tiistai 29. maaliskuuta 2011

Puoli vuotta bloggausta

Olen kirjoittanut Viestitin-blogia nyt puoli vuotta. Tavoitteenani oli julkaista laadukas ja sisältörikas kirjoitus kerran viikossa ja toistaiseksi ainakin julkaisutahti on ollut tavoitteiden mukainen. En ole kokenut kirjoittamista pakonomaiseksi, vaan aiheet ovat pulpahtaneet pintaan kuin luonnostaan. Toivottavasti se näkyy myös kirjoitusten tasossa.

Blogiteksti - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Blogikirjoituksen perusrunko syntyy yleensä hyvinkin nopeasti, mutta useimmiten jätän luonnoksen hautumaan vähintään yön yli. Olen nimittäin huomannut, että kerronnan laatu paranee, kun malttaa pitää tauon ja lukee tekstin uudemman kerran ennen julkaisua. Tekstin näkee tällöin paremmin ikään kuin ulkopuolisen silmin.

Olen iloisesti yllättynyt blogini runsaslukuisesta yleisöstä, vastikään ylittyi kahden tuhannen kuukausittaisen lukijan raja. Se motivoi jatkamaan. Tilastojen mukaan suurin osa kävijöistä tulee blogiini netin keskustelupalstoilta. Samaan tulokseen päätyi sivustollani ollut kysely.

Käsittelen kirjoituksissani ehkä liiankin laajaa aihepiiriä. Oikeaoppisempaa olisi julkaista useampaa, aihealueeltaan erikoistuneempaa blogia, mutta minusta moinen ratkaisu tuntuu jotenkin teennäiseltä ja työläältäkin. En nimittäin ole mikään blogi-friikki. Blogin kirjoittaminen vain tuntuu ajanmukaiselta tavalta jäsennellä ja jakaa ajatuksiani itseäni kiinnostavista aihealueista.

Viestitin-blogin sisällön monimuotoisuus saattaakiin olla pääsyys siihen, että vaikka blogissa kävijöitä on paljon, vakilukijakunta tuntuu koostuvan vain kourallisesta ihmisiä. Pyydänkin teitä hyvät lukijat antamaan rohkeasti palautetta. Vain vuorovaikutuksen kautta me blogistit kehitymme ja voimme tuottaa sisältöä jolla on merkitystä lukijoilleen.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

torstai 24. maaliskuuta 2011

Silminnäkijä - ilmoita havainnostasi!

Jouduin viime syyskuussa autolla liikenneonnettomuuteen, jonka aiheuttaja pakeni paikalta. Onnettomuus sattui moottoritienopeudessa ja törmäystä seuranneessa tapahtumaketjussa oma autoni vaurioitti vielä kolmannenkin ajoneuvon lunastuskuntoon. Kuin ihmeen kaupalla onnettomuudesta selvittiin ilman henkilövahinkoja.

Öistä liikennettä - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Poliisi tavoitti epäillyn myöhemmin silminnäkijähavainnon perusteella. Tämä myönsi ajaneensa autollaan ko. tilanteessa ja myönsi näin liikenteen vaarantamissyytteen, mutta kiisti liikennepaon. Hän väitti, ettei havainnut aiheuttaneensa onnettomuutta. Näin siitäkin huolimatta, että myös hänen oma autonsa kärsi vaurioita ja poliisi totesi esitutkinnassaan vaurioiden syntyneen ko. tilanteessa.

Syytetty pysyi kannassaan koko tutkintaprosessin ajan, joten asia eteni syyttäjälle. Lopulta helmikuussa käräjäoikeus tuomitsi epäillyn syylliseksi tekoon. Vasta nyt maaliskuussa - siis puoli vuotta onnettomuuden jälkeen - on vakuutusyhtiö pystynyt oikeuden päätöksen nojalla hyvittämään liikenne- ja autovakuutustani joille asianomistajien ajoneuvojen vauriot alun perin kohdistettiin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin? Näinkin voisi sanoa, mutta miksi tämän kaltaisia päivänselviä tapauksia puidaan oikeudessa asti? Rikostutkija olisi voinut päätyä samaan ratkaisuun jo monta kuukautta aiemmin ilman kallista oikeusprosessia.

Entä jos ajoneuvossani ei olisi ollut vapaaehtoista autovakuutusta? Pakollinen liikennevakuutus olisi korvannut kolmannen osapuolen ajoneuvon, mutta oman autoni vauriot ja sijaisautokulut olisivat jääneet omalle kontolleni vähintään oikeusprosessin ajaksi.

