maanantai 25. huhtikuuta 2011

Syrjäkylät eivät sovi yhdyskuntarakenteeseen

Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on kunnissa päätään nostava muotivirtaus ja Tampereen seutukunta on ryhtynyt tämän kehityksen suunnannäyttäjäksi. Alueen kunnat ovat julkaisseet suunnitelman jolla halutaan suitsia rakentamista haja-asutusalueille. Taajamien lievealueille rakennuslupia ei myönnettäisi enää lainkaan.

Ruostunut niittokone metsässä - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Suunnitelman johdannossa puhutaan kauniisti maaseudun elinkelpoisuuden tukemisesta ja rakentamisen ohjaamisesta kyliin. Käytännössä suunnitelman toteuttaminen johtaisi monessa pienemmässä kyläyhteisössä päinvastaiseen suuntaan.

Suunnitelman mukaan niissä kylissä joilla ei ole keskitettyä vesihuoltoa ja joista julkinen liikenne on ajettu alas, rakennuspaikka vaatisi jopa 10-15 hehtaarin ”tontin”. Monin paikoin tämä edellyttäisi usean kiinteistön yhdistämistä rakennusluvan saamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaisi uudisrakentamisen täyskieltoa. Vai kuinka moni uudisrakentaja haluaa samalla maan- tai metsänomistajaksi?

Vaikka uudisraivaajahenkeä vielä löytyisikin, pinta-alarajoituksista johtuvien etäisyyksien vuoksi kylämäisiä yhteisöjä ei enää syntyisi. Syrjäseuduille viime vuosina puhallettu positiivinen vire hyytyisi juuri kun ne ovat alkaneet toipua maatalouselinkeinon rakennemuutosta seuranneesta muuttotappiosta. Pientalorakentamisen kohtuuton rajoittaminen johtaisi lopulta kyläkuolemiin.

Tampereen seutukunnan suunnitelman perusteissa todetaan, että asukkaiden sujuva arki on yhä enemmän riippuvainen tekniikasta, sähköstä ja kulkemisesta. Tämä on totta, mutta ihmisellä tulee silti olla vapaus valita asuinpaikkansa niin kuin parhaaksi katsoo jos haluaa itse maksaa kaivonsa, puhdistamonsa ja tiensä. Uskokaa tai älkää, mutta moni haluaa asua luonnon helmassa silläkin uhalla että kahvit saattaa joskus joutua keittämään puuhellalla.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Kyseenalaiset keinot nopeusvalvonnassa

Nyt on oikein tutkimuksin todistettu että liikenteen nopeusvalvontakamerat laskevat autojen keskinopeuksia. Onko joku epäillyt että näin ei kävisi? Ongelmahan on että kameratolpat laskevat ajonopeuksia liikaa.

Ylinopeus kameravalvonta - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Kameravalvotuilla tieosuuksilla autoilijat ajavat pääsääntöisesti mittarin mukaan sallittua nopeutta. Testien mukaan yleisimpien autojen nopeusmittarit näyttävät kuitenkin 5-10% liikaa. Minkään auton mittari ei valehtele toiseen suuntaan koska autovalmistajat poissulkevat sen mahdollisuuden että ylinopeus johtuisi mittarivirheestä. Kameratolpan kohdalla ajetaan siis jo mittarinkin perusteella turhan hiljaa ja siihen lisätään vielä kuljettajakohtainen varmuusmarginaali.

Toinen nopeusvalvontakameroihin liittyvä ilmiö on että ne tekevät etenkin vilkkailla tieosuuksilla liikenteestä nykivää. Äkkijarrutukset kameratolpan kohdalla saavat liikennevirrassa aikaan haitariliikkeen, jolloin turvallisuusnäkökulmastakin katsoen menetetään suuri osa siitä hyödystä mitä keskinopeuksien laskulla saadaan.

Englannissa ollaankin jo purkamassa kamerajärjestelmää niiden aiheuttamien peräänajojen vuoksi mutta Suomessa kameroita kylvetään koko ajan lisää tienposkiin. Tänä keväänä on taas päätetty varustaa tuhat tiekilometriä lisää nopeusvalvontakameroilla - lasku 3,7 miljoonaa euroa.

Peltipoliisien pääkoppaan yritetään myös takoa lisää järkeä jotta saada ne mittaamaan keskinopeuksia kameratolppien välillä. Viime kesänä viitostiellä kokeillun keskinopeusseurannan kokemusten pohjalta haetaan yhä uusia teknisiä ratkaisuja.

