keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Miten selviämme öljyhuipusta?

Kävin kuuntelemassa Uppsalan yliopiston professori Kjell Aleklettin luennon öljyvarantojen hiipumisesta ja sen vaikutuksesta maailmantaloudelle. Aleklett kertoi varsin kansantajuisesti tutkimustuloksistaan, jotka hän julkaisee pian ilmestyvässä kirjassaan Peeking at Peak Oil. Tilaisuuden jälkeen ymmärsin miksi Aleklett on saanut lempinimen "the inconvenient Swede", sen verran synkkää tulevaisuudenkuvaa hän nykyiselle maailmanmenolle maalaili.

Tynnyrit - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Teollisen vallankumouksen jälkeen talouskasvu on perustunut edulliseen energiaan ja ennenkaikkea öljyyn, kiteytti Aleklett. Hänen mukaansa olemme kuitenkin jo viime taantumasta lähtien eläneet öljyn tuotantohippua, josta alan piireissä käytetään termiä peak oil. Öljyä käytetään enemmän kuin sitä löydetään. Keskustelua öljyhuipusta voi seurata myös suomeksi esim. Kaikenhuipun blogissa.

Talouskurjimukselle ei Aleklettin mukaan ole näkyvissä käännettä ennen kuin saamme vähennettyä yhteiskuntamme riippuvuutta öljystä. Synteettisistä tai biopohjaisista öljyistä ei saada koskaan niin kustannustehokkaita, että ne voisivat  tarvittavassa mittakaavassa korvata maaöljyn. Uudet öljyesiintymätkin ovat kuin pisara meressä.

Politikot ja viranomaiset, samoin kuin useimmat yritysjohtajatkin, kieltäytyvät tunnustamasta tätä tosiasiaa. Aleklettin mukaan jopa näennäisesti puolueettomat tilastot ja ennusteet on laadittu poliittisin perustein öljyhuipun merkitystä vähätteleviksi. Talouskasvua yritetään pönkittää keinotekoisesti, vaikka pitäisi puutta kovin toimin itse ydinasiaan, öljyriippuvuuteen. Eurooppa ja Yhdysvallat joutuvat vastaisuudessa yhä tiukemmalle, kun öljyn tuottajamaat tarvitsevat yhä isomman osan hiipuvasta tuotannostaan. Aleklettin mukaan vähien öljyvarojen käytön priorisointiin ja öljysäännöstelyyn joudutaan meillä hyvin pian.

On totta, että Aleklett on tutkijapiireissä kiistelty persoona ja öljyn loppumista on povattu 1970-luvun öljykriisistä lähtien. Mutta entä jos Aleklett onkin oikeassa?  Asetelma tuo mieleeni sadun "susi lammaslaumassa". Kun varoituksia on kuultu kyllästymiseen asti, tosi paikan tullen niitä ei enää otetakaan todesta.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

2 kommenttia:

  1. Kiitos linkityksestä, ja tervetuloa keskustelemaan.

    Tuo Aleklettin kirja täytyy laittaa tilaukseen.

    Enivei, kuvaa aika hyvin aikamme sielunmaisemaa, jossa tieteellisesti perusteltuja mutta negatiivisia uutisia kertovaa ihmistä kutsutaan nimellä "Inconvenient swede". Että älä nyt tule pilaamaan meidän bileitä millään masentavalla just kun on hauskaa!?

    Ja öljyn loppumista povattiin jo 1900 luvun alussa, kunnes sitten löydettiin muutama mega-jättiläinen teksasista. Aika turhahan se on puhua öljyn loppumisesta, kun jokaisesta kentästä jää keskimäärin melkein puolet öljystä maahan, koska sitä ei vaan saada sieltä ylös. Kehittyvillä tuotantotekniikoilla tätä prosenttia voidaan hieman parantaa, mutta useimmat tekniikat ovat keskittyneet siihen, että öljy saataisiin ulos nopeammin, ei siihen että se saataisiin hillitysti mutta mahdollisimman täydellisesti ylös. Tosin esim Horisontaaliporauksella päästään käsiksi sellaisiinkin kenttiin joihin ei aiemmin ole ollut asiaa (mutta nämä ovat yleisesti melko pieniä)

    Vastoin yleistä (?) luuloa se öljykenttä ei ole mikään "järvi" siellä maan alla joka vaan imetään tyhjäksi kuin pirtelö mukista. Se on huokoista/reiköistä (taisi olla porous englanniksi) kiveä, jonka huokosissa ja rei'issä se öljy on ja liikkuu.

    VastaaPoista
  2. Kiitos asiantuntevasta kommentista.

    Aleklett konkretisoi myös tuota esiintymien hyödyntämisen haastetta. Uudet esiintymät ovat yhä hankalammin hyödynnettävissä ja ovat täten myös ympäristön kannalta aina vain riskialttiimpia.

    Lisäksi lähes kaikki öljyvarannot ovat vähemmän demokraattisissa maissa. Ehtyvän öljyn poliittinen riski on valtava.

    Tuo hänen uusi kirjansa on tosiaan mielenkiintoinen. Kansantajuisen tekstin lisäksi elävästi kuvitettu.

    VastaaPoista