keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Miten selviämme öljyhuipusta?

Kävin kuuntelemassa Uppsalan yliopiston professori Kjell Aleklettin luennon öljyvarantojen hiipumisesta ja sen vaikutuksesta maailmantaloudelle. Aleklett kertoi varsin kansantajuisesti tutkimustuloksistaan, jotka hän julkaisee pian ilmestyvässä kirjassaan Peeking at Peak Oil. Tilaisuuden jälkeen ymmärsin miksi Aleklett on saanut lempinimen "the inconvenient Swede", sen verran synkkää tulevaisuudenkuvaa hän nykyiselle maailmanmenolle maalaili.

Tynnyrit - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Teollisen vallankumouksen jälkeen talouskasvu on perustunut edulliseen energiaan ja ennenkaikkea öljyyn, kiteytti Aleklett. Hänen mukaansa olemme kuitenkin jo viime taantumasta lähtien eläneet öljyn tuotantohippua, josta alan piireissä käytetään termiä peak oil. Öljyä käytetään enemmän kuin sitä löydetään. Keskustelua öljyhuipusta voi seurata myös suomeksi esim. Kaikenhuipun blogissa.

Talouskurjimukselle ei Aleklettin mukaan ole näkyvissä käännettä ennen kuin saamme vähennettyä yhteiskuntamme riippuvuutta öljystä. Synteettisistä tai biopohjaisista öljyistä ei saada koskaan niin kustannustehokkaita, että ne voisivat  tarvittavassa mittakaavassa korvata maaöljyn. Uudet öljyesiintymätkin ovat kuin pisara meressä.

Politikot ja viranomaiset, samoin kuin useimmat yritysjohtajatkin, kieltäytyvät tunnustamasta tätä tosiasiaa. Aleklettin mukaan jopa näennäisesti puolueettomat tilastot ja ennusteet on laadittu poliittisin perustein öljyhuipun merkitystä vähätteleviksi. Talouskasvua yritetään pönkittää keinotekoisesti, vaikka pitäisi puutta kovin toimin itse ydinasiaan, öljyriippuvuuteen. Eurooppa ja Yhdysvallat joutuvat vastaisuudessa yhä tiukemmalle, kun öljyn tuottajamaat tarvitsevat yhä isomman osan hiipuvasta tuotannostaan. Aleklettin mukaan vähien öljyvarojen käytön priorisointiin ja öljysäännöstelyyn joudutaan meillä hyvin pian.

On totta, että Aleklett on tutkijapiireissä kiistelty persoona ja öljyn loppumista on povattu 1970-luvun öljykriisistä lähtien. Mutta entä jos Aleklett onkin oikeassa?  Asetelma tuo mieleeni sadun "susi lammaslaumassa". Kun varoituksia on kuultu kyllästymiseen asti, tosi paikan tullen niitä ei enää otetakaan todesta.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

torstai 15. syyskuuta 2011

Vuorotteluvapaa vastatuulessa

Maamme hallitus kehuu edistävänsä työhyvinvointia ja työssä jaksamista. Tavoitteissa on myös työurien pidentäminen ja työllisyysasteen parantaminen. Vuorotteluvapaajärjestelmä tukee kaikkia näitä tavoitteita. Kuitenkin kynnystä vapaalle jäämiseen ollaan nostamassa pienentämällä vuorottelukorvausta ensi vuoden alusta. Miten tämä yhtälö toimii?

Leija taivaalla - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Alun perin kokeiluna alkanut vuorotteluvapaajärjestelmä vakinaistettiin vastikään viime vuoden alusta. Kokeiluasetella järjestelmä ehti olla 15 vuotta. Mitä uutta nyt on ilmennyt, kun korvausperusteita ollaan muuttamassa? Tuskin mitään – paitsi että säästöjä pitää nyt löytää joka momentilta, hinnalla millä hyvänsä.

