka menee sinulta yhdessä hurmoksessa”, rohkaisi Pirkan Lenkkiä ajanut harjoituskaverini.

Kevät kääntyi kesäksi ja suuri päivä tuntui tulevan vastaan liiankin nopeasti. Yhtäkkiä kaikki mitä valmistautumisen suhteen oli tehtävissä, oli tehty. Enää sopi toivoa ilmojen haltijan olevan suosiollinen. Takavuosina Pirkkaa kun on poljettu niin räntäsateessa kuin ennätyshelteessäkin.

Tapahtumapäivä valkeni tihkusateisen harmaana mutta vähätuulisena. Lähtöryhmityksessä liityin pyöräilyseura Kaupin Kanuunoiden organisoimista keskinopeusryhmistä siihen hitaimpaan, 28 km/h ryhmään. Päätavoitteeni oli kuitenkin turvallinen ajo ja maaliin pääsy.

Lähtö tapahtui hieman aamuseitsemän jälkeen ja pian totesin ajonopeuden olevan kuntooni nähden sopiva. Kiristämisen varaa ei juurikaan olisi ollut, mutta meno maistui ja kilometrit taittuivat yllättävänkin nopeasti. Aloin päästä siihen kaverini ennustamaan hurmostilaan. Sadekin lakkasi ja tiet alkoivat kuivua. Tunnelma nousi entisestään n. 100 km kohdalla kun reitti yhtyi tuttuun klassikkolenkkiin. Mahtavaa - nyt oli itse ajamassa yhdessä noista Pirkan Lenkin ”kanuunajunista” joiden vauhdikasta menoa olen aiempina vuosina ihaillen seurannut ohitettavan roolissa!

Rutinoitunut keskinopeusryhmän vetäjä piti tiukassa otteessaan niin ajomuodostelman kuin aikataulunkin. Pysähdyksiä tehtiin kolme, yhteispituudeltaan n. 20 minuuttia. Viimeisen n. 160 km kohdalla olleen huoltotauon jälkeen nilkkani alkoivat vaivata ja polkeminen kävi vähitellen yhä tuskaisemmaksi. Joissakin noilla vaiheilla myös epäusko maaliin selviytymisestä nosti päätään, mutta maali lähestyi sen verran nopeasti, että psyykkinen notkahdus jäi lyhyeksi.

Pääsin maaliin Hakametsän jäähallille suhteellisen hyvissä voimissa hieman yli kahdeksan tunnin kuluttua lähdöstä. Sen verran rankka lenkki kuitenkin oli, että erityistä hinkua noin pitkille matkoille ei ainakaan heti syntynyt. Mielummin ajan viikossa kaksi sadan kilometrin lenkkiä kuin yhden kahdensadan. Mutta tulipahan tämäkin koettua - minä tein sen!

Sinua saattaa kiinnostaa myös nämä:
Pyörällä päästään
Tukeeko työnantajasi työmatkapyöräilyä?
Pyöräilykauden kovin ponnistus
Vätternrundan



torstai 7. kesäkuuta 2012

Punaista päin suojatiellä

Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden on todettu kunnioittavan huonosti liikennevaloja. Lainvastaista käyttäytymistä perustellaan yleensä kiireellä tai huonolla säällä - sateella tai kylmällä ilmalla on ikävää odotella valojen vaihtumista vihreäksi.

Liikennepuisto - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fiOnnettomuuden sattuessa auto vie kuitenkin aina voiton kevyestä liikenteestä. Punaista valoa uhmaava on altavastaaja myös oikeudessa. Lisäksi meidän aikuisten on muistettava esimerkin merkitys lasten liikennekäyttäytymiseen. On vaikea selittää lapselle miksi hänen pitäisi kunnioittaa liikennevaloja, jos aikuisetkaan eivät tee niin.

Asenteissa on siis parantamisen varaa, mutta onko tekniikkakaan ihan ajan tasalla?

Useimmilla paikkakunnilla vihreään valoon on vuosien saatossa lisätty vilkunta jakson lopussa merkiksi siitä, että valo on vaihtumassa punaiseksi. Tämä ns. vilkkuvihreä helpottaa arvioimaan koska katua voi vielä turvallisesti lähteä ylittämään ja vähentää näin tilanteita, joissa jalankulkijan vihreä valo vaihtuu kesken kadunylityksen punaiseksi.

Miksi jalankulkijoille ei meillä anneta ennakkotietoa myös valon vaihtumisesta vihreäksi? Onhan autoilijoillekin oranssi opastinvalonsa, jolla on oma merkityksensä molempiin suuntiin.

Esimerkkiä voisi ottaa vaikka Suomenlahden toiselta puolen. Tallinnan keskustassassa jalankulkijoiden liikennevalot on varustettu numeronäytöllä, joka kertoo aina jäljellä olevan ajan valon vaihtumiseen. Tämä "sekuntikello" kannustaa jalankulkijoita turvallisempaan liikennekäyttäytymiseen. He jaksavat kärsivällisemmin odottaa valojen vaihtumista vihreäksi kun tietävät, ettei siihen montaa sekuntia tuhraannu.

Lähteet: Liikenneturva, Autoliitto


torstai 24. toukokuuta 2012

Harhakäsityksiä ilmalämpöpumpusta - osa 2

Aiemmassa bogikirjoituksessani käsittelin vallitsevia harhakäsityksiä ilmalämpöpumpusta lämmityskäytössä. Nyt on aika tarkastella vastaavasti laitteen käyttöä jäähdytykseen.

Kesäaikainen jäähdytys syö talvikauden säästöt

Tuuletin - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fiAsiat asettuvat oikeaan mittakaavaan, kun konkretisoi jäähdytys- ja lämmitystarpeen. Eteläisessäkin Suomessa yli puolet vuodesta on lämmityskautta. Hellepäiviä puolestaan on keskimäärin parin viikon verran. Sisä- ja ulkolämpötilan tavoiteltu ero voi lämmityskaudella olla jopa 50 astetta, hellepäivinä ero on vain kymmenkunta astetta. Lisäksi ilmalämpöpumpun tehontarve on jäähdytyskäytössä huomattavasti pienempi kuin lämmityskäytössä.

Hellekaudella asumismukavuuden kannalta oleellisista on saada sisälämpötila yön ajaksi tasolle, joka ei häiritse yöunta. Jäähdytystä ei tarvitsekaan pitää päällä jatkuvasti, joskin asunnon rakenne ja rakenteisiin päivän aikana sitoutunut lämpömäärä vaikuttaa oleellisesti jäähdytystarpeeseen. Puurakenteisessa talossamme on helteillä jäähdytetty asuntoa pari tuntia ennen nukkumaanmenoa, ja tällä keinolla lämpötila pysyy miellyttävänä yön yli. Näin toteutettu parin viikon hellejakson aikainen jäähdytys maksaa sähkön energia- ja siirtomaksuina kymmenkunta euroa. Järkevä jäähdytys ei siis syö lämmityskauden satojen eurojen säästöjä.

Ilmalämpöpumppu heikentää sisäilman laatua

Tiedotusvälineissä on esiintynyt aika ajoin otsikoita ilmalämpöpumppuun kesällä pesiytyvistä homeitiöistä ja niiden aiheuttamista terveysongelmista.
Lähtökohtaisesti kesällä käytettävä jäähdytystoiminto laskee sisäilman suhteellista kosteutta, mikä vähentää koko asunnon homehtumisriskiä. On kuitenkin selvä, että jäähdytyskäytössä sisäyksikön kennostoon kertyy huurretta ja kosteutta. Jäähdytyksen päättyessä kennosto pitääkin kuivattaa, jotta siihen ei pesiydy esimerkiksi hometta. Useimmissa laitteissa tämä tapahtuu automaattisesti laitteen jäädessä jäähdytyksen päätteeksi puhaltamaan kennon kuivaksi. Useimmissa pumpuissa on myös ns. plasmatoiminto, joka tutkitusti estää itiökasvustojen syntymistä. Ongelmatapaukset liittyvät laitteisiin, joissa näitä toimintoja ei ole. Käyttäjän tulisi tällöin huolehtia kennon kuivatuksesta manuaalisesti, jolloin se myös jää helposti tekemättä. Kyse on siis käyttövirheestä.

Ilmalämpöpumppu aiheuttaa kosteusongelmia

Edellä kuvatun huurtumisilmiön vuoksi laite puhdistaa kennoston huurteesta aika ajoin, ja sulatusprosessista syntyy vettä. Jäähdytyskäytössä huurretta syntyy sisäyksikköön, lämmityskäytössä ulkoyksikköön. Sisäyksikön sulatusvedet pitää siis johtaa pois. Ideaalitapauksessa ne johdetaan viemäriin, mutta aina se ei ole mahdollista. Putken voi kuitenkin johtaa myös ulos, koska vettä syntyy vain kesäaikaan, jolloin sen jäätyminen poistoputkeen ei ole ongelma.

Myös ulkoyksikön talviaikaisten sulatusvesien poisjohtamiseen kannattaa panostaa, koska lämmityskauden aikana vettä syntyy useita satoja litroja. Moinen määrä saa aikaan vähintäänkin näyttävän jääpadon, eikä ylimääräinen vesi rakennuksen seinustalla ole muutoinkaan suotavaa.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä:
Harhakasityksiä ilmalämpöpumpusta osa 1 - lämmityskäyttö


torstai 17. toukokuuta 2012

Tehostuuko paperinkeräys byrokratialla?

Paperinkeräys on ollut urheiluseuroille, kyläyhdistyksille ja muille yhteisöille perinteinen tulonlähde. Paperia on kerätty kotitalouksista talkoilla ja sen uusiokäyttöön myynnistä saadut tulot on käytetty yhteiseen hyvään.

Paperinkeräys - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Asetelma muuttui toukokuun alussa 2012 voimaan tulleen uuden jätelain myötä. Uudessa laissa laajennettiin tuottajien vastuuta tiettyjen tuotteiden jätehuollon järjestämisessä.

Keräyspaperin osalta nyt paitsi vastuu, myös ensisijainen oikeus järjestää keräys kiinteistöillä on paperin tuottajalla. Tätä oikeutta käyttää mm. metsäyhtiöiden tuottajayhteisö Paperinkeräys Oy, joka huolehtii paperin tuottajalle jätelaissa säädetyistä velvollisuuksista. Muut toimijat saavat vastedes perustaa rinnakkaisia keräys- tai vastaanottojärjestelmiä vain, jos tämä tehdään yhteistoiminnassa tuottajan kanssa.

Talkooperustainen paperinkeräys ei siis enää ole laillista, ellei toiminnasta ole sopimusta Paperinkeräys Oy:n tai muun vastaavan tuottajayhteisön kanssa. Paperinkeräystä aiemmin järjestäneiden tahojen on huomioitava tämä suunnitellessaan tulevaa toimintaansa.

Uuden jätelain tarkoitus on lisätä kierrätystä. Esimerkiksi tuotepakkauksien osalta tämä onkin tarpeen. Paperistakin kerätään muualla maailmassa talteen alle puolet, mutta Suomessa keräysaste on harvasta asutuksesta huolimatta yli 80%. Loppukin menee suureksi osaksi hyötykäyttöön kuten pesän sytykkeeksi. On olemassa riski, että byrokratian lisääminen heikentää paperin keräysastetta lähemmäs yleiseurooppalaista tasoa.

Lähteet: Suomen Ympäristökeskus ja Metsäteollisuus ry

lauantai 5. toukokuuta 2012

Korjataanko edullisesti vai kattaako vakuutus?

Korjautin kuukauden sisään kaksi samankokoista kiveniskemää auton tuulilasista. Toisen korjauksen maksoin itse, toinen tehtiin vakuutusyhtiön lukuun. Korjaukset tehtiin samassa liikkeessä.

Ulosajo liikenneonnettomuus - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Sain jälkeenpäin vakuutusyhtiöltäni selvityksen tuulilasivakuutuksen puitteissa tehdystä korjauksesta. Verratessani selvityksen mukana ollutta korjaamolaskua itse maksamaani selvisi, että työt oli hinnoiteltu eri tavalla. Vakuutusyhtiön maksama hinta oli 15% korkeampi kuin itse suoraan maksamani hinta vastaavasta korjauksesta. Hinnasta ei neuvoteltu eikä kuitista ilmene minkäänlaista alennusta.

Ensireaktiona olin tyytyväinen kun itse maksamani korjaus vaikutti edulliselta. Asiaa uudemman kerran mietittyäni kuvio ei vaikuttanutkaan enää niin hyvältä – asiakkaaltahan ne vakuutusyhtiönkin rahat ovat viime kädessä peräisin.

Tapaus lienee pienen mittakaavan tyyppiesimerkki siitä kuinka vakuutusyhtiöiden lukuun tehtävät työt hinnoitellaan heti kun vahinkotarkastajan silmä välttää – muuallakin kuin auto- ja liikennevakuutuksissa.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Käyttökokemuksia Fortum kotinäytöstä

Kerroin aiemmin ottaneeni käyttöön Fortum kotinäytön, joka on tarkoitettu ensisijaisesti sähkönkulutuksen reaaliaikaiseen seurantaan. Mittarin mahdollistama säästöpotentiaali perustuu siihen, että kuluttaja näkee välittömästi toimenpiteidensä vaikutuksen energiankäyttöön, kustannuksiin ja päästöihin. Samalla näyttö tarjoaa myös erinomaisen mahdollisuuden asennekasvatukseen. Perheemme lapset ovatkin käyneet innokkaasti sammuttelemassa valoja ja elektroniikkaa nähdäkseen muutoksen sähköntarpeessa.

On kuitenkin todettava, että kaltaisessamme sähkölämmitystaloudessa ei pelkän hetkellistehon seuranta palvele lämmityskaudella tarkoitustaan. Tehontarve kun vaihtelee voimakkaasti sen mukaan kuinka termostaatit kytkevät lämmityselementtejä päälle ja pois. Sadankin watin tehomuutos muussa kulutuksessa häipyy helposti lämmityskuorman aiheuttamaan kilowattiluokan tehonvaihteluun. Lämmityskauden ulkopuolella hetkellistehon mittauksella on sähkölämmittäjällekin kotinäytön perusajatuksen mukainen informaatioarvo.

Toki hetkellistehon seuranta on vain yksi kotinäytön toiminnoista, joskin sille on uhrattu isoin osa näytöstä. Laite kertoo myös kuluneen vuorokauden ja viikon energiankäytön. Vuorokausilukema on hetkellistehon tapaan näytöllä jatkuvasti, viikkolukeman saa esiin helposti napin painalluksella.

Sähkönkäytölleen voi myös asettaa vuorokausitavoitteen, jonka täyttymistä tai alittumista seurataan näytön alareunan osoittimella. Tavoitetta pitää muistaa päivittää esim. vuodenajan mukaan. Lisäksi osoitin näyttää myös vertailun edellisen viikon vastaavan päivän kulutukseen sekä sähkönkäytön viimeaikaisen muutossuunnan. Oman kokemukseni mukaan tämä on kotinäytön paras ja käyttökelpoisin osio.

Napin painalluksella laite kertoo myös sähkönhankinnan kustannuksen sekä kulutusta vastaavan sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt. Tosin päästölukema on vain suuntaa-antava, koska sen laskenta perustuu laitteeseen kiinteästi ohjelmoituun keskimääräiseen pohjoismaisen sähköntuotannon ominaispäästöön.

Kotinäyttö on sinälläänkin kelpo laite, mutta siinä on potentiaalia parempaankin. Ohessa muutama idea kotinäytön ja muiden vastaavien laitteiden kehittäjille:

  • Laite antaisi sähkölämmittäjälle relevantimpaa tietoa, jos sähkönkäyttö pystyttäisiin suhteuttamaan lämmitystarpeeseen. Ulkolämpötilamittauksen tuonti yhdeksi laskentaparametriksi olisi helppoa varsinkin omani kaltaisissa talouksissa, joissa lähetinyksikkö sijaitsee joka tapauksessa ulkona.
  • Näytöllä oleva vrk-lukema nollautuu aina keskiyöllä. Informatiivisempi tieto olisi esim. liukuvan 24 tunnin sähkönkäyttö. Näin kuluttajalla olisi aina vertailukelpoinen, kellonajasta riippumaton tunnusluku jota seurata. Sama logiikka pätee kustannuksiin ja päästöihin.
  • Käyttäjällä tulisi olla mahdollisuus ohjelmoida laitteeseen oman sähköntoimittajansa sähkön tuotantorakenteen mukainen ominaispäästö samaan tapaan kuin hintatietokin. Kuluttajan näkisi konkreettisesti esimerkiksi sähköntoimittajan vaihdon vaikutuksen aiheutettuihin hiilidioksidipäästöihin. Päästötiedothan sinänsä ovat julkisesti saatavilla, kunkin sähkönmyyjän on nykyään julkaistava ne vähintään vuositasolla.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kaapelit maahan hinnalla millä hyvänsä?

Viimeaikaisten myrskytuhojen ja niitä seuranneiden sähkökatkosten siivittämänä työ- ja elinkeinoministeriö esittää maamme sähköverkon rakentamista säävarmemmaksi, eli sähkölinjojen laajamittaista maakaapelointia.

Voimalinja - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Kantaverkon suurjännitelinjojen ja 110 kV alueverkkojen johtokadut on rakennettu niin leveiksi, että ne ovat ns. puuvarmoja. Yksittäiseen talouteen sähköä johtava 380 V pienjännitejohto on puolestaan yleensä taajamien ulkopuolellakin eristettyä ilmakaapelia, joka ei ole niin vikaherkkää kuin avojohto. Haaste onkin maakuntien keskijännitteinen, yleensä 20 kV jännitteinen jakeluverkko, joka on rakennettu suurimmaksi osaksi avojohdoilla.

Sähkön toimitusvarmuuden parantamiseksi ehdotetaan kaapelointiasteen merkittävää nostoa. Hankkeen arvioidaan maksavan jopa 5,0 -6,7 miljardia euroa, eli useita tuhansia euroja käyttöpaikkaa kohti. Laskun maksaisivat luonnollisesti verkkoyhtiöiden asiakkaat. Paljon avojohtoverkkoa omistaville maaseudun verkkoyhtiöiden tapauksessa tämä saattaa edellyttää jopa sähkön siirtohinnan kaksinkertaistamista. Kannattaisiko kuitenkin harkita, kuinka järkevää on yksioikoisesti kaivaa siirtolinjat maan alle?

Keskijännitelinja palvelee aina isompaa kuluttajajoukkoa, joten sen käyttövarmuuteen panostaminen on perusteltua. Pienjännitelinjan takana on sen sijaan yleensä vain yksittäinen talous, jolloin linjan vikaantumisen vaikutus on varsin rajallinen. Toki kaikki sähkökatkot ovat loppukäyttäjän kannalta valitettavia, mutta todellista kriisivalmiutta ajatellen tilanne pysyisi hallinnassa, kunhan esim. viestiverkkojen tukiasemien sähkönsyöttö varmistetaan.

Keskijännitelinjoja on maassamme noin 100 000 kilometriä ja pienjännitejohtoja noin 190 000 kilometriä. Keskijännitekaapelointi on pienjänniteverkon kaapelointia kalliimpaa, mutta urakan kustannuksista häipyisi kuitenkin noin kolmasosa, jos maakaapeloitaisiin pääosin vain keskijänniteverkko.

Kustannuksia saataisiin pudotettua edelleen soijoittamalla kaapelit soveltuvin osin maanteiden varsiin, mikä on noin 30 % edullisempaa kuin sijoitus muualle maastoon. Ilmakaapeli- ja avolinjojenkin vikaherkkyys ja jakeluhäiriöiden kesto ovat pienemmät, jos linjat rakennetaan teiden varsille.

Näidenkin keinojen jälkeenkin projektissa riittää maksamista, koska verkkoyhtiöiden taloutta rasittaa jo meneillään oleva miljardiluokan investointi etäluettaviin, tuntirekisteröiviin mittareihin.

Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö ja Aamulehti


maanantai 9. huhtikuuta 2012

Luontokuvaajan elämysmatka

Kävin taannoin erään lintuharrastajan kanssa tutustumassa maakotkia varten ylläpidettävään haaskaan. Haaskan läheisyydessä on myös kuvauskoju, jolle suuntasin kameroineni eräänä aamuyönä maaliskuun lopulla. Paikalla oli syytä olla vähintään tunti ennen auringonnousua, joten ajomatka huomioiden herätys oli jo pikkutunneilla.

Korppi haaskalla - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Kotkat ja muut raadonsyöjät hyödyntävät talven mittaan monen monta sianruhoa, joten haaskalle johtikin hyvä ahkion kovettama huoltopolku. Polku olikin tarpeen, sillä kantamuksenani oli laajan kameravarustuksen lisäksi muonaa ja paljon vaatetta. Pakkasta kun oli lähemmäs parikymmentä astetta.

Saapuessani suon laitaan havaitsin ketun jolkottelevan kuunvalossa haaskalta poispäin saalis suussaan. Päästyäni kuvauskojulle asti alkoi läheisessä männikössä kova taistelu, korpit hermostuivat jostakin. Ei kai vain kotka ole jo liikkeellä - minähän olen silloin myöhässä! Toisaalta, sehän tietäisi että kotka olisi tänään ateriointituulella.

Pystytän kuvauskalustoni valmiuteen ja asettaudun kojuun niin mukavasti kuin se niissä olosuhteissa on mahdollista. Vilun hiipiessä hörppään termospullosta aamuteet. Jännitys ja vähän väliä huurteenpoistoa vaativat kojun tähystysaukkojen lasit pitävät unen loitolla.

Aamu alkaa sarastaa ja metsän siimeksestä alkaa kuulua uudelleen ääniä. Korpit uskaltautuvat yksi kerrallaan aterioimaan haaskalle. Valon lisääntyessä korppeja voi laskea suolla kymmeniä, onpa mukana muutama varis ja harakkakin. Yht'äkkiä korpit pongahtavat siivilleen ja alkavat huutaa äänekkäästi. Ne suuntaavat kojuni taakse, johon on vain yksi pieni tähystysikkuna. Näen meneillään olevan ilmataistelun, lintuja kieppuu ilmassa milloin missäkin asennossa. Parvi siirtyy näkyvämmälle paikalle suon ylle, jolloin epäilykseni vahvistuu todeksi; nuori, vielä kirjava maakotka yritti tulla haaskalle aamiaiselle. Korppilauman vastaanotto oli kuitenkin niin tyly että kotka luikki takaisin metsän kätköihin odottamaan vuoroansa.

Toivonkipinä kotkan uudesta näyttäytymisestä eli aina puoliinpäiviin asti, jolloin havaitsin kiikareilla suon laidassa kaksi keväthangista nauttivaa hiihtoretkeilijää. Se siitä kotkankuvauspäivästä sitten. Saaliiksi sain sentään runsaasti kuvia korpista, joka ei ole ihan helppo kohde sekään. Ja olisihan kuva maakotkasta ollut ensikertalaiselle jo sattuman kauppaa. Näköhavainto tuosta uljaasta otuksesta oli jo elämys sinänsä.


maanantai 2. huhtikuuta 2012

Kotinäytöllä näytön paikka

Aiemmassa blogikirjoituksessani kerroin, että sähkön käytön kuukausiraportoinnin on todettu auttavan loppuasiakkaita säästämään 3-5 % sähkönkäytöstään. Hankin käyttööni kotitalouksien sähkönkäytön seurantaan tarkoitetun Fortum kotinäytön, jolle asetetaan vieläkin korkeammat odotukset. Laitteen taustamateriaalissa viitataan Oxfordin yliopiston tutkimukseen, jonka mukaan reaaliaikaisen mittarin antama palaute kannustaa pienentämään energiankulutusta jopa 5 -15 %. Miten laite sitten toimii ja mitä sen käyttöönotto vaatii?

Energiankulutuksen seurantanäyttö
Kotinäyttöön sisältyy varsinaisen näyttöosan lisäksi sähkömittarille asennettava lähetinosa, jonka optinen lukija rekisteröi mittarin yhteydessä olevan vilkkuvan ledin ilmaisemia impulsseja. Kotinäytölle ohjelmoidaan impulssin energiasisältö, josta se laskee hetkellistehon ja sitä kautta energiankulutuksen. Teho- ja energialukemia ilmaistaan näytöllä sekä numeerisesti että graafisesti. Laite ei luonnollisestikaan säästä sähköä itsestään, vaan säästön on todettu syntyvän kuluttajan energiatietoisuuden lisääntyessä.

Lähettimeen liitettävä optinen lukija edellyttää siis modernia etäluettavaa sähkömittaria, jonka led-ilmaisin vilkkuu sähkön kulutuksen mukaan. Tiedonsiirto lähetin- ja vastaanotinyksiköiden välillä tapahtuu langattomasti, minkä vuoksi etäisyys mittarille ei saa olla yli 30 metriä eikä matkalla saa olla paksuja rakenteita. Olinkin epäileväinen näytön toimivuudesta omassa taloudessani, koska sähkömittari sijaitsee pihalla olevassa sähköpylväässä lähettimen kantaman rajamailla. Pystyin kuitenkin sijoittamaan näyttöosan asunnossa haluamalleni keskeiselle paikalle, josta sitä on helppo seurata.

Kotinäytön käyttöönotto on haluttu tehdä mahdollisimman helpoksi; asennukseen ei tarvita esimerkiksi sähkötöitä. Ainoa tarvittava työkalu on ristipäämeisseli ruuveille, joilla lähettimen sääsuojakotelon kansi on kiinni. Lähetinyksikkö ei sinällään ole säätä kestävä, joten mittarin sijaitessa ulkona lähettimelle tarvitaan suojakotelo, joka sekin toki sisältyy toimitukseen.

Helppouden tavoittelussa on ehkä menty liiankin pitkälle. Esimerkiksi lähetinosan kiinnitys ohjeiden mukaisesti magneetilla tai tarralla tuntuu heiveröiseltä, koska suojakotelon kanssa lähetin on melko painava. Lisäksi anturin johdon läpivientireikä kotelossa on tehty niin väljäksi, että johdon voi pujotta siitä liittimineen. Reikä tulisikin tiivistää tai ainakin kotelo tulee sijoittaa johtolähtö alaspäin, jotta sadevesi ei pääse kotelon sisään.

Kaiken kaikkiaan laitteen käyttöönotto oli varsin helppoa pakkauksessa olleiden ohjeiden avulla. Suurin vaiva oli laskea sähkön myynti- ja siirtolaskuista yksikkökustannus, jota tarvitaan jos näytön avulla halutaan seurata energiamäärien lisäksi myös euroja.

Nyt sitten aletaan keräämään käyttökokemuksia, joista lisää tuonnempana.

Lue myös: Käyttökokemuksia Fortum kotinäytöstä

Lisätietoja kotinäytöstä löytyy Fortumin sivuilta.


sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Hölmöläisten windfall-vero

Hallitus sopi kehysriihessään jo aiemminkin väläytellyn windfall-veron käyttöönotosta vuonna 2014. Mitä tällä verolla saadaankaan aikaan – paitsi kasvatettua verokertymää?

Ydinvoimala - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Yleinen trendi on tukea vähäpäästöisiä energiantuotantomuotoja. Tätä varten on luotu mm. päästökauppajärjestelmä, jonka seurauksena kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavien tuotantomuotojen tuotantokustannus kasvaa ja kilpailukyky heikkenee. Näin vähäpäästöiset ja päästöttömät energiantuotantomuodot saavat luonnostaan paremman jalansijan markkinoilla.

Ajan myötä vähäpäästöinen tuotantotekniikka valtaa alaa luonnostaan, koska kannattavina tuotantomuotoina niihin satsataan sekä investointirahaa että tutkimus- ja tuotekehitysresursseja. Tämä taitaa kuitenkin jäädä ainakin Suomessa teoriaksi, koska puntteja ollaan tasoittamassa. Päästöttömiä tuotantomuotoja tullaan rankaisemaan windfall-verolla siitä, että ne hyötyvät päästökaupasta. Eihän sen näin pitänyt mennä!

Kerrataanpa vielä. Ensin luodaan päästökauppajärjestelmä, joka nostaa päästöjä aiheuttavan energiantuotannon ja sähkön tukkumarkkinamekanismien kautta kaiken sähkön hintaa. Sitten määrätään tämän seurauksena edullisimmaksi osoittautuneille tuotantomuodoille uusi vero, joka nostaa puolestaan niiden tuotantokustannusta ja edelleen sähkön hintaa.

Palataan alkuasetelmaan, jossa kaikki resurssit kilpailevat markkinalla tasaväkisesti päästöistä riippumatta. Lopputuotteen hinta kuluttajalle vain on näiden keinotekoisten kommervenkkien seurauksena noussut. Kuulostaa hölmöläistarinalta.


tiistai 20. maaliskuuta 2012

Hankikannoilla

Lapsesta asti olen nauttinut hankikannoilla hiihtämisestä. Tuohon liikuntamuotoon liittyy mahtava vapauden tunne, mahdollisuus liikkua luonnossa joutuisasti omin voimin, riippumatta tie- ja polkuverkostoista. Tunnetta vahvistaa myös hieno vuodenaika, kun kevät on saamassa yliotteen talvesta.

Kunnon kantava hanki on vain viime vuosina ollut valitettavan harvinaista herkkua. Sydäntalven jälkeen kevät on tullut niin joutuisasti, että runsaskin lumipeite on sulanut yhtäkkiä lämpötilan pysyessä yötä päivää plussalla.

Talviaamuinen latu - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Viime viikonloppuna sattui vihdoinkin kaunis pakkasaamu hankikantoineen vapaapäivälle. Niinpä lähdin tavoittamaan suksilla erästä lähiseudun metsäjärveä, johon liittyy paljon muistoja nuoruusvuosilta. Teimme noihin maisemiin  isompien poikien kanssa telttaretkiä, joilla kartutimme erätaitojamme.

Tuo suorantainen järvi on tiettömän tien takana ja täten varsinainen rauhan tyyssija, jossa on tehty karhuhavaintojakin. Erämaailluusion pilaa vain järven yli 1970-luvulla rakennettu sähkölinja.

Lähdin matkaan suoraan kotipihasta hiihtelemällä ensin peltoaukealta toiselle. Yhtä metsäkannasta ylittäessäni pelästyin, kun joutsenten kevätmuuton kärkijoukko teki äänekkään ylilennon kohti pohjoista.

Viimeiset pari kilometriä hiihdin pitkin mainitsemaani sähkölinjaa. Puuton linjakatu toimi mainiona hiihtoväylänä. Pistävä haju vahvisti havaintoni tassunjäljistä, kettu oli vastikään käyttänyt samaa kulkuväylää.

Sujuttelin linjaa pitkin aina isolle kukkulalle asti, josta avautuu näkymä tuolle tutulle järvelle. Pysähdyin nauttimaan vähäisiä eväitäni auringon kivutessa yhä korkeammalle. Jostakin kaukaa kuului teeren soidin. Tunsin olevani sinut ympäröivän luonnon kanssa.


keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Tuulesta temmattuja energiaratkaisuja

Tuulivoimahankkeita nousee Suomeen kuin sieniä sateella. Ilmiön taustalla ei ole niinkään energiantuottajien huoli ilmastonmuutoksesta, vaan tuulivoimainvestoinnin tuoton takaava syöttötariffi, jonka määräaikaisuus on luonut alalle melkoisen buumin. Markkinaehtoisesti kannattamattomat tuulivoimalat pitää saada mahdollisimman pian pystytettyä ja pyörimään, jotta syöttötariffin takuuhinnasta päästäisiin nauttimaan mahdollisimman pitkään.

Uusiutuvaa energiaa - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fiSuomen tuulivoimayhdistyksen mukaan hankkeita on tällä hetkellä vireillä noin 7800 megawatin edestä. Syöttötariffin piiriin otetaan laitoksia kuitenkin mukaan vain siihen asti, kun kapasiteetti saavuttaa 2500 megawatin tason. Vain nopeimmat siis pääsevät nauttimaan tariffin eduista, ja järjestelmän ulkopuolelle jäävien hankkeiden toteutusta tullaan arvioimaan aivan toisin perustein.

Lainlaatijan visiossa tariffijakson jälkeinen markkinatilanne mahdollistaisi kannattavan tuulivoimatuotannon ilman yhteiskunnan tukia. Totuus kuitenkin on, että nykyisillä markkinamekanismeilla tuulivoima ei korvaa sen paremmin perus- kuin säätövoimaakaan muualla kuin kahvipöytäkeskusteluissa. Tuulivoiman, samoin kuin aurinkoenergian hyödyntämisessä on periaatteellinen ongelma - emme pysty määräämään milloin energiaa tuotetaan.

Tuulivoima pääsee sekundaenergian maineestaan vasta, kun energiaa pystytään varastoimaan isossa mittakaavassa kustannustehokkaasti tai kun energian käyttökohteet joustavat tuotantokapasiteetin käytettävyyden mukaan. Asiantuntijat vakuuttavat, että kaupallisen mittakaavan sähkövarastot ovat totta jo ensi vuosikymmenellä. Jälkimmäisen toimintamallin mukaiseen kysyntäjoustoon tarvittava älyverkkoteknologia sen sijaan on jo olemassa. Enää täytyisi muuttaa kuluttajien asenneilmapiiri ja kulutustottumukset. Siihen ei enää yksi vuosikymmen riitäkään - puhutaan sukupolvista.

Lue myös: Tuulivoimalatko rahasampoja

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Nähdään tien päällä

Jouduin uudistamaan ajokorttini. Näkökykyni on vuosien saatossa muuttunut niin, että tarvitsen silmälasit auton ajamiseen, eikä vanhassa kortissani ollut mainintaa silmälasien käyttöpakosta.

Näkötesti - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Kaiken kaikkiaan ajokortin uusimisprosessi oli varsin byrokraattinen. Poliisin lupatoimiston aukioloajat kun ovat sellaiset, että normaalissa päivätöissä käyvän on hankala viraston aukioloaikaan asioitaan hoitaa, eikä lomaketta pystynyt täyttämään verkossa. Lisäksi uuden kortin valmistumisesta ei suostuttu ilmoittamaan mitenkään, vaan sen perään piti itse aika ajoin kysellä.

Korttiin tarvittavat passikuvatkin piti edelleen toimittaa paperivedoksina, vaikka viranomaisten hanke kuvien toimittamisesta lupa-anomuksen sähköisenä liitteenä on ollut käynnissä jo vuosikaudet. Kaukana ovat ajat, jolloin Suomen kehuttiin olevan tietotekniikan hyödyntämisessä eturintamassa.

Mutta palataanpa takaisin varsinaiseen ajamiseen. Näkökyvyn pitää ratin takana olla kohdallaan, se on selvä. Liikenteessä tulee joka tapauksessa vastaan tilanteita, joissa pimeys, tuulilasille lentävä kura, matalalta paistava aurinko tai vastaantulijan häikäisevät valot nostavat reaktioaikaa niin, että näkökyvystä ei enää voi tinkiä.

Kuljettajien todellista näkökykyä valvotaan kuitenkin varsin vähän, vaikka se saattaa muuttua nopeastikin. Tutkimuksissa on todettu autoilijoiden keskimääräisen näkökyvyn heikkenevän kuljettajien keski-iän noustessa. Ratsiassa tarkistettava "Erityisehto 1" merkintä ajokortissa ja lasit nenällä eivät kerro kuljettajan näkökykyvystä yhtään mitään.

Nykysäännöksin autoilijan näkökyky tarkistetaan ajokortin hakuvaiheen jälkeen vain kerran, 45 vuoden iässä. Uudelleen näöntarkastukseen joutuu vasta, jos ajokortin voimassaoloa halutaan jatkaa kuljettajan täyttäessä 70 vuotta.

Ajoneuvossa itsessään näkemiseen ja turvallisuuteen vaikuttavat seikat kuten valojen toiminta sekä tuulilasin ja lasinpyyhkimien kunto tarkistetaan vuosikatsastuksessa. Auttaisiko, jos kuljettajille tarjottaisiin samassa yhteydessä mahdollisuutta näkökykynsä testaukseen? Jo yksinkertainen näkötesti perinteisellä E-taululla saattaisi auttaa riskikuljettajia havahtumaan ja hakeutumaan tarvittaessa silmälääkärin tai optikon vastaanotolle.


keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Liikematkustajan synnintunnustus

Taannoisessa hiilijalanjälkeä käsittelevässä blogikirjoituksessani totesin yllättyneeni siitä, että oma hiilijalanjälkeni on keskimääräistä pienempi. Omakotitalon lämmittämiseen kuluu paljon sähköä ja auton mittariin kertyy työmatka-ajossa runsaasti kilometrejä, mutta niistä aiheutuvat keskimääräistä suuremmat päästöt näyttävät kompensoituvan muilla arjen valinnoilla.

Lentomatkailua - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Omatuntoni ei kuitenkaan ole puhdas. Pöytälaatikkoa siivotessani nimittäin eteeni avautui pysähdyttävä ja raskauttava todistusaineisto takavuosilta – yli kaksisataa lentolipun kantaosaa. Olin tallettanut niitä joltakin ajanjaksolta edellisessä työpaikassani, jossa matkustin melko paljon niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Aloin laskea tämän syntisäkin painoa hiilidioksiditonneina käyttäen hyväksi samaa Helsingin sanomien nettisivuita löytyvää laskuria kuin edellisessäkin laskelmassani. Aluksi lajittelin lentoliput lennon keston mukaan eri kategorioihin. Mieleni keveni jo havaitessani että suurin osa tiketeistä päätyi lyhyimpien lentojen pinoihin. Laskin sitten noiden noin kolmen vuoden ajalta tallettamillani lentolipuilla aikaansaamani päästömäärän. Tulos: yli viisikymmentä tonnia hiilidioksidia. Onko se paljon vai vähän?

Paljon sikäli, että nykyisellä elämänmenollani saman päästömäärän aikaansaaminen ottaa liki kymmenen vuotta. Tuohon aikaan kun matkustin toistasataa päivää vuodessa - yli puolet työpäivistä - sain sen aikaan kolmen vuoden liikematkoilla. Tai siis jo pelkillä lennoilla. Lentomatkojen päästöt kun ovat vain osa totuutta, suurin osa matkapäivistä kului auton ratissa. Ja tuskin laatikossa oli tallessa edes kaikkia kyseisen ajanjakson lentolippuja.

Entä mitä tästä laskuharjoituksesta viisastuin? Ainakin sen, että nykyinen elämäntilanteeni on vähemmän ympäristöä rasittava kuin ennen. Lisäksi sain mittakaavaa hiilijalanjälkikeskusteluun. Jo yksi mannertenvälinen lento aiheuttaa pitkälti toista tonnia hiilidioksidipäästöjä matkustajaa kohti. Nykyään elän pelkästään tuollaisen yhden lennon päästöillä neljännesvuoden, enkä edes ole erityisen ympäristöaktiivi.

Lentoliikenteen kasvu aikamme ilmiönä on kuitenkin tosiasia. Sen hiilidioksidipäästöt ovat pelkästään EU:n alueella yli 200 miljoonaa tonnia vuodessa. Jonkinlaisen kuvan lentoliikenteen tiheydestä saa esimerkiksi kurkkaamalla Flightradar nettipalveluun. Manner-Euroopan ilmatila on täynnä lentokoneita. Yksin Helsinki-Vantaan lentokentältä lähtee tai sinne laskeutuu 500 lentoa päivässä. Päästökaupan kannustama siirtyminen biopohjaisiin lentopolttoaineisiin ei siis ole mikään vähäpätöinen juttu.

torstai 16. helmikuuta 2012

Kauhunhetkiä kotiportilla

Elettiin sydäntalvea. Tokaluokkalainen poikamme lähti normaalisti aamulla koulutaksilla kouluun, vaikka tunsikin itsensä hieman huonovointiseksi. Päätin varmuuden vuoksi jäädä kotiin etätöihin, jolloin pystyisin hakemaan pojan kesken päivän pois koulusta, jos hän sairastuisi. Pystyin hoitamaan päivän kokoukset ja muut työt yhtä hyvin etäyhteyksienkin takaa.

Päivä kului nopeasti pakertaessani tietokoneen kimpussa. Puhelinsoittoa koulusta ei kuulunut. Yhtäkkiä havahduin, että koululaista ei tullutkaan kotiin normaaliin aikaan; taksinhan piti tulla jo liki puoli tuntia sitten. Katsoin ulos yläkerran ikkunasta ja näin tumman mytyn tienposkessa. Sydän pomppasi kurkkuun kun tajusin, että poika makaa koulureppunsa kanssa lumihangessa.

Lähdin juoksemaan alakertaan. Samalla mielikuvitukseni alkoi tuottaa eri versioita tapahtumien kulusta ja kysymyksiä pulppusi mieleeni. Oliko hän sinnitellyt päivän sairaana ja tuupertunut kotimatkalla taksista kotiin? Kuinka kauan hän oli jo hangessa ollut? Paljonko on pakkasta? Kuinka nopeasti hypotermia iskee tai ihminen saa paleltumia? Onko kännykässäni tarpeeksi virtaa ambulanssin soittoon?

Muutamassa sekunnissa olin jo pihalla juoksemassa poikaa kohti ja huusin häntä nimeltä. Poika pomppasi istumaan ja vastasi rauhallisesti: ”ei mulla mitään hätää ole”.

Jännitys laukesi ja aloin vapista. Lysähdin maahan halaamaan poikaa. Silmäni kostuivat ilon kyyneleistä ja lopulta itkin vuolaasti ääneen toistaessani pojalle kuinka pelästyin hänen puolestaan ja kuinka häntä rakastan. Poika pyyteli anteeksi reaktioni nähdessään, vaikka ei tainnut itsekään vielä ymmärtää mistä oikein oli kyse. Hän kun oli jäänyt viattomasti ihailemaan talvista maisemaa ja katsonut parhaaksi nauttia sitä makuultaan. Hän oli ehtinyt olla siinä vain hetken. Taksi puolestaan oli myöhässä, kun oli joutunut ajamaan ylimääräisen lenkin poikkeuksellisen ajojärjestelyn vuoksi. Siinä kaikki.

Tapahtuma sai miettimään, kuinka tärkeitä läheiset ihmiset meille todella ovat. Arjen tuoksinassa ei tätä tule aina noteerattua, yleensä vasta jokin isompi tapahtuma tai elämänmuutos saa meidät ajattelemaan asiaa. Kertokaa siis lähimmäisillenne kuinka tärkeitä he ovat – toista tilaisuutta ei ehkä tule.


maanantai 6. helmikuuta 2012

Harhakäsityksiä ilmalämpöpumpusta - osa 1

Tiedotusvälineissä ja netin keskustelupalstoilla esiintyy aika ajoin kummallisia, jopa totuuden vastaisia väitteitä ja urbaanilegendoja ilmalämpöpumpuista. Päätin tarkastella useimmin esiintyviä väitteitä omien kokemusteni pohjalta. Käsitellään ensiksi ilmalämpöpumppua lämmityskäytössä.

Ilmalämpöpumppu ei koskaan tienaa hintaansa takaisin

Jääpuikkoja räystäällä - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fiLämpöpumppuinvestoinnin takaisinmaksuajan pituus riippuu kahdesta tekijästä; asunnon päälämmönlähteestä sekä siitä, kuinka hyvin pohjaratkaisu ja sisäyksikön paikka edesauttavat lämmön leviämistä. Omia lähtökohtiani ja laskelmiani sähkölämmittäjänä kuvasin aiemmassa ilmalämpöpumpun hankintaa ja hyötyjä koskevassa blogikirjoituksessani.

Oma laitteeni on tällä hetkellä toiminut ongelmitta takaisinmaksuaikansa verran, eli kaikki tästä eteenpäin on puhdasta säästöä. Tarkkaan ottaen takaisinmaksuaika on ollut lyhyempi kuin alun perin laskemani nelisen vuotta, koska sähköenergian hinta on tällä välin noussut.

Jaksolla on ollut niin lauhoja kuin koviakin pakkastalvia. Kylmemmillä jaksoilla pienikin lisä on tarpeen ja lauhakin talvi on joka tapauksessa lämmityskautta. Mitä lauhempi ilmanala, sitä isomman osuuden asunnon lämmöntarpeesta ILP pystyy kattamaan.

Ulkoyksikkö jäätyy kovilla pakkasilla

Kuluva pakkaskausi on kulunut ilman murheita. Pumppu on ollut päällä yötä päivää, vaikka elohopea on painunut alle kolmenkymmenen pakkasasteen. Viime talven huippupakkasistakin ilmalämpöpumppuni selvisi tehtävästään niin hyvin kuin se fysiikan lakien puitteissa on mahdollista. Nykyiset invertterikäyttöiset pumput selviävät pakkasista paremmin kuin vanhemmat on/off mallit. Kylmällä ilmalla käynnistys on pumpun koneistolle kova rasitus.

Lämmöntuotannon suhde sähköntarpeeseen eli ns. hyötykerroin (COP) on yli kahdenkymmenen asteen pakkasilla vaatimaton, mutta laite tuottaa kuitenkin enemmän lämpöä kuin suora saman tehoinen sähkölämmitys ja kaiken lisäksi se levittää lämpöä eri puolille asuntoa.

Joka tapauksessa pumppu toimii moitteettomasti ilman jäätymisongelmia ääriolosuhteissakin. Halvoissa markettitason pumpuissa tiedän kennon jäätymistä tapahtuneen lähinnä kennon puutteellisen sulatuslogiikan vuoksi. Lisäksi niistä puuttuu sulatusveden jäätymisen estävä vastus. Jäätyminen voi johtua myös kylmäaineen vajauksesta. Oikein asennetut laadukkaat lämmityskäyttöön tarkoitetut pumput eivät jäädy.

Sinua saattaa kiinnostaa myös tämä:
Harhakasityksiä ilmalämpöpumpusta osa 2 - jäähdytyskäyttö


keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Työnantajan ajoja omaan piikkiin?

Liikenneministeri Merja Kyllönen palaa halusta kurittaa autoilijoita kaikin mahdollisin keinoin. Viimeisimpien verolinjausten myötä on niin auton ostaminen, omistaminen kuin käyttökin on jo saatu entistä kalliimmaksi. Uusin neronleimaus on puuttua kilometrikorvauksiin, eli työnantajan maksamaan korvaukseen siitä, että työntekijä käyttää työtehtäviin kuuluviin ajoihin omaa autoaan. 

Leikkiautot - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Kyllösen mukaan joukkoliikenne on Jyväskylän eteläpuolella niin toimivaa, että omaa autoa ei työajoihin tarvita. On totta, että joukkoliikenne toimii kaupunkien keskustoissa ja niiden välillä. Ministerille taitaa kuitenkin tulla yllätyksenä, että jopa vilkkaita yritysalueita on kaukana keskustoista, yksittäisistä nyrkkipajoista puhumattakaan. Muutoinkin ihmisten tarve liikkua ja kuljettaa tavaroita työajossa on yksilöllistä. Ei sitä leveyspiirin mukaan voi määritellä.

Työnantajat linjaavat yleisesti, että työn puitteissa tehtäviin matkoihin tulee käyttää halvinta mahdollista kulkuvälinettä. Joukkoliikennettä siis käytetään jo nyt aina kun se on järkevää. Eikä kilometrikorvauksia voi kartuttaa määräänsä enempää; eniten ajaville työnantaja ehdottaa helposti oman auton käytön sijaan työsuhdeautoa.

Liikenneministeri väittää, että työajoja ajetaan omalla autolla, koska se on kannattavaa. Verovapaa kilometrikorvaus on tällä hetkellä 45 senttiä kilometriltä. Tällä rahalla saa kyllä katettua kyseisen matkan polttoainekulut ja muut auton käyttökulut, kuten vakuutukset, huollot ja renkaat.

Mutta tässä ole vielä koko totuus. Työnsä puolesta paljon autoilevat ajavat keskimääräistä uudemmilla autoilla, siihen kannustavat sekä turvallisuus- että käyttövarmuustekijät. Uudehkon auton arvo putoaa keskimäärin 14% eli tuhansia euroja vuodessa. Autoliiton sivuilla olevan kustannuslaskurin avulla voi todeta, että nykyisillä verorasituksilla tällaisen auton käyttökulut menevät helposti yli tuon 45 snt/km.

Ministeri Kyllösen mukaan työntekijän pitäisi siis alkaa maksamaan työnantajansa ajoja omasta pussistaan. Se vaatii jo melkoista talkooasennetta.

Lähteet: YLE ja Autoliitto