maanantai 27. kesäkuuta 2011

EU ampuu päästökaupalla itseään jalkaan

Viime aikoina on uutisoitu maan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvaneen kaikkien aikojen ennätykseen. Näin siis huolimatta päästökaupasta ja muista päästöjen rajoittamiseen tähtäävistä toimista. Eniten päästöt ovat kasvaneet kehittyvissä talouksissa kuten Kiinassa ja Intiassa, eli maissa jotka eivät juuri ole ilmastonmuutoksen hillitsemiselle korviaan lotkauttaneet.
Hammasrattaat - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi

Päästökaupalla on ollut keskeinen rooli EU:n ilmastonmuutosstrategiassa. Nyt EU on uusimassa päästökauppajärjestelmäänsä perin pohjin. Kuluvalla Kioton pöytäkirjaan perustuvalla viisivuotiskaudella jäsenmailla on ollut päästökaupan toteutuksessa toimivaltaa mm. päästöoikeuksien allokoinnissa sekä päästöjen tarkkailussa ja todentamisessa. Seuraavalla kahdeksan vuotta kattavalla kaudella 2013-2020 kaikki kansalliset piirteet häviävät ja menettelyt harmonisoidaan koko EU:n alueella.

Kuten päästökaupparekisterin tietomurrosta blogatessani ennakoin, uusi järjestelmä tuntuu sisältävän loputtomasti jakosääntöjä, korjauskertoimia ja benchmark-määrityksiä, puhumattakaan uusista huutokauppamekanismeista ja todennusprosesseista. Tämä tietää byrokratian ja hallinnollisten kustannusten huomattavaa kasvua järjestelmässä, joka jo nykyisellään on suomalaisen mittapuun mukaan varsin kankea.

Toisaalta päästöoikeuksien kysyntä ja näin ollen myös niiden hinta tulee kasvamaan ydinvoimaan perustuvan energiantuotannon ollessa vastatuulessa. EU on ajanut itsensä nurkkaan määrittämällä itselleen vuosi vuodelta alenevan päästökaton. Vuoteen 2050 mennessä tavoitellaan päästöjen vähentämistä 80-95% vuoden 2005 tasoon verrattuna.

Kun samaan aikaan tavoitellaan talouskasvua, ei yhtälölle ei ole helppoa ratkaisua. Laskun maksavat luonnollisesti viime kädessä EU kansalaiset. Kansainväliselle kilpailulle altistuvan ns. hiilivuotosektorin työpaikkojen pelätään jo karkaavan EU:n ulkopuolisiin maihin.

Eikö olisi jo aika viheltää peli poikki ja tunnustaa yhteisesti, että jos päästöjä pitää hillitä, on niitä rajoittavien toimien painopiste kohdistettava sinne missä päästöjä eniten syntyy? Vai pitisikö hanskat pistää kokonaan naulaan? Eiväthän edes tiedemiehet ole yksimielisiä ihmisen toiminnan merkityksestä ilmastonmuutoksessa.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

2 kommenttia:

  1. Painopisteen siirtäminen kehittyviin maihin, jossa päästöjä syntyy enemmän on ihan totta. Ilman rahaa se ei onnistu, koska on täysin ymmärrettävää, että em. kehittyvät maat haluavat saavuttaa samanlaisen elintason kuin ns. kehittyneet maat. Nämä maat ovat tärvänneet ilmakehän nykyiseen kuntoon ja ovat vastuussa siitä.

    VastaaPoista
  2. Varsinkin kun 80% teollisesta tuotannosta tapahtuu juuri noissa kehittyvissä maissa.
    Kiinassa on tehdas joka puhaltaa päivässä päästöjä sen verran mitä koko suomi vuodessa.

    VastaaPoista