Ensinnäkään ei pidä unohtaa, että työnantajan on otettava vuorottelijan tilalle työtön työnhakija. Valtio siis säästää työttömyyskorvauksissa. Pitkällä tähtäimellä vielä tärkeämpää työllisyydelle on työttömän järjestelmän kautta saama työkokemus. Vuorotteluvapaan sijaisuus on ollut monelle työttömälle avain pysyvämpään työsuhteeseen. Tämä on todistettu Jyväskylän yliopiston tekemässä vuorotteluvapaan seurantatutkimuksessa.

Uusi linjaus sotii myös työurien pidentämistavoitetta vastaan. Edellä mainitussa tutkimuksessa vuorottelun koettiin nimittäin edistävän varsinkin vanhempien työntekijöiden työssä jaksamista. Takaisinmaksua panostukselle saadaan myös näiden n. 20 000 vuorottelijan terveydenhoitokustannuksissa. Jo pelkkä tietoisuus mahdollisuudesta vuorotteluvapaan käyttämiseen auttaa jaksamaan töissä.

Vuorotteluvapaan hyödyntämiseen saattavat kannustaa myös muut seikat. Moni käyttää vuorotteluvapaan esimerkiksi kouluttautumiseen. Itse kerroin downshifting-aiheisessa blogikirjoituksessani haaveilevani pitäväni vuorotteluvapaata kun perheen nuorimmainen aikanaan aloittaa koulunkäynnin. Miten lasten turvallinen ja tasapainoinen kehitysympäristö mitataan rahassa?

Väestön ikärakenteen muutos on johtanut siihen, että vuorotteluvapaata otetaan enenevissä määrin, jotta voidaan hoitaa ikääntyviä vanhempia. Näin vuorottelijat vähentävät yhteiskunnan muita kustannuksia, mutta se ei näy valtionvarainministeriön laskelmissa.

Vuorotteluvapaakorvausten leikkauksista realisoituva säästö jääneekin tuntuvasti tavoiteltua pienemmäksi. Edellä mainittuine seurannaisvaikutuksineen se voi jopa kääntyä lisälaskuksi. Moista säästämistä ei Elon laskuoppi tuntenut.


Lähteet: Valtioneuvoston hallitusohjelma, vuoden 2012 tulo- ja menoarvio, Kansaneläkelaitos sekä Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen vuorotteluvapaan seurantatutkimus.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Verkko-ostoksilla

Tilasin pyöräilyvarusteita saksalaisesta verkkokaupasta. Samoja tuotteita saa toki Suomestakin, mutta Saksan hinnat ovat lähes järjestään alle Suomen hintojen. Tavarat löysivät perille alle viikossa - vieläpä aivan kotiovelle toimitettuna. Vaivatonta ja kätevää.

Verkkokauppa näppäimistö - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Jos tietää mitä ostaa, on vaikea perustella itselleen miksi kaupassa pitäisi käydä henkilökohtaisesti tai ylipäänsä ostaa kotimaasta. Kauppahinnassa saavutetun säästön lisäksi vältyin matkakuluilta, koska esimerkiksi laadukkaita kilpapyörän ketjuja tai renkaita ei meidän kylällä myydä. Mikä lienee syy ja mikä seuraus, mutta monen pikkukaupungin urheiluliikkeistä on tullut käytännössä vaatekauppoja.

Tuotteiden kotimaisuusastekaan ei ole sen häävimpi Suomesta ostaessa. Itse asiassa suurin osa europpalaistenkin merkkien tarvikkeista valmistetaan tätä nykyä Aasiassa. Toki kotimaassa tehdyillä ostoksilla on myynti- ja asiakaspalvelua työllistävä vaikutus, mutta käyttää verkko-ostajakin pankki-, tietoliikenne- ja logistiikkapalveluita.

Henkilökohtainen palvelu ja asiantuntemus alkavatkin olla ainoita seikkoja, jolla paikallinen kauppa pystyy paikkansa lunastamaan. Sitä eivät vielä kaikki erikoisliikkeet ole selvästikään ymmärtäneet.

