keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Sohvaperunasta selkävaivojen selättäjäksi

Lähtökohta

Lapsuudessani maaseudulla ei enää työpäivän jälkeen lähdetty erikseen kaloreita kuluttamaan. Kuvaavaa sen ajan ilmapiirille on jo edesmenneen enoni lausahdus lenkkeilijän nähdessään, ”ei sitä ennen maantiellä juostu jos ei ollut lehmä ojassa”.

Niinpä itsekin kasvoin ajatukseen että hyötyliikunnalla pärjää, eivätkä kouluvuodet asetelmaa muuttaneet. Sen ajan koululiikunta oli pikemminkin omiaan tukemaan asennoitumistani - jos et liikuntatunnilla pärjännyt, jouduit opettajan silmätikuksi. Niinpä katsoin parhaaksi vältellä koko liikuntaa.

Aikuistuttuanikaan en tiedostanut liikunnan tärkeyttä sen paremmin opiskelijana kuin toimistotyöntekijänäkään. Armeijaa varten kohotin kuntoa sen verran että en alokkaana jäänyt hännille, mutta jo palvelusaikana omatoiminen liikunta jäi ja kunto alkoi rapistua uudelleen.

Totuus valkenee
Miehen silhuetti ikkunassa - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi

Varsinaisen herätyksen sain vasta tosi paikan edessä selän alkaessa oirehtia alle kolmekymppisenä. Menetin liikuntakykyni toinen toistaan vähäpätöisemmässä ponnistuksessa kuten peseytyessä tai sänkyä pedatessa. Selkävaivan ollessa akuutti oli saavutus pystyä aamulla pukemaan itsensä. Ensimmäisen kerran muistan jalkojen lähteneen alta rippikouluikäisenä nostaessani viljasäkkiä myllyyn. Myöhemmin tutkimuksissa selvisikin että tuolloin selästäni vaurioituneet kaksi alinta välilevyä ovat alkaneet iän myötä vaivata.

Kokeiltiin monenlaisia hoitoja ja niksautuksia mutta tilanne vain paheni. Lopulta selkäkippikuuri laukaisi tilanteen ja pelasti minut riskialttiilta selkäleikkaukselta. Lääkäri lohdutti että hyvin pitkän ajan ennuste on hyvä; eläkeiässä nikamien liikkuvuus luonnostaan vähenee ja vaiva siirtyy taka-alalle. En tiedä oliko hän vakavissaan vai oliko tarkoituskin herättää minut tajuamaan että jotakin on tosiaan tehtävä jos haluan elää laadukkaan loppuelämän.

Pelastus

Lopulta työpaikkalääkäri ohjasi minut Kelan tukemaan varhaiskuntoutusohjelmaan joka kesti vuoden päivät ja sisälsi kolme intensiivijaksoa. Henkilökohtaisten kuntoutuksen ja liikuntaohjeistuksen lisäksi käytiin läpi laaja-alaisesti elämäntapojen vaikutuksia hyvinvointiin. Vasta tuolloin pääsin jyvälle liikunnan syvimmästä olemuksesta; liikunnan ilosta ja vireän olotilan tuomasta elämänlaadun noususta. Paras kannustin liikuntaan oli omakohtainen havainto siitä että ennen pitkää ohjeiden mukainen treeni todella alkoi auttamaan selkävaivoihin.

Maastopyöräilijä - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Tuosta herätyksestä on nyt kulunut viisitoista vuotta. Elämäntilanteet ovat useaan otteeseen muuttuneet mutta liikunta on pysynyt osana jokapäiväistä elämääni. Päälajinani on kesäkelillä maantie- ja maastopyöräily ja talvella hiihto, rospuuttokaudella täydennyksenä pyöräspinning ja kuntosali. Fiiliksen ja olosuhteiden mukaan lajivalikoimaan kuuluvat myös retkiluistelu, sauvakävely, kuntonyrkkeily ja erilaiset jumpat.
Aika ajoin on kausia jolloin minun täytyy toppuutella itseäni pitämään liikunnasta välipäivä, jotta keholle jää aikaa palautua. On tunnustettava että koen jonkin asteisesta riippuvuutta liikunnasta ja sen tuottamasta endorfiinihumalasta.

Selkäoireet ovat pysyneet taka-alalla kuin kaupantekijäisinä kun vahvistunut lihaskorsetti tukee vaurioitunutta tukirankaa. Olen kiitollinen tuolle työpaikkalääkärille joka ravisteli hereille minussa uinuvan aktiiviliikkujan ja selkävaivojen selättäjän. Yhteiskunnankin satsaus kuntoutukseeni on jo tullut monikertaisena takaisin pysyttyäni työ- ja veronmaksukykyisenä kansalaisena.


lauantai 19. helmikuuta 2011

Päästökaupan uskottavuus vaakalaudalla

EU:n päästökauppajärjestelmä koki aimo kolauksen tammikuun lopulla kun paljastui että identiteettivarkauksien seurauksena yritysten tileiltä oli joutunut kymmenien miljoonien eurojen arvosta päästöoikeuksia vääriin käsiin. 

Savupiiput - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Rikoksen paljastuttua kaikki kansalliset päästöoikeusrekisterit suljettiin välittömästi enempien väärinkäytösten estämiseksi, mutta  päästöoikeudet olivat jo ehtineet vaihtaa kauppapaikkojen kautta omistajaa ja nyt monilla päästökaupan osapuolilla on tilillään alun perin rikollisin keinoin hankittuja päästöoikeuksia.

Päästökaupan kirjanpito on hajautettu jäsenmaiden kansallisiin rekistereihin ja monissa maissa rekisterin tietoturva on vajavainen. Valvonta on tarkoitus siirtää kansallisista rekistereistä EU-tason rekisteriin vuonna 2012.

Helmikuun aikana muutamien maiden rekistereitä on saatu avattua yksi kerrallaan sitä mukaa kun niiden tietoturvaominaisuuksia on saatu päivitettyä ajan tasalle. Käyttäjän tunnistamisen lisäksi rekistereissä parannetaan mm. niiden selviytymiskykyä nettihyökkäyksiä vastaan.

Suomen päästökaupparekisteri on EU:n tietoturvallisimmasta päästä, mutta siihenkin tulee uusia tietoturvaa parantavia ominaisuuksia, mm. tekstiviestillä vahvistettava PIN-koodi tilisiirtoihin. Ennakkotietojen mukaan Suomen päästökaupparekisteri avataan kaupankäynnille tulevalla viikolla.

Tapahtuneen kaltaiset väärinkäytökset ovat omiaan heikentämään päästökauppajärjestelmän jo valmiiksi hataraa uskottavuutta kansalaisten silmissä. Kaikki eivät muutenkaan allekirjoita EU:n kunnianhimoisia tavoitteita olla päästöjen vähentämisen eturintamassa, kun kolikon kääntöpuolella nähdään Euroopan talouskasvun ja sen teollisuuden kilpailukyvyn vaarantuminen.

Komissiolla onkin tasapainoilemista eri intressiryhmien vaatimusten välillä kehittäessään kuluvan Kioto-kauden jälkeisiä pelisääntöjä. Onkin todennäköistä että järjestelmä sen kuin mutkistuu, byrokratia kasvaa ja kansalaiset vieraantuvat asiasta yhä enemmän.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

tiistai 15. helmikuuta 2011

Handsfree ei vapauta ajatuksia

Matkapuhelimeen puhuminen autolla ajaessa tuntuu olevan liikennerikkomuksista yleisimpiä. Välinpitämättömyyden huipentumana voidaan pitää autoilijoita joiden kalliissa ajopeleissä on taatusti langaton handsfree valmius, mutta sitä ei ole otettu käyttöön vaan puhelimeen puhutaan moottoritien ohituskaistaa ajaessa kuten ennenkin. Mitä merkitystä on lailla jota ei pystytä valvomaan ja jota harva noudattaa kokiessaan sen turhaksi?

Handsfree auton ratti - Kuvatoimisto Albumi www.albumi.fi
On kiistaton tosiasia, että matkapuhelimen käyttö ajon aikana vie kuljettajan huomiota. Mutta niin tapahtuu riippumatta siitä ovatko molemmat kädet ratissa vai eivät. HF laitteen käyttö ei sinällään vapauta kuljettajan aivokapasiteettia tai huomiokykyä ajamiseen. Langallinen hands free laite saattaa jopa heikentää turvallisuutta johtojen sekaantuessa auton hallintalaitteisiin.

Vanha vitsi rekkakuskista jolla kolarissa läikkyy kahvit sanomalehdelle ja tupakantumppi polttaa housut on ehkä karrikoitu, mutta puoliksi totta. Ajaessa tehdään monenlaista muuta askaretta joka on yhtä lailla rangaistavaa eivätkä ammattiautoilijat ole poikkeus. Ehkä pitkä kokemus ja ison auton ohjaamo vieläpä korkealla valvovien katseiden ulottumattomissa tuo valheellista turvallisuudentunnetta. Eivätkä kaikki edes yritä peitellä rikostaan, olen useamman kerran ollut bussissa jonka kuljettaja puhuu kännykkään ajaessaan.

Matkapuhelimen käyttökiellon taustalla on sinänsä perusteltu huoli liikenneturvallisuudesta, mutta lääke on väärä. Tilastojen mukaan kännykkä on osasyy keskimäärin viiteen liikennekuolemaan vuodessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nuo kuolonkolarit aiheutuisivat kännykkään puhumisesta. Onnettomuuksia aiheutuu – uskomatonta kyllä – muun muassa tekstiviestien lähettämisestä ajon aikana.

Lainlaatijoilta pitää edellyttää objektiivisuutta. Kuitenkin kännykkä korvalla ajaminen on rangaistavaa, mutta yhdellä kädellä ajaminen HF:n kautta puhelimeen puhuessa ei ole rangaistavaa. Ainakaan automaattivaihteisella autolla ajaessa ei näillä tapauksilla ole turvallisuusnäkökulmasta eroa. Vastaavasti esimerkiksi ajaessa tupakointi on edelleen sallittua, vaikka se taatusti vaatii myös osansa kuljettajan huomiokyvystä. Kaikkia kuljettajan huomiokykyyn vaikuttavia seikkoja tuleekin arvioida samoista lähtökohdista ja rangaistaviksi määriteltäviä tekoja on pystyttävä myös valvomaan.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Älykkäät sähköverkot - totta vai tarua?

Viranomaiset ja poliitikot kehuvat kilpaa kuinka Suomessa ollaan sähkönkäytön seurannassa edelläkävijöitä kuluttajien siirtyessä automaattisen mittariluennan piiriin. Uuden mittausasetuksen mukaan vajaan kolmen vuoden kuluttua 80% mittauskohteista on tuntikohtaisen kaukoluennan piirissä. Puhutaan älykkäistä verkoista jotka nämä kuluttajille asennettavat älykkäät mittarit osaltaan mahdollistavat.

On kuitenkin muistettava käytännön realiteetit. Ensinnäkin, kuinka moni kotitalous on oikeasti kiinnostunut sähkönkäytöstään tuntitasolla? Kuinka moni on esimerkiksi valmis lykkäämään aamukahvin keittoaan sen vuoksi että kahvin keittoon käytetty sähkö maksaa aamutunneilla kymmenen senttiä enemmän kuin tuntia – kahta myöhemmin? Kuinka moni sähkökiukaan käyttäjä antaa sähköpörssin päättää saunomisaikansa? Luulen että hyvin harva, vähemmistö joka tapauksessa. Nykyihminen on liian mukavuudenhaluinen – vai onko sähkö liian halpaa?
Verkosto - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi

Toisaalta, monissa jakeluyhtiöissä lain velvoite täytetään rimaa hipoen eikä esim. kotitalouksien kuormien ohjausmahdollisuutta hyödynnetä. Mitta- ja ohjauslaitteiden asentaja eli sähkön siirtäjä kun on tässä asiassa täysin statisti. Kuormanohjaushan edellyttäisi teknisten valmiuksien lisäksi rajoituksen toteutuksesta ja hyvityksestä sopimista sähkön myyjän ja asiakkaan välillä. Tässä paljon puhutussa kysyntäjoustossa on siis kyse kuluttajan saamasta hyvityksestä siitä että tämä antaa myyjälle oikeuden rajoittaa valittujen kohteittensa sähkönkäyttöä sovittujen kriteerien täyttyessä. Mistä löytäisin edes yhden sähkönmyyjän jolla on tämän toimintamallin mahdollistava sähkönmyyntituote?

Epäilemättä vielä tulee aika jolloin visiot älyverkkojen mahdollisuuksista pienkuluttajalle kulutusjoustoineen, sähkövarastoineen ja mikrotuotantoineen toteutuvat - mutta kuinka pian? Etukäteen tehtävä tekniikkainvestointi mahdollisia tulevia käyttötarpeita silmälläpitäen ei yleensä kannata. Kaikkien verkkoyhtiöiden on kuitenkin asetuksen mukaan luotava järjestelmä joka mahdollistaa joka kodin mittaustiedon keruun ja välittämisen.