Jos silminnäkijä ei olisi ilmoittautunut poliisille, tekijä olisi jäänyt tuntemattomaksi ja oman autoni vauriot olisivat jääneet lopullisesti omaan piikkiini. Vakuutusyhtiöiden liikennevakuutuskeskuskaan kun ei osallistu tuntemattomaksi jääneen tekijän aiheutaman onnettomuuden kustannuksiin, ellei siitä ole aiheutunut henkilövahinkoja. Kiitos siis silminnäkijälle!


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Sähkön hinta kiinnostaa - entä alkuperä?

Suomen sähkömarkkina on jo vuosia sitten avattu täysin kilpailulle, eli kotitalouskuluttajakin voi ostaa sähkönsä miltä tahansa sähkönmyyjältä. Hinnan lisäksi kuluttajaa kiinnostaa enenevissä määrin myös sähkön alkuperä. Energiamarkkinaviraston verkkopalvelusta voi kätevästi vertailla sähkönmyyjiä molemmista näkökulmista.

Sähkönhankinta kannattaa siis kilpailuttaa – tai ainakin aika ajoin verrata nykyisen sähköntoimittajan hintatasoa muihin tarjolla oleviin. Vain sähköenergian osuuden sähkölaskusta (keskimäärin 40-50% kustannuksista) voi kilpailuttaa. Muut kustannukset ovat  sähkön siirtokuluja ja veroja. Kustannusero eri sähkönmyyjien välillä on kulutusmäärästä riippuen kymmenistä jopa satoihin euroihin vuodessa. 

Rahakukkaro - Copyright Kuvatoimisto Albumi - http://www.albumi.fi
On kuitenkin syytä tiedostaa, että useiden netissä olevien hintavertailupalveluiden takana on vain rajattu joukko energiayhtiöitä, joiden tuotteista palvelu etsii edullisimman. EMV:n sahkönhinta.fi on ainoa tuntemani täysin puolueeton palvelu. Sivustolta löytyy myös hyvät ohjeet kilpailuttamiseen. Maksimissaan kerran vuodessa tehtynä myyjän vaihto ei aiheuta kuluttajalle lisäkustannuksia.

Lisäksi kannattaa muistaa, että ajankohdasta ja markkinatilanteesta riippuen myös nykyinen sähkönmyyjä saattaa kysyttäessä antaa nykyistä hintaa paremman tarjouksen. Olen myös huomannut, että päivityssyklistä riippuen EMV:n sivuilla julkaistuissa hinnoissa saattaa olla neuvotteluvaraa.

Sähkönmyyjien tuotteilla on toinen toistaan muodikkaampia markkinointinimiä, mutta kategorisesti myyjät antavat määräaikaisia ja toistaiseksi voimassa olevia hintoja. Tämän lisäksi myyjä voi profiloida myyntituotteensa sen tuotantotavan mukaan. Joiltakin sähkönmyyjiltä löytyy lisäksi sähköpörssin hintoihin erilaisilla mekanismeilla kytkeytyviä tuotteita.

Perinteisesti kiinteistössä käytettävä sähkötariffi on määräytynyt valitun lämmitys- ja sähkönmittaustavan mukaan, mutta tuntirekisteröivät ja automaattisesti luettavat sähkömittarit tulevat lisäämään vaihtoehtoja myös hinnoittelurakenteessa.

Sähkönmyyjä on nykyään velvoitettu kertomaan vuosittain tuottamansa sähkön keskimääräisen sisällön. Vähimmillään on ilmoitettava hankinnan jakautuminen ydinvoimaan, fossiilisiin ja uusiutuviin energiamuotoihin. Tämä tieto on esitetty edellämainitussa EMV:n hintavertailupalvelussa havainnollisesti graafisessa muodossa. Lisäksi tuotekohtaisista tiedoista näkee, jos myyjä on ilmoittanut kyseisen tuotteen olevan esimerkiksi kokonaan peräisin uusiutuvista energialähteistä.


sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Fukushimasta pontta uudelle ydinvoimalle?

Japanin traagisten tapahtumien kommentointi on saamassa epäilyttäviä piirteitä. Luonnonkatastrofia ja sen valitettavia seurauksia Fukushiman ydinvoimalaitoksessa käytetään häikäilemättä politiikan ja ennenkaikkea energiapolitiikan käsikassarana. Ydinvoima pulpahti samalla eturivin vaaliteemaksi myös Suomessa.

Ydinpolttoainesauvat - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Yksi pitää tapahtumia todisteena ydinvoiman vaarallisuudesta, toinen ylistää suomalaista osaamista ja säteilyviranomaista joka varoitti etukäteen Japanin vanhanaikaisten laitosten jäähdytysjärjestelmien riskeistä. Molemmat tahot lienevät oikeassa.

