maanantai 2. toukokuuta 2011

Onko puulämmityskin jo ympäristörikos?

EU:ssa valmistellaan direktiiviä, jossa määritellään päästörajat pientalojen tulisijoille. Direktiivi tulee edellyttämään uusilta takoilta ja muilta tulisijoilta niiden päästöjä ja hyötysuhdetta mittaavien testien läpäisyä. Arvioidaan, että jopa puolet Suomen yli miljoonasta tulisijasta saastuttaa enemmän kuin EU:n tulevat normit sallivat. Mitkä sitten ovat puun polton ympäristövaikutukset, kun niitä pitää oikein direktiivin voimin hillitä?

Takkatuli puulämmitys - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Puun palamisesta muodostuu savukaasua, joka sisältää pääosin hiilidioksidia ja vettä sekä vaihtelevan määrän pienhiukkasia, häkää, hiilivetyjä ja muita terveydelle haitallisia yhdisteitä. Hiilidioksiditaseestaan puun polttaja saa kuitenkin puhtaat paperit, koska puun lasketaan sitoneen kasvaessaan vastaavan määrän hiilidioksidia kuin mitä sen poltossa vapautuu. Sen sijaan pienhiukkaset on nostettu puulämmittäjän syntilistan kärkeen.

Päästöjä muodostuu eniten käytettäessä kosteaa puuta tai muuta polttoon sopimatonta materiaalia - pientalon tulisija kun ei ole mikään jätteenpolttolaitos. Päästöjä muodostuu myös poltettaessa puuta liian pienellä tai suurella ilmamäärällä. Väärät polttoaineet ja väärät polttotavat nostavat pienhiukkaspäästöt jopa kymmenkertaiseksi. Puhtaassa palamisessa valtaosa savusta on vesihöyryä.

Tulenteko ja puun oikeaoppinen polttaminen alkaa olla katoavaa kansanperinnettä, koska tulenkäsittelyä ja tulisijojen käyttöä ei opita enää osana kotiaskareita kuten ennen. Ihmisistä on tullut tulenkäsittelyssä uusavuttomia. Näkisinkin, että neuvonta ja valistus ovat tässäkin asiassa avainasemassa. Ohjeita oikeanlaiseen tulisijojen käyttöön ja puun polttoon löytyy muun muassa nuohousalan keskusliiton verkkopalvelusta.

Suuntaus ja direktiivinkin taka-ajatus on toki oikea - satsaus polttotekniikkaan ja palamisen hallintaan näkyy ennen pitkää ilmanlaadussa. Tulisijakantahan kuitenkin uusiutuu ajanoloon ja tekniikka kehittyy koko ajan. Uusien tulisijojen päästöt ovat ilman direktiiviäkin noin puolet vanhojen tulisijojen päästöistä.

Puunpolton rajoituksissa onkin varottava joutumasta ojasta allikkoon. Haja-asutusalueilla etenkin vanhemmassa rakennuskannassa on normaalia että sähkölämmitys ja tulisijat täydentävät tosiaan. Niinpä puun polton rajoittaminen johtaa lisääntyvään sähköntarpeeseen, jolla myös on omat ympäristövaikutuksensa. Sähköriippuvuuttakaan ei voi määrättömästi lisätä. Toivottavasti olemme oppineet viimeaikaisista myrskytuhoista ja lumikuormien aiheuttamista sähkökatkoista edes sen, että syrjäseutujen sähköhuolto on haavoittuvainen. Taloudellisistakin näkökulmasta katsoen on oleellinen ero siinä, lämpeneekö mökki lähimetsästä kerätyillä puunrangoilla vai sähköpattereilla.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

4 kommenttia:

  1. Palamisen kannalta oleellista on puun kaasustus ja toisioilman syöttö, jolloin ei edes savukaaasuja synny lainkaan. Siinä missä lasi sulaa poltonaikana, siitä myös tietää että palamisen lämpötila on hyvin korkea ja joka polttaa varmasti tehokkaasti moskat.

    Tälläinen direktiivi on verrannollilen "paskalakiin", vaaditaan taas mahdottomia ja varsinkin maaseudulla. Esimerkiksi meillä pitäisi purkaa koko talo jos kaikki tulisijat pitää vaihtaa. Direktiivi ja Suomi kuuliaisena oppipoikana vie taas asetuksillaan maaseutua ojasta allikkoon.

    VastaaPoista
  2. Ei suunniteltu direktiivi sentään olemassaolevien tulisijojen uusintaa edellytä. Alun vertaus nykyiseen tulisijakantaan konkretisoi direktiivin päästörajoja.

    VastaaPoista
  3. Miten direktiivi RAJOITTAA puun polttoa? Ymmärtääkseni on tarkoitus kannustaa parempaan polttoon tulisijoja kehittämällä. Onko mitään järkeä tehdä ikuisesti aataminaikuisia vehkeitä? Kenen etu se on?

    VastaaPoista
  4. Kiinteistä polttoaineista ja liikenteestä ilmaan päätyvät pienhiukkaset ovat todellinen ongelma. Niiden vuoksi Euroopassa kuolee vuosittain 350000 ihmistä (kolmesaataaviisikymmentätuhatta). Suomessa kaukokulkeutuneet pienhiukkaset aiheuttavat vuosittain noin 300 kuolemantapausta. Kun saasteet eivät kunnioita rajoja niin päästöjä on hillittävä myös haja-asutusalueilla.

    Tuo direktiivi on paljon PALJON hyödyllisempi kuin hehkulamppukielto ainakin mitä tulee säästettyihin ihmishenkiin.

    VastaaPoista