tiistai 1. maaliskuuta 2011

Onko downshifting vain hieno nimi laiskuudelle?

Otsikon mukaisen provosoivan kysymyksen esitti toimittaja Tuomas Enbuske Yle Radio 1:n blogissaan jossa hän pohtii, olemmeko itsekkäitä jos haluamme hellittää, leppoistaa tai kohtuullistaa, kuten vierasperäinen termi downshifting suomeksi käännetään.

Siitä on nyt useampi vuosi kun itse totesin että täytyy painaa jarrua. Huomasin esimerkiksi aika ajoin havahtuvani siihen että en aina tiennyt mikä vuodenaika on - ovatko puun lehdet tulossa vai lähdössä tai tuiskuaako lumi kasvoilleni syksyn ensimmäisestä vai kevään viimeisestä pyrystä. Kuulostaa näin jälkikäteen kerrottuna uskomattomalta, mutta työelämä ja arjen pyöritys vei mukanaan niin että elin kuin sumussa tai silmälaput silmillä.

Palaneet tulitikut burnout - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Aloin huolestua itsestäni. Podin huonoa omaatuntoa siitä että olin ajautumassa yhä kauemmas arvoista jotka olivat minulle tärkeitä; juuristani, luonnosta ja läheisistä ihmisistä. Myös lähipiirini huomasi että kaikki ei ollut kohdallaan. Perheenlisäyksen myötä aloin pohtimaan yhä enemmän sitä, minkälaisen maailmankuvan ja roolimallin haluan jälkipolvelleni antaa. 

Ei, en ole jättänyt päivätyötäni enkä asu erakkona omavaraistaloudessa. Elämänmenoa pystyy verkkaistamaan pienemmilläkin askeleilla, kuten lopettamalla ylityöt tai pitämällä lomarahat vapaina. Isyyskuukauden pitämistä suosittelen varauksetta kaikille joilla on siihen mahdollisuus. Omissa haaveissani siintää myös vuorotteluvapaa, kun perheen nuorimmainen aikanaan tarvitsee tukea aloittaessaan koulutaipaleensa.

Toki meidän tavallisten tallaajien tulot ovat verrannollisia antamaamme työpanokseen, mutta kannattaa myös miettiä voimmeko tulla toimeen vähemmällä. Tärkeimpiä asioita kun ei voi edes mitata rahassa. Itselläni muutto takaisin maalle oli se suuri askel jonka otettuani elämän arvot alkoivat taas loksahdella oikeaan järjestykseen. Myös läheisen poismeno muistutti minua siitä että aikamme täällä on rajallinen.

Päädyin siis aikanani samaan tulokseen kuin Tuomas Enbuske blogissaan - en suunnittele työuraani maksimoidakseni veronmaksukykyäni, vaan mietin mieluummin mitä haluan elämälläni tehdä. Kutsuttakoon sitä sitten vaikka itsekkyydeksi tai laiskuudeksi.


1 kommentti:

  1. Juuri näin! Nykymaailma perustuu koohottamiselle ja ostamiselle, mitä on mahdollista itse kunkin hillitä. Kun hillitsee itsensä niin peruspalkansaajankaan ei tarvitse painaa niska limassa.

    VastaaPoista