Paitsi itse tarvikkeet, myös niiden toimitus oli kotimaista vaihtoehtoa edullisempi. Sattumalta kyseisessä verkkokaupassa oli meneillään kampanja, jonka ansiosta toimituskuluja ei peritty lainkaan, mutta ”täyteen hintaankin” ostaen toimituskulut olisivat olleet pienemmät Saksasta kuin esim. Helsingistä tilaamalla. Miten tämä on mahdollista?

Tämän esimerkin valossa ymmärtää viestintäviraston epäilyksen, että Itella perii kirjeistä ja paketeista ylihintaa pärjätäkseen kilpailussa mainosten ja lehtien jakelussa.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

torstai 1. syyskuuta 2011

Sähkömarkkinan musta lammas

Sähköyhtiö Market Energia on ollut kuluttajaviraston hampaissa jo pidemmän aikaa. Viime keväänä kuluttaja-asiamies kehotti yhtiötä muuttamaan käytäntöään laskuttaa asiakkaitaan useita kuukausia ennakkoon. Yhtiö oli myös lähettänyt laskuja kuluttajille, jotka olivat peruuttaneet sopimuksen tai ainoastaan pyytäneet sähkösopimuksesta tarjouksen tai lisätietoja. Lisäksi laskuissa olleet kulutusarviot olivat asiakkaan aiempaa sähkönkäyttöä suurempia. Kun yhtiön käytännöt eivät kehotuksista huolimatta muuttuneet, kuluttajavirasto vei asian kesällä markkinaoikeuteen.

Voimalinjat - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Nyt Market Energia on lähestynyt asiakkaitaan pitkällä asiakaskirjeellä, jossa selostetaan sivukaupalla sähkömarkkinoiden toimintaperiaatteita. Kirjeen tarkoitus lienee hämmentää asiakasta ja kuvata sähkömarkkinoilla toimiminen niin mutkikkaaksi prosessiksi, että kuluttaja päätyisi jättämään asian ”ammattialisille” ja jatkaisi sopimustaan ehdotetulla ennakkolaskutusperiaatteella. En nimittäin usko, että Market Energia tosissaan luulee, että rivikuluttajaa kiinnostaa johdannaismarkkinan tuoterakenne tai sähköpörssin vakuuskäytäntö.

Kieliasultaan ala-arvoisessa kirjeessä on useita asiavirheitä, joiden oikaisemiseen ei yksi blogikirjoitus riitä. Pahin lapsus tekstissä on kuitenkin se, että markkinamekanismien mukainen toiminta rinnastetaan sähkön toimitusvarmuuteen. Vai onko kyse sittenkin tarkoitushakuisesta pelottelusta? Eiköhän kirjeen allekirjoittanut toimitusjohtajakin nimittäin tiedä, että sähköntuotannon ja jakelun tekninen käyttövarmuus hoidetaan erillään kaupallisin periaattein toimivasta sähkömarkkinasta. Mökin mummon sähköt eivät katkea voimalaitosten häiriötilanteessa, mutta sähkönmyyjän katteeseen häiriö saattaa jo vaikuttaakin.

Jos kuluttaja jaksaa lukea kirjeen loppuun, siinä kyllä annetaan vaihtoehto maksaa sähkölaskunsa jälkikäteen. Energian hinta on tosin tällöin toistakymmentä prosenttia korkeampi ja kiinteä maksu yli 50% korkeampi kuin edullisemmassa vaihtoehdossa. Halvin vaihtoehto on pysyä ennakkolaskutuksen piirissä, mutta energiamarkkinaviraston tilastoista selviää, että tämäkin hinta on keskimääräistä korkeampi. Aiemmin halvaksi sähkönmyyjäksi profiloituneen Market Energian hinnoittelupolitiikan täyskäännökselle on vaikea keksiä muuta selitystä kuin viimeinen välistäveto ennen lapun panemista luukulle.

Lähteet: Kuluttajavirasto, Energiamarkkinavirasto ja Market Energian asiakaskirje.