tiistai 25. tammikuuta 2011

Uusi uhanalainen laji - tiekarhu

Ei talvikunnossapitoa liikennemerkki talvella - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fiViimeaikaisten uutisotsikoiden perusteella voisi luulla, että lumisade on jotenkin poikkeuksellinen ilmiö Suomen talvessa. Oikeista uutisaiheista taitaa olla pulaa kun jokainen vähänkin sakeampi lumipyry ylittää uutiskynnyksen sekä ennusteiden että jälkikäteisraporttien muodossa. Vai liekö syy siinä, että tänä talvena lumisateet ovat painottuneet pääkaupunkiseