lauantai 3. joulukuuta 2011

Jäitä hattuun työnhaussa

Vajaa kolme vuotta sitten ajauduin ennenkokemattomaan tilanteeseen - jouduin etsimään työtä. En nimittäin ollut kesätöitä lukuunottamatta koskaan aiemmin varsinaisesti hakenut töitä, koska olin jatkanut valmistuttuani saman työnantajan palveluksessa jolle tein töitä jo opiskeluaikana. Nyt se tie, jota olin kulkenut kaksikymmentä vuotta, nousikin yhtäkkiä pystyyn. Olin tyrmistynyt, suorastaan lamautettu.

Tyhjiä tienviittoja taivasta vasten - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Työnantajan tarjoama uudelleensijoittumisen muutosvalmennus ei siinä tilanteessa juurikaan lohduttanut. Tosiasiassa minulla ei kuitenkaan ollut käsitystä siitä miten osaamiseni olisi paras tuoda CV:ssä esille tai miten hyvä työhakemus kirjoitetaan. Työhönottohaastattelussakin toisella puolella pöytää tulisi olemaan rekrytoinnin ammattilainen. Ammattiapu oli itse asiassa juuri se mitä tarvitsin.

Uskon, että olisin löytänyt töitä ilman valmennustakin. Ehkä olisin päätynyt jopa samaan työpaikkaankin. Valmennus kuitenkin vaikutti merkittävästi prosessin aikatauluun ja ennenkaikkea henkiseen hyvinvointiini.

Valmentajani ensimmäinen haaste olikin palauttaa kolauksen kärsinyt itsetuntoni ennalleen ja rauhoittaa mieleni kuohunta. Valmentajani sanoja mukaellen, "ettet hyppää ensimmäiseen junaan jos se viekin Keravalle kun piti nousta kaukojunaan".

Motivaatiota haettiin kertaamalla työurani aikaansaannokset ja ammatilliset osaamisalueeni. Erilaisia uravaihtoehtoja pohdittiin ja analysoitiin kaikessa rauhassa huomioiden henkilökohtaiset ominaisuudet ja kiinnostuksen kohteet. Raaka työ työhakemuksien, kontaktien ja haastattelujen eteen alkoi tuottaa hedelmää jo valmennuksen kestäessä, kun aloin saada työtarjouksia.

Solmin uuden työsopimuksen jo edellisen työsuhteen irtisanomisaikana. Tehdyn taustatyön ansiosta olin vakuuttunut siitä, että ratkaisu oli kokonaisuuden kannalta paras mahdollinen. Valmennuksen paras anti oli kuitenkin se, että sain jäsenneltyä elämänarvojani laajemminkin kuin vain työelämää koskien. Tästä on ollut apua myös jälkeenpäin, kun olen saanut uusia työtarjouksia. Olen miettynyt jo valmiiksi mistä olen valmis työn eteen luopumaan ja mistä en.

4 kommenttia:

  1. Onnittelut!
    Ei se työnhakeminen nykyään kovin helppoa olekkaan, jos on tosi paikka kyseessä. Pienimpäänkin hommaan tarvitaan CV, ja netin kautta ties mitä kommervenkkejä kirjaantumisia, salasanoja ja aina ne sivut eivät ole kovin selkokielisiä ja helppokäyttöisiä. Vanhimmilta menee jo siinä kohtaa sisu kaulaan. Ei jaksa. On kuin ompeleisi rikkinäisellä ompelukoneella, aina langat solmussa tai neula katki. Ei onnistu. Välillä tuntuu että pää menee solmuun ennen kuin saa ilmastuksi, että hei täällä olisi yksi iloinen, ahkera, joustava, vastuuntuntoinen, kehityskelpoinen ihminen, joka haluaisi töihin. Toista on tietysti noiden nettinatiivien ja onneksi niin.

    VastaaPoista
  2. Hyvä havainto, että tietotekniset taitoja oikeastaan edellytetään myös niihin hommiin joissa niitä ei varsinaisesti tarvitse.

    Työn hakemisen käytännön ongelmiin samoin kuin tekniikan hallintaan auttavat työllistymiskurssit, joita myös on tarjolla.

    VastaaPoista
  3. On myös monia kokemuksia kursseilta, joissa ei työllisty muut paitsi ohjaajat.

    VastaaPoista
  4. Valitettavasti olen kuullut myös saman suuntaisia kommentteja.

    VastaaPoista