Miten näihin kaikkiin vempaimiin on varaa jos ei ole olosuhteiden mukaan muuttuviin nopeusrajoituskyltteihinkään? Sinänsä keskinopeuksien mittaus olisi hyvä keksintö jos rangaistus hetkellisestä ylinopeudesta kumoutuisi mikäli keskinopeus pysyisi sallitulla alueella. Mutta eihän se niin mene, sehän edistäisi liikenteen sujuvuutta.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Koulurakennuksen kuolinkamppailu

Katson surullisena harmaassa kevätsäässä riutuvaa kouluvanhusta. Tuuli tuivertaa rakennuksen avoimissa oviaukoissa ja ikkunoissa. Vesi tippuu rikkinäisen katon läpi pehmittäen lautapermantoa säälimättömästi. Paljon iloa ja eloa nähnyt pallokenttä kasvaa nyt reidenvahvuista koivua ja ruostunut rekkitanko piiloutuu kuusinäreikön sisään.

Autiotalon ovi - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Koulun karu kohtalo riipaisee sydäntä, etenkin kun tietää kuinka merkittäviä ponnistuksia sen saanti kylälle aikoinaan vaati. Omaa koulua oli anottu jo ennen yleistä oppivelvollisuutta, koska usean kunnan rajamailla asuville kylän lapsille konkreettisesti pitkä opintie koettiin sivistyksen leviämisen esteeksi. Vihdoin 1930-luvun alussa kunnat pääsivät sopuun koulun rakentamisesta ja upea hirsirakennus nousi kylän parhaalle paikalle. Tulevaisuus näytti valoisalta, ja 1950-luvulla koulu sai vielä laajennusosankin.

Koulun opettajilla oli kyläyhteisössä keskeinen rooli. Näiden kansankynttilöiden aktiivinen toiminta edesauttoi mm. postinkannon laajentamista viiteen päivään viikossa ja puhelinosuuskunnan perustamista. Opettaja edisti aikanaan myös koulun ja sitä myöten koko kylän sähköistystä. Koulusta tuli kylän toiminnan keskus ja varsinaisen koulutoiminnan lisäksi tiloja käytettiin mm. kylän nuorisoseuran, lähetysompeluseuran, sekakuoron ja pienviljelijäyhdistyksen tilaisuuksiin. Koululla vietetyt äitienpäiväjuhlat olivat kylällä vuoden kohokohta.

Nyt koulu on hylätty ja jätetty termiittien armoille. Autio rakennus kaukana kaupungista houkuttaa monenlaista kulkijaa ja se saakin toimia milloin nuorison biletysmestana, milloin värikuulasotajoukkojen taistelutantereena. Uudempi lautarakenteinen osa koulusta on raiskattu jo romahtamispisteeseen, mutta 1930-luvun hirsirakennus seisoo vielä ryhdikkäästi paikallaan, kiitos katon tehneen peltisepän.

Toivon, että tämä kunniakkaan historian omaava rakennus saisi arvoisensa lopun. Pystyisitkö sinä antamaan terveille, käsin veistetyille kuuden tuuman hirsille uuden elämän? Tai tiedätkö jonkun jolla olisi taitoa ja tahtoa päästää kouluvanhus kärsimyksistään?


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

torstai 7. huhtikuuta 2011

Tsunami iskee sähkölaskuusi

Nyt kun Japanin maanjäristyksestä on kulunut liki kuukausi ja järistystä seuranneessa tsunamissa vaurioituneet ydinvoimalat on saatettu edes jotakuinkin vakaaseen tilaan, on aika tarkastella tapahtumien vaikutuksia energiamarkkinaan ja sitä kautta meille sähkön kotitalouskuluttajille.

Jonkinlaista uutta nousukauttaan elänyt ydinvoima joutui Japanin tapahtumien vuoksi yhtäkkiä poliittiseen epäsuosioon. EU-alueella tämä näkyy kaikkien ydinvoimalaitosten turvajärjestelmien tarkastamisena, mikä on luonnollisesti hyvä asia. Saksa meni kuitenkin vielä pidemmälle ja pysäytti kaikki vanhimmat ydinvoimalansa. Moinen ylireagointi ei ole omiaan lisäämään uskoa toimivaan energiamarkkinaan. Miten kukaan voi toimia pitkäjänteisesti markkinalla, jonka fundamentit voidaan kääntää hetkessä ylösalaisin poliittisilla päätöksillä?

Maailmankartta ja trendikäyrä - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fiSaksan päätös onkin tuorein esimerkki energia-asioita iät ajat riivanneesta poliittisesta epävarmuudesta, joka jo sinällään on omiaan nostamaan sähkön hintaa. Niin poliittiset kuin muutkin riskit näkyvät markkinalla toimijoille korkeina suojauskustannuksina.

