maanantai 27. kesäkuuta 2011

EU ampuu päästökaupalla itseään jalkaan

Viime aikoina on uutisoitu maan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvaneen kaikkien aikojen ennätykseen. Näin siis huolimatta päästökaupasta ja muista päästöjen rajoittamiseen tähtäävistä toimista. Eniten päästöt ovat kasvaneet kehittyvissä talouksissa kuten Kiinassa ja Intiassa, eli maissa jotka eivät juuri ole ilmastonmuutoksen hillitsemiselle korviaan lotkauttaneet.
Hammasrattaat - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi

Päästökaupalla on ollut keskeinen rooli EU:n ilmastonmuutosstrategiassa. Nyt EU on uusimassa päästökauppajärjestelmäänsä perin pohjin. Kuluvalla Kioton pöytäkirjaan perustuvalla viisivuotiskaudella jäsenmailla on ollut päästökaupan toteutuksessa toimivaltaa mm. päästöoikeuksien allokoinnissa sekä päästöjen tarkkailussa ja todentamisessa. Seuraavalla kahdeksan vuotta kattavalla kaudella 2013-2020 kaikki kansalliset piirteet häviävät ja menettelyt harmonisoidaan koko EU:n alueella.

Kuten päästökaupparekisterin tietomurrosta blogatessani ennakoin, uusi järjestelmä tuntuu sisältävän loputtomasti jakosääntöjä, korjauskertoimia ja benchmark-määrityksiä, puhumattakaan uusista huutokauppamekanismeista ja todennusprosesseista. Tämä tietää byrokratian ja hallinnollisten kustannusten huomattavaa kasvua järjestelmässä, joka jo nykyisellään on suomalaisen mittapuun mukaan varsin kankea.

Toisaalta päästöoikeuksien kysyntä ja näin ollen myös niiden hinta tulee kasvamaan ydinvoimaan perustuvan energiantuotannon ollessa vastatuulessa. EU on ajanut itsensä nurkkaan määrittämällä itselleen vuosi vuodelta alenevan päästökaton. Vuoteen 2050 mennessä tavoitellaan päästöjen vähentämistä 80-95% vuoden 2005 tasoon verrattuna.

Kun samaan aikaan tavoitellaan talouskasvua, ei yhtälölle ei ole helppoa ratkaisua. Laskun maksavat luonnollisesti viime kädessä EU kansalaiset. Kansainväliselle kilpailulle altistuvan ns. hiilivuotosektorin työpaikkojen pelätään jo karkaavan EU:n ulkopuolisiin maihin.

Eikö olisi jo aika viheltää peli poikki ja tunnustaa yhteisesti, että jos päästöjä pitää hillitä, on niitä rajoittavien toimien painopiste kohdistettava sinne missä päästöjä eniten syntyy? Vai pitisikö hanskat pistää kokonaan naulaan? Eiväthän edes tiedemiehet ole yksimielisiä ihmisen toiminnan merkityksestä ilmastonmuutoksessa.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Pihasaunan henki

Kun talomme peruskorjauksen yhteydessä sen laajennusosaan rakennettiin sauna, ajattelimme vanhan pihasaunan jäävän vähitellen pois käytöstä. Olimme kuitenkin tykästyneet sen ainutlaatuiseen tunnelmaan ja lopulta tulimmekin siihen tulokseen, että ulkosaunakin edelleen tarvitaan.

Vanha lautarakenteinen pihasauna alkoi kuitenkin olla tiensä päässä, perustuksetkin olivat routineet pahemman kerran. Ainoa järkevä ratkaisu tuntui olevan uuden saunan rakentaminen vanhan tilalle.

Saunakiulu ja vihta - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Halusimme pihapiiriimme sopivan perinteisen tyylisen hirsisaunan, joka on pohjaratkaisultaan ja tyyliltään mahdollisimman paljon edeltäjänsä kaltainen. Vihdoin yhden valmistajan mallistosta löytyi lähes valmis ratkaisu josta pienellä modifioinnilla saatiin saunalle halutunlainen ilmiasu.

Vanhan saunan purku muistutti loppua myöten yhä enemmän arkeologin työtä. Perustusten alta löytyi monenlaista tavaraa aina nahkasaappaista reenvantiksiin ja maitotonkkasta viinapulloihin. Samalla saatiin vahvistus perimätiedolle, jonka mukaan samalla paikalla oli sijainnut aiemmin savusauna; rapautuneita savukiukaan kiviä löytyi isolta alalta rakennuksen alta.

Alun perin uuteen saunaan kaavailtiin normaalia jatkuvalämmitteistä kiuasta, mutta prosessin edetessä ajatus kertalämmitteisestä kiukaasta alkoi kiehtoa yhä enemmän; sellainenhan vanhassakin saunassa oli alun perin ollut. Myös perustustekniikassa ja lattiaratkaisussa lähdettiin hakemaan perinnesaunan tyyliä. Suomen Saunaseuran neuvojen avulla päädyimme vihdoin ratkaisuun, jossa hirsikehikko pystytettiin nurkkakivien virkaa hoitavien pilareiden varaan ja saunaan tehtiin perinteinen kallistettu lankkulattia.