On totta, että nykyaikaisessa ydinvoimalassa ei Fukushiman kaltaista onnettomuutta voi tapahtua koska reaktorin jäähdytys voidaan toteuttaa ilman sähköä. Myös ongelmia aiheuttaneet reaktorin paineenhallinta ja laitoksen varavoima ovat nykylaitoksilla suunniteltu eri tavalla kuin 40 vuotta vanhassa Fukushiman ykköslaitoksessa.

Jos oikein haluttaisiin kärjistää, niin nyt voitaisiin alkaa peräänkuuluttamaan pika-aikataululla uusia ydinvoimahankkeita. Näin uusi, turvallisuudeltaan huippuluokan ydinvoima korvaisi vanhat vaaralliset ja puutteeliset laitokset mahdollisimman pian. 

Mutta ei - enpä ala provosoimaan. Nyt ei ole oikea aika. Toki Fukushiman ja koko katastrofialueen tapahtumia pitää analysoida tarkoin ja ihmiskunnan pitää niistä ottaa opiksi. Juuri nyt sen on kuitenkin keskitettävä kaikki liikenevät voimavarat minimoimaan lisävahingot onnettomuusalueella ja helpottamaan hätää kärsivien elämää. Maailma ehditään parantamaan sen jälkeenkin.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

E10 on vasta alkusoittoa

Toistaiseksi olen pitänyt lusikkani pois yhä sakenevasta E10 etanolibensiinisopasta. Viranomaiset ja asiantuntijat yrittävät lausunnoillaan rauhoitella kohua, mutta kuluttajien epävarmuus sen kuin kasvaa. Viimeistään se, että Saksan suurimmat autonvalmistajat alkoivat epäillä etanolilla terästetyn bensiinin sopivuutta moottoreihinsa, sai kylmähermoisimmatkin autoilijat hermostumaan. Niin myös minut.

Molekyylit - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Kuluttajan on vaikea löytää puolueetonta tietoa asiasta. Motivan, Autoalan keskusliiton ja Öljyalan keskusliiton E10 sivusto sisältää paljon faktaa, mutta kritiikki tai edes terve varovaisuus uutta bensiinilaatua kohtaan loistaa sivustolla poissaolollaan. Autoilijat tankkaavat turvallisemmaksi katsomaansa 98E:tä ja Suomi jää yhä kauemmas uusiutuvan energian käytön tavoitteistaan.

Siitähän tässä bensiinilaatujen uudistuksessa on pohjimmiltaan kyse – Suomen itse itselleen asettamista tavoitteista. EU:n uusiutuvan energian direktiivissä on asetettu jäsenmaille sitova velvoite lisätä uusiutuvan energian osuus liikenteessä vuoteen 2020 mennessä 10 %:n tasolle, mutta Suomi on ottanut kunnianhimoisemman tavoitteen ja tähtää kaksinkertaiseen uusiutuvan energian osuuteen. Siihen ei päästä, vaikka kaikki Suomen bensiinikäyttöiset autot kävisivät E10 bensiinillä. Etanolin osuutta bensiinissä pitää edelleen lisätä.

Tämäkään ei riitä, sillä suurin osa liikennepolttoaineestamme on dieselöljyä. Kuten bensiinissä, myös dieselöljyssä uusiutuvan energian osuuden kasvattaminen on tuonut ekologisia haasteita. Elintarvikkeeksi kelpaavan rypsin tai tropiikista rahdatun palmuöljyn käyttö polttoaineen raaka-aineeksi kun on vähintäänkin arveluttavaa. Ns. toisen sukupolven puupohjainen biodiesel on ekologisesti kestävä ratkaisu, mutta sen mutkikkaat valmistusmenetelmät eivät ole vielä kaupallisessa käytössä.

Suomi onkin pannut paljon sen kortin varaan että metsäyhtiöiden mittavat biodiesel-hankkeet alkavat tuottamaan tulosta ja autoihin niin meillä kuin muuallakin aletaan tankata Suomen vihreää kultaa. Kansallinen intressimme on varmistaa, että puupohjaisen biodieselin maailmanvalloitus ei katkea samanlaiseen luottamuspulaan kuin mihin E10 bensiini nyt näyttää joutuneen.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Parkkipaikoilla vallitsevat nyt viidakon lait

Yksityinen pysäköinninvalvonta on kuin rikkaruoho joka puskee maanpinnalle yhä uudelleen sitkeistäkin kitkemisyrityksistä huolimatta. Toiminta alkoi rehottamaan toden teolla viime keväänä kun korkein oikeus linjasi, että autoilijalle voidaan määrätä maksu virheelisestä pysäköinnistä yksityisalueella. Tämän tulkinnan mukaan maanomistajan ja pysäköitsijän välille syntyy automaattisesti niin sanottu reaalisopimus autoilijan lukiessa valvonnasta kertovan varoituskyltin.Parkkipaikka - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi

Kun valvontamaksuksi naamioituja sakkoja ryhtyivät jakamaan viranomaisen sijaan voittoa tavoittelevat yritykset, alkoi oikeudenmukaisuuden raja hämärtyä. Liiketoiminnan kiinnostavuutta kuvaa se että parkkivalvontayritysten määrä kymmenkertaistui viime vuoden aikana.

Tilannetta selkiyttämään yritettiin vastikään säätää laki yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Laki jäi kuitenkin hyväksymättä kun perustuslakivaliokunta linjasi, että yksityinen pysäköinninvalvonta on perustuslain vastaista.

Parkkivalvontayritykset kuitenkin jatkavat kyseenalaista toimintaansa korkeimman oikeuden vanhaan päätökseen vedoten. Yritykset jopa lupaavat kouluttaa taloyhtiöille omia pysäköinninvalvojia. Siinä onkin naapurisopu koetuksella - kerrostalokyttäystä parhaimmillaan.

Yksityisen pysäköinninvalvonnan puolustajat korostavat että järjestelmästä ei ole harmia niille jotka pysäköivät laillisesti. Mutta tämä ei olekaan asian ydin. Hyväksyvätkö he samalla muunkin oman käden oikeuden käytön kuin villissä lännessä ikään?

Kuten perustuslakivaliokunta lausunnossaan linjasi, sakotukseen rinnastettavaa julkisen vallan käyttöä ei voi antaa muille kuin viranomaisille. Korkeimman oikeuden tuleekin pikimiten myöntää virheensä ja kumota päätöksensä jotta tälle kyseenalaiselle liiketoiminnalle saadaan lopullisesti piste.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Onko downshifting vain hieno nimi laiskuudelle?

Otsikon mukaisen provosoivan kysymyksen esitti toimittaja Tuomas Enbuske Yle Radio 1:n blogissaan jossa hän pohtii, olemmeko itsekkäitä jos haluamme hellittää, leppoistaa tai kohtuullistaa, kuten vierasperäinen termi downshifting suomeksi käännetään.

Siitä on nyt useampi vuosi kun itse totesin että täytyy painaa jarrua. Huomasin esimerkiksi aika ajoin havahtuvani siihen että en aina tiennyt mikä vuodenaika on - ovatko puun lehdet tulossa vai lähdössä tai tuiskuaako lumi kasvoilleni syksyn ensimmäisestä vai kevään viimeisestä pyrystä. Kuulostaa näin jälkikäteen kerrottuna uskomattomalta, mutta työelämä ja arjen pyöritys vei mukanaan niin että elin kuin sumussa tai silmälaput silmillä.

Palaneet tulitikut burnout - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Aloin huolestua itsestäni. Podin huonoa omaatuntoa siitä että olin ajautumassa yhä kauemmas arvoista jotka olivat minulle tärkeitä; juuristani, luonnosta ja läheisistä ihmisistä. Myös lähipiirini huomasi että kaikki ei ollut kohdallaan. Perheenlisäyksen myötä aloin pohtimaan yhä enemmän sitä, minkälaisen maailmankuvan ja roolimallin haluan jälkipolvelleni antaa. 

Ei, en ole jättänyt päivätyötäni enkä asu erakkona omavaraistaloudessa. Elämänmenoa pystyy verkkaistamaan pienemmilläkin askeleilla, kuten lopettamalla ylityöt tai pitämällä lomarahat vapaina. Isyyskuukauden pitämistä suosittelen varauksetta kaikille joilla on siihen mahdollisuus. Omissa haaveissani siintää myös vuorotteluvapaa, kun perheen nuorimmainen aikanaan tarvitsee tukea aloittaessaan koulutaipaleensa.

Toki meidän tavallisten tallaajien tulot ovat verrannollisia antamaamme työpanokseen, mutta kannattaa myös miettiä voimmeko tulla toimeen vähemmällä. Tärkeimpiä asioita kun ei voi edes mitata rahassa. Itselläni muutto takaisin maalle oli se suuri askel jonka otettuani elämän arvot alkoivat taas loksahdella oikeaan järjestykseen. Myös läheisen poismeno muistutti minua siitä että aikamme täällä on rajallinen.

Päädyin siis aikanani samaan tulokseen kuin Tuomas Enbuske blogissaan - en suunnittele työuraani maksimoidakseni veronmaksukykyäni, vaan mietin mieluummin mitä haluan elämälläni tehdä. Kutsuttakoon sitä sitten vaikka itsekkyydeksi tai laiskuudeksi.