Meneillään on suurin jakeluverkkojen muutoshanke Suomessa sitten maaseudun sähköistämisen. Sen kokonaiskustannukset - puolesta miljardista miljardiin euroa - maksavat kaikki sähkönkäyttäjät siirtomaksuissaan. Tämä on kova hinta jos tuloksena on vain mahdollisuus korvata arviolasku ajantasainsella sähkölaskulla, joka sekään ei kaikkia kuluttajia edes miellytä. Kuluttajan pitää saada pian muutakin konkreettisia hyötyjä joita älykäs sähköverkko kiistämättä mahdollistaa. Aloitetaan vaikkapa sähkön toimitusvarmuuden parantamisesta.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

tiistai 1. helmikuuta 2011

Postin uudistukset hämmentävät

Posti uudisti kirjepostin luokittelua ja jakelua helmikuun alusta. Kun tähän asti ns. vakiokirje on ollut ykkösluokan kirje, sen roolin ottaa nyt uusi "kahden yön yli" jaettava kakkosluokan kirje. Sen lisäksi, että kirjeiden lähetys- ja jakeluehdot muuttuvat, on oranssien kirjelaatikoiden rinnalle alkanut ilmestyä sinisiä kirjelaatikoita. Kumpaan laatikkoon kirjeeni kuuluu? Entä kun paikalla ei olekaan kuin yksi oranssi kirjelaatikko?

Muutoksesta on tiedotettu joka talouteen jaetulla tiedotteella ja vastauksia löytyy myös postin verkkotiedotteesta, mutta tässä muutoksen pääkohdat vielä pähkinänkuoressa:

• Jos paikalla on molemmat laatikot, 1. luokan posti kuuluu siniseen, 2. luokan posti oranssiin laatikkoon. Laatikot on merkitty myös numeroin.
• Jos paikalla on vain perinteinen oranssi laatikko ilman numeromerkintää, kelpaa siihen sekä 1. että 2. luokan posti.
• Ykkösluokan kirjeet pitää merkitän numerolla ”1” tai Priority-sanalla.
• Kakkosluokan kirjeitä ei enää merkitä numerolla ”2” eikä niillä ei ole enää vähimmäislähetysmäärää.
• Postimaksut pysyvät ennallaan.
Kesäiset postilaatikot - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi

On selvää että postinjakelu kohtaa haasteita perinteisen postin määrän vähetessä, kun sähköinen asiointi lisääntyy. Luulen kuitenkin, että uusi järjestelmä on liian mutkikas ainakin vanhemmalle väestölle – siis juuri sille kansanosalle joka kirjepostia eniten käyttää. Tosin posti vakuuttaa että kirje löytää perille vääränkin värisestä laatikosta, mutta ei välttämättä määritellyissä aikarajoissa. Mutta miksi kirjeluokkien lähetys- ja jakeluehtojen muutos ei riittänyt, vaan tarvitaan uusia sinisiä kirjelaatikoita?

Muutoksen taustalta löytyy EU:n kolmas postidirektiivi, joka edellyttää postinjakelun avaamista kilpailulle. Tämä oli myös syksyisten postinjakeluun kohdistuneiden työtaistelujen taustalla, postilaiset pelkäävät työpaikkojensa puolesta. Uusi postilaki tulee Suomessa voimaan näillä näkymin maaliskuun alusta.

Tavallisen kuluttajan kannalta ei uudessa postilaissa ole mitään mullistavaa, koska laki tulee asettamaan ns. yleispalveluvelvoitteen jolla taataan kohtuullinen toimipisteverkko ja postin jakelu viidesti viikossa myös haja-asutusalueille. Tosin postitoimipiste saattaa vastaisuudessa kulkea vaikka pyörillä ja yhdistettynä esimerkiksi kirjastoautoon.

Yleispalveluvelvoite koskee nimenomaan tätä uutta 2-luokan kirjettä, joten sen jakeluketju on pystyttävä erottamaan kilpailun alaisesta postitoiminnasta. Tähän tarpeeseen pystytetään uudet siniset kirjelaatikot. Muilta osin uudistus edistää lähinnä yritysten käyttämiä kuriiripalveluita joilla on vakiintunut asiakaskuntansa jo nyt.

Se sen sijaan arveluttaa, että postilain perusteluissa sen kerrotaan mahdollistavan sanomalehtien varhaisjakelun ja muun postin päiväjakelun yhdistämisen. On vaara, että haja-asutusalueilla palataan ajassa kaksikymmentä vuotta taaksepäin – aikaan jolloin sanomalehdet jaettiin päiväpostin kanssa yhdessä puolenpäivän aikaan. Vai jaetaanko tulevaisuudessa kirje- eli nykyinen päiväposti kaikille jo varhaisjakelussa?