Kukaties näin perinteitä kunnoittaen saamme nauttia kertalämmitteisen kiukaan pehmeistä löylyistä saman saunatontun suojeluksessa kuin edellisetkin sukupolvet.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Huoltoasemilta ei saa enää huoltamopalveluita

Suomen teillä ajetaan Euroopan vanhimmilla autoilla, auton keski-ikä Suomessa on pitkälti toistakymmentä vuotta. Päättäjien silmissä tällä ei nähdä yhteyttä onnettomuustilastoihin ja ympäristöhaittoihin, vaan näihin seikkoihin puututaan taas uusilla veroilla ja rajoituksilla. On syntynyt noidankehä jossa autot ja niiden käyttö vain kallistuvat ja autokanta vanhenee entisestään. Harvaan asutussa maassa oma auto on monelle kuitenkin välttämätön.

Kiintoavain - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Vanheneva autokanta vaatii enenevissä määrin ylläpitoa. Huolto- ja korjauskustannusten on arvioitu olevan peräti 40 prosenttia auton elinkaaren aikaisista kustannuksista. Osuus on jopa kasvamaan päin koska niin korjaus- ja huoltopalvelujen kuin varaosienkin hinnat nousevat inflaatiota nopeammin. Autojen huolto ja korjaus onkin varsin kannattavaa liiketoimintaa ja 80 prosenttia korjaamoista on merkkiliikkeiden tai korjaamo- ja varaosaketjujen käsissä.

Silti harvalta huoltoasemalta saa enää huoltamopalveluita. Vastajauhettua kahvia kyllä löytyy, mutta auton huoltoon liittyvät tuotteet ja palvelut ovat vähissä. Jos se oikeanlainen ajovalopolttimo vielä hyllystä löytyykin, ei ole ketään joka sen suostuisi autoilijan puolesta vaihtamaan. Tien päällä ei saa apua tähän yksinkertaisimpaankaan ongelmaan, puhumattakaan isommista vioista joita autoilija saattaa matkansa varrella kohdata.

Moni huoltoasema lopetti korjaamotoiminnan takavuosina, kun autojen tekniikka mutkistui ja korjaaminen alkoi edellyttää kalliita testereitä ja erikoistyökaluja. Yksityiset korjaamot ovat pärjänneet lähinnä erikoistumalla tiettyyn automerkkiin tai osa-alueeseen. Tällainen korjaamotoiminta ei välttämättä sovi huoltoasemalle, jonka tavoitteena on palvella autoilijoita mahdollisimman laajasti. 

Merkkikorjaamoiden yksinvalta takuuaikaisiin määräaikaishuoltoihin murrettiin jo vuosia sitten. Viime vuonna säädetty uusi ryhmäpoikkeusasetus toi alalle oikeasti mahdollisuuden vapaaseen kilpailuun, kun valmistaja ei enää pysty esim. velottamaan kilpailijoita huollon tekemisen edellyttämästä teknisestä tiedosta. Miksi huoltoasema- ja korjaamoketjut eivät yhdistä voimiaan ja palauta huoltoasemille niiden alkuperäistä tehtävää?

Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Haluaisitko ostaa sähkösi ulkomailta?

Pohjoismainen sähkömarkkina avautuu parin vuoden sisään myös kotitalouskuluttajille. Edessä on mittava harmonisointihanke jotta mm. tiedonvaihto-, laskutus- ja kuluttajansuojakysymykset saadaan joka maassa samalle tasolle. Tulevaisuudessa suomalainen kuluttaja voi siis ostaa sähkönsä Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta ja vastaavasti suomalaiset energiayhtiöt voivat halutessaan myydä tuotteittaan näiden maiden kuluttajille.

Voimavirta sähkökaapeli - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Harmonisoinnin taustalla on voimakas poliittinen tahtotila avata loppukuluttajamarkkina nykyistä laajemmalle kilpailulle. Tällä hetkellä Suomessa on n. 70 sähkönmyyjää joista yli puolet myy sähköä valtakunnallisesti. Vuosittain noin neljännesmiljoona sähkönkäyttäjää vaihtaa sähköntoimittajaa. Eikö kuluttajilla muka ole tarpeeksi vaihtoehtoja?

Sähkön perushintataso ei tule muuttumaan tarjoajien lukumäärän lisääntyessä, koska kaikkien sähkönmyyjien hinnoittelu pohjautuu edelleen samaan Nord Pool tukkumarkkinaan. Kehitys johtaa välillisesti hintojen nousuun koska käytäntöjen harmonisointi edellyttää mittavia muutoksia sähkönmyyjien toimintamalleissa ja tietojärjestelmissä sekä panostusta mm. monikieliseen asiakaspalveluun. On huomattava, että vaikka yhtiö ei itse lähtisikään myyjäksi muihin maihin, sen on kyettävä toimimaan uuden toimintamallin mukaan. Muutos tuo nousupaineita myös sähkön siirtohintoihin, koska verkkoyhtiöiden on vastaisuudessa kyettävä palvelemaan kaikkien maiden sähkönmyyjien tarpeita. Onko tämä kuluttajan edun mukaista?

Blogikirjoituksessani ”älykkäät sähköverkot - totta vai tarua” peräänkuulutin sähkönmyyjiltä tuotteita jotka toisivat asiakkaille hyötyjä etäluettavien mittarien mahdollistamien toimintamallien kautta. Pohjoismaiseksi avautuvalla markkinalla toive saa entistä vähemmän vastakaikua, koska muissa maissa vastaavat mittarointihankkeet ovat vuosikaupalla Suomea jäljessä. Jos suomalaiset virkamiehet eivät puolusta etujamme tarpeeksi ponnekkaasti ja vaadi muita maita toimenpiteisiin, harmonisoitu järjestelmä rakennetaan sen takapajuisimmankin maan toimintamalliin istuvaksi. Näyttääkin siltä, että Suomi ryhtyy hyvän hyvyyttään muiden maiden testilaboratorioksi.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!