keskiviikko 24. elokuuta 2011

Veronkorotuksen ABC

Valtion ensi vuoden talousarvioesityksessä on veronkorotuksia mietittäessä lähdetty tuttuun tapaan konkreettisesti A:sta liikkeelle. A= autot, B= bensiini, D= diesel. C-kirjain on nykyään varattu pysyvästi B- ja D- kohtien CO2 päästöille joita verotetaan aiempien verotuspäätösten kohdassa A.

Aakkoset - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Listan A- kohtaan kuuluu toki myös alkoholi, jota saakin verottaa rankalla kädellä kuten tupakkaakin. Ne eivät ole kenellekään välttämättömyys. Mutta sen sijaan yksityisauto on monelle syrjäkylällä asuvalle ainoa kyytivaihtoehto – ja se tuntuu olevan Senaatintorin laidalta katsoen ylivoimaisen vaikea asia ymmärtää. Ei voi suosia julkisia kulkuvälineitä, jos ne eivät kerta kaikkiaan ole käytettävissä.

Autoilija saa keppiä nyt kaikista mahdollisista suunnista. Esityksen mukaan niin auton ostaminen (autovero), omistaminen (ajoneuvovero) kuin käyttökin (polttoaineiden verot) kallistuisivat. Liikennepolttoaineiden verotuksessa tuntuu vain taivas olevan rajana. Nykytilanteessakin bensiinin hinnasta on 60 % veroa ja dieselinkin hinnasta lähes puolet. Dieseliin on jo aiempien veropäätösten mukaisesti tulossa vuodenvaihteessa n. 10 sentin korotus.

Ehkä kornein on kuitenkin suunnitelma autoveron nostosta - tai "tarkistamisesta", kuten valtionvarainministeriö asian ilmaisee. Pohjimmiltaan kyseessä on kuitenkin uusiin autoihin kohdistuvasta 90 M€ autoveron korotuksesta, joka samalla paljastaa kirstunvartijan todelliset tarkoitusperät. Uusien autojen hintojen nousu kun väistämättä vauhdittaa autokannan vanhentumista. Tavoite ei näytäkään olevan ympäristöystävällisempi saati turvallisempi liikkuminen, vaan autoilijan maksimaalinen verorasite. Tällä hetkellä verojen osuus uuden auton hinnasta on päästöistä riippuen 33-50%. Eikö se jo riitä?

Auttaisiko, jos asetelma käännettäisiin kerrankin päälaelleen ja lähdettäisiin etsimään veronkorotuksille uusia kohteita aakkosten toisesta päästä? Toivoisin nimittäin näkeväni listalla esimerkiksi ökyveneiden kaltaisia turhakkeita. Mutta todennäköisesti tässäkin lähestymistavassa ykkössijalle nousisivat lopulta öljyjalosteet.

Lähteet: Valtionvarainministeriö, Autoalan verkkopalvelu, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi ja Autoliitto

Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

torstai 18. elokuuta 2011

Kiehtova sääksi

Muistan vieläkin ensimmäisen kohtaamiseni kalasääsken kanssa. Lintu pelästytti minut pahanpäiväisesti pudottautumalla veteen kuin kivi ollessani pikkupoikana lähijärvellä onkimassa.

Kalasääski onkin yksi kiehtovimmista lajeista suomalaisessa luonnossa. Tämä poikkeuksellinen petolintu kun syö yksinomaan kalaa. Kooltaan haukkojen ja kotkien välille sijoittuva sääksi pystyy pitkäsiipisenä lintuna nostamaan vedestä kilonkin painoisia kaloja, mutta tyypillinen saaliskala on paljon pienempi.

Kalasääski saalistaa - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Komealla molskahduksella säestetty sääksen saalistussyöksy on näkemisen arvoinen kokemus. Halusin mahdollistaa kokemuksen myös lapsilleni ja niinpä suuntasimme matkamme Kangasalan Pohtiolammelle, johon linnuille on rakennettu sääksisäätiön tuella pieni lohia vilisevä lampi kalastusaltaaksi.

Kun järvellä sääksen havaitsee harvoin ja silloinkin vasta iskun tapahtuessa, Pohtiolammella sääksiä liikkuu niin usein, että sen voi bongata lähes takuuvarmasti aitiopaikalle rakennetusta tähystystornista. Niinpä mekin pääsimme todistamaan kahden sääksen saalistusta. Pikku kiikaroijien iloksi toinen lintu vieläpä poseerasi hyvän tovin puunlatvassa ennen lentonäytöstä ja saaliin nostoa.

Olen istunut monta kesäaamua Pohtiolammen ruokinta-altaan äärelle rakennetussa kuvauskojussa ihailemassa ja valokuvaamassa sääksen saalistusta. Aamusella sääksen näkee saalistamassa keskimäärin 3-4 kertaa tunnissa. Poikaset saalistavat itse vasta juuri ennen syysmuuttoa, joten poikueen ruokkiminen vaati jatkuvaa saalistusta. Hyvällä säällä sääksi voi lentää saalistuspaikalle jopa yli 30 km:n matkan pesäpuultaan. Näin elokuun lopulla poikasten ollessa nälkäisimmillään Pohtiolammen altaalla nähdään jopa 150 iskua päivässä!

Suomen sääksikanta pesii pitkälti ihmisen pystyttämien tekopesien varassa ja sääksen pesäpuut ovat luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja. Meillä Hämeessä sääksikanta on yksi tiheimmistä ja yksi asuttu pesimäpuu on parin kilometrin päässä kotoamme. Tukevalatvaiseen mäntyyn on aikoinaan tehty laudoista alusta ja sen päälle oksista pesä, josta sääkset ovat vuosien saatossa kasvattaneet liki metrin korkuisen rovion.

Tänä kesänä sääksien iskuja Pohtiolammella on voinut seurata myös ajantasaisesti altaan reunalle asennetun web-kameran ansiosta. Kamera taltioi kaikki kesän aikana tapahtuneet iskut ja kuvamateriaalia analysoidaan sääksisäätiön tutkimuksiin. Sääksisäätiöllä on web-kamera myös Janakkalassa sijatsevalla sääksen pesällä, mutta tämän kesän poikue menehtyi kesäkuun puolivälissä. Toisen web-kameralla varustetun sääksen pesän asukkailla Hailuodon Marjaniemessä ollut onnistuneempi pesintä.

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Aselaki villin lännen malliin

Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat johtivat aikanaan aselain tiukentamiseen. Norjan heinäkuinen tragedia on nostanut aiheen uudelleen pinnalle. Päättäjät ex-pääministeri Matti Vanhasta myöten esittävät uusia ratkaisuja ja muutoksia myös aselakiin, joka on ollut voimassa vasta muutaman kuukauden. Myös aseiden säilytys yksityisasunnoissa on kyseenalaistettu, ulkoministeri Erkki Tuomiojan ollessa eturintamassa. Ammunnan harrastajat ja metsästäjät ovat huolissaan.

Maalitaulu - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Keskustelu tuo mieleeni muutaman vuoden takaisen opintomatkani USA:n ja Kanadan länsirannikolle. USA:n puolella asuin jonkin aikaa eläkepäiviään viettävän sheriffin kotona. Hän oli myös Vietnamin sodan veteraani ja omasi tiukat mielipiteet mm. läheisestä intiaanireservaatista ja sen asukkaista.

Sheriffillä oli iso vanha asekaappi, jossa oli komea rivi pitkäpiippuisia. Jokin ilta hän esitteli minulle ylpeänä asekokoelmaansa. Totesin, että "meillä Suomessa ei saa säilyttää aseita lukitsemattomassa kaapissa kuten teillä täällä". Sheriffi katsoi hämmästyneenä ja totesi: "Mutta eiväthän nämä ole ladattuja!".

Ennen kuin ehdin vastata mitään, mies jatkoi: "Sen sijaan ne viisi käsiasetta, jotka olen piilottanut eri puolille taloa, ovat koko ajan ladattuja. Ei sitä koskaan tiedä missä sitä joutuu itseään puolustamaan". Entisenä lainvartijana hän mitä todennäköisimmin toimi paikallisten lakien mukaan.

USA lienee ääriesimerkki liberaaleista aselaeista, enkä tarkoita että meidän muutenkaan pitäisi ottaa mallia maasta, jossa väkivaltarikollisuus rehottaa. Tarina antaa kuitenkin perspektiiviä kotoiseen keskusteluumme. Pitäisikö ratkaisuja ongelmaan etsiäkin asekaappien penkomisen sijaan esimerkiksi väkivaltaviihteen rajoittamisesta tai panostaa nykyistä enemmän mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon?


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

maanantai 1. elokuuta 2011

Energiatehokkuutta tavoitellaan oudoin keinoin

Euroopan komissio on kaavailemassa energiatehokkuusdirektiiviä, joka velvoittaisi energian jakeluyhtiöt parantamaan asiakkaidensa energiatehokkuutta. Myös vastaavasta velvoitteesta energian myyjille on keskusteltu.

Miten kukaan voidaan velvoittaa toimimaan toisen puolesta? Tällä hetkellä energian myyjät tiedottavat asiakkaitaan näiden energiankulutuksesta ja säästömahdollisuuksista sekä opastavat energian järkevään käyttöön. Tämän pitäisi riittää.

Virtakytkin - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Kuinka toimiva ylipäätään on järjestely, jossa yritys velvoitetaan tavoittelemaan liiketoimintansa volyymin pienenemistä? Kannustimet eivät ainakaan ole kaksiset - varsinkaan, kun esimerkiksi kaukolämmön ja sähkön siirtäjät ovat sopimuksin velvoitetut toimittamaan asiakkaalleen tämän kulloinkin tarvitseman määrän energiaa.

Tavoiteltavien säästöjen uskotaan toteutuvan kustannustehokkaimmalla tavalla järjestelmässä, jossa toimijan edellytetään hankkivan velvoittettaan vastaavan määrän energiansäästöä kuvaavia sertifikaatteja. Näitä ns. valkoisia sertifikaatteja puolestaan syntyisi projekteissa, joissa säästöt aikaansaadaan. Toimija voisi siis saada sertifikaatit omista energiansäästöhankkeistaan tai ostaa ne markkinoilta.

Energiatehokkuuden sinänsä kannatettava tavoittelu saattaa väärin keinoin toteutettuna johtaa sivuraiteille. Esimerkiksi energian siirtohintoja saatettaisiin pyrkiä nostamaan, jotta siirtoyhtiön liikevaihto ja liikevoitto saataisiin kehittymään suotuisasti vaikka siirretty energiamäärä pienenisi direktiivin tavoitteen mukaisesti. Ja jostakin ne seritfikaattijärjestelmänkin kulut peritään. Toimintaa valvova energiamarkkinavirasto on nyt avainasemassa.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!