keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Elämää ilman sähköä

Viime päivien talvimyrskyt ovat jälleen tuoneet esille yhteiskuntamme sähköriippuvuuden, kun neljännesmiljoona taloutta on kukin vuorollaan ollut vailla sähköä. Tällä kertaa myrskytuhot tapahtuivat lämmityskaudella, joten sähkönjakelun palauttamiselle on aikataulupaineita vielä enemmän kuin kesän 2010 Asta-myrskyn jälkiä korjatessa.

Talvimyrskyn jälkeen - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Myös meillä saatiin maistaa sähkötöntä elämää, joskin pahimpiin myrskyalueisiin nähden pienessä mittakaavassa. Tilanne pani kuitenkin miettimään, millainen kriisivalmius taloudessamme on.

Koko talon lämmitys tulisijoilla saattaisi paukkupakkasilla olla haastavaa, mutta näin lauhana talvena se ei olisi ongelma. Jos pitkä sähkökatkos sattuisi kylmimpään aikaan, olisi päästettävä kylmilleen se osa talosta, jossa jäätyminen ei aiheuta putkirikkoja tai muita vaurioita.

Ruoanlaitto, samoin kuin käyttöveden lämmitys, onnistuu puuhellalla ja vettä saa kannettua lähteestä. Peseytyminen hoituu pihasaunassa tarvittaessa talvellakin. Jätevesien poisto ja puhdistus toimivat painovoimaisesti, ja löytyyhän pihan perältä puuseekin.

Tulitikkuja ja kynttilöitä löytyy riittävästi, samoin kuin paristokäyttöisiäkin valaisimia. Viranomaistiedotuksia pystyy seuraamaan paristokäyttöisellä radiolla tai vaikkapa autoradiosta niin kauan kuin virtaa piisaa. Auton akulla pystyisi lataamaan matkapuhelintakin, jos vain matkapuhelinverkko ylipäätään olisi käytettävissä.

Tulin siihen tulokseen, että jos jäisimme sähköttä tai eristyksiin ulkopuolisesta maailmasta, pärjäisimme omillamme hyvän tovin. Ensimmäisenä pula tulisi ruokatarvikkeista. Talossamme on kellari, jonne aikanaan tavattiin säilöä kesän sato, mutta nykyään meillä ei ole siellä merkittäviä ruokavarastoja. Pitäisikö sittenkin olla?


torstai 15. joulukuuta 2011

Tarkkana laskujen kanssa

Viime keväänä kirjoitin liikennevahingosta, jonka selvittely kesti puoli vuotta. Samassa totesin, että tapaus aiheutti päänvaivaa vakuutuksien kanssa. Koska syyllinen saatiin edesvastuuseen vasta oikeuden päätöksellä, vakuutusyhtiö pystyi vasta jälkikäteen hyvittämään liikenne- ja autovakuutustani joille asianomistajien ajoneuvojen vauriot alun perin kohdistettiin.

Vanha laskukone - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Nyt reilu vuosi näiden tapahtumien jälkeen kävi ilmi, että autoni ns. kaskovakuutuksessa olikin 20% vähemmän bonuksia kuin pitäisi. Olin ymmälläni, koska edellä mainittu liikennevahinko oli ainoa laatuaan, ja olin mielestäni varmistanut että tuolloin oikaisut vakuutuksiin tehtiin oikein.

Tein asiasta vakuutusyhtiölle selvityspyynnön, johon en saanut vastausta. Tai ainakaan vastausta ei kuulunut ennen kuin posti toi parin viikon päästä laskun seuraavasta vakuutusmaksuerästä - edelleen väärillä bonuksilla. Otin uudelleen yhteyttä vakuutusyhtiöön ja pyysin selvittämään tilanteen, tällä kertaa hieman tiukempaan sävyyn.

Selvisi, että vaikka bonukset oli aikanaan korjattu oikein, ne putosivat uudelleen nyt, toista vuotta myöhemmin. Välissä oli siis jo kokonainen vakuutuskausi oikean suuruisilla bonuksilla. Varsinaista syytä virheeseen ei löytynyt, tai ainakaan sitä ei minulle kerrottu. Vakuutusyhtiö toki myönsi virheensä ja hyvitti sen uudella korjatulla laskulla.

Mikä on tämän tarinan opetus? Se, että laskut pitää tarkistaa. Jopa perinteisesti luotettavien tahojen – jollaiseksi olen vakuutusyhtiöni tähän asti lukenut - laskuissa voi olla virheitä. Ja virheitä voi näköjään tulla milloin tahansa, ei pelkästään muutostilanteissa.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Jäitä hattuun työnhaussa

Vajaa kolme vuotta sitten ajauduin ennenkokemattomaan tilanteeseen - jouduin etsimään työtä. En nimittäin ollut kesätöitä lukuunottamatta koskaan aiemmin varsinaisesti hakenut töitä, koska olin jatkanut valmistuttuani saman työnantajan palveluksessa jolle tein töitä jo opiskeluaikana. Nyt se tie, jota olin kulkenut kaksikymmentä vuotta, nousikin yhtäkkiä pystyyn. Olin tyrmistynyt, suorastaan lamautettu.

Tyhjiä tienviittoja taivasta vasten - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Työnantajan tarjoama uudelleensijoittumisen muutosvalmennus ei siinä tilanteessa juurikaan lohduttanut. Tosiasiassa minulla ei kuitenkaan ollut käsitystä siitä miten osaamiseni olisi paras tuoda CV:ssä esille tai miten hyvä työhakemus kirjoitetaan. Työhönottohaastattelussakin toisella puolella pöytää tulisi olemaan rekrytoinnin ammattilainen. Ammattiapu oli itse asiassa juuri se mitä tarvitsin.

Uskon, että olisin löytänyt töitä ilman valmennustakin. Ehkä olisin päätynyt jopa samaan työpaikkaankin. Valmennus kuitenkin vaikutti merkittävästi prosessin aikatauluun ja ennenkaikkea henkiseen hyvinvointiini.

Valmentajani ensimmäinen haaste olikin palauttaa kolauksen kärsinyt itsetuntoni ennalleen ja rauhoittaa mieleni kuohunta. Valmentajani sanoja mukaellen, "ettet hyppää ensimmäiseen junaan jos se viekin Keravalle kun piti nousta kaukojunaan".

Motivaatiota haettiin kertaamalla työurani aikaansaannokset ja ammatilliset osaamisalueeni. Erilaisia uravaihtoehtoja pohdittiin ja analysoitiin kaikessa rauhassa huomioiden henkilökohtaiset ominaisuudet ja kiinnostuksen kohteet. Raaka työ työhakemuksien, kontaktien ja haastattelujen eteen alkoi tuottaa hedelmää jo valmennuksen kestäessä, kun aloin saada työtarjouksia.

Solmin uuden työsopimuksen jo edellisen työsuhteen irtisanomisaikana. Tehdyn taustatyön ansiosta olin vakuuttunut siitä, että ratkaisu oli kokonaisuuden kannalta paras mahdollinen. Valmennuksen paras anti oli kuitenkin se, että sain jäsenneltyä elämänarvojani laajemminkin kuin vain työelämää koskien. Tästä on ollut apua myös jälkeenpäin, kun olen saanut uusia työtarjouksia. Olen miettynyt jo valmiiksi mistä olen valmis työn eteen luopumaan ja mistä en.