Tilanne Saksassa heijastuu välittömästi myös meille Pohjoismaihin, koska siirtoyhteydet ja markkinamekanismit kytkevät meidät yhä tiiviimmin Keski-Eurooppaan. Lyhyellä aikavälillä ydinvoimalle ei ole ympäristöystävällistä vaihtoehtoa, joten ydinvoimatuotannon notkahdus johtaa väistämättä kivihiilen ja maakaasun käytön lisääntymiseen. Näiden kalliimpien fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien tuotantomuotojen lisäys nostaa paitsi kyseisten polttoaineiden, myös päästöoikeuksien kysyntää ja hintaa.

Sähkön loppukäyttäjä onkin nyt tukalassa tilanteessa - etenkin, jos toimenpiteet oman energiankäytön tehostamiseksi on jo tehty. Kaikki kustannustekijät osoittavat koilliseen.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Miten saada roskaajat edesvastuuseen?

Syrjäisillä teillä liikkuja kohtaa yhä useammin lohduttoman näyn, tienpielet ovat täynnä roskia. Valtaväyliltä roskat kerätään yhteiskunnan kustannuksella mutta syrjäseudulla ne ovat käytännössä maanomistajan vastuulla.

Kiersin viime keväänä polkupyörälenkeilläni kaikki kotikyläni metsäautotiet ja kartoitin tilanteen. Löydös oli karu – toistakymmentä laitonta kaatopaikkaa sisältäen sohvia, sänkyjä, nojatuoleja, televisioita, tietokoneita, konttorikalusteita, autonrenkaita, lehtinippuja, matkalaukkuja, tynnyreitä, valaisimia, akkuja, WC kalusteita, sekä lukemattomia pulloja ja muoviastioita. Tienvarsilta voidaan sanoa löytyneen elämän koko kirjon. Yksi hulluimmista löydöistä oli muovisäkki täynnä puukeppejä – ilman muovikäärettään kepit olisivat ajan oloon maatuneet!

Mikä saa ihmisen ajamaan kymmeniä kilometrejä autolla ja heittämään romut tienvarteen? Minkälainen kotikasvatus ja omatunto on ihmisellä joka tekee moisen rikoksen? Suhde luontoon ei ainakaan ole terveellä pohjalla.
Ympäristörikos - Copyright Kuvatoimisto Albumi www.albumi.fi

Jos syynä ovat korkeat kaatopaikkamaksut, on toiminta varsin lyhytnäköistä sekä jätemaksujen hinnoittelijan että tekijän kannalta. Kansantaloudellisestakaan näkökulmasta katsoen hommassa ei ole järjen häivää; jätteiden keruu maastosta käsipelillä on kallista. Raha ei sitä paitsi ole vedenpitävä selitys koska suurin osa löydetyistä tavarasta olisi aikanaan otettu maksutta vastaan asianomaisessa pisteessä. Niin autonrenkaat, akut kuin elektroniikkaromukin on palautettavissa maksutta kierrätykseen. Myös vanhojen huonekalujen noudon saa yleensä järjestettyä maksutta uutta ostettaessa. Oikein kanavoituna ne saattaisivat jopa kelvata jollekin uusiokäyttöön. Isommista metalliromu- ja jätepaperieristä saa jopa rahaa. Viestintä kierrätysmahdollisuuksista on ilmiselvästi epäonnistunut.

Oman kylämme tapauksessa tienvarsien romut kerättiin pois yhden illan talkoilla. Kohteiden kartoituksen jälkeen varsinaiseen keräykseen tarvittiin talkoolaisilta noin miestyöviikon työpanos täydennettynä muutamalla traktorilla ja peräkärryllisellä autolla. Talkoiden jälkeen makkaraa paistettaessa aisti kuinka talkoolaiset saivat hyvän mielen kun tärkeä työ oman elinympäristön hyväksi tuli tehdyksi.

Ympäristön roskaaminen ja sen seurauksena syntyvät laittomat kaatopaikat ovat vastoin jätelakia, mutta lain valvonta on haastavaa. Panisiko rangaistusten nosto roskaajan punnitsemaan rikoksensa hyötyä ja kiinnijäämisen riskiä? Ainakin tiedotuksessa on ilmiselviä puutteita kun maksutta vastaanotettavia jätteitä kuskataan kauas tienposkiin. Taistelu tietämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä vastaan siis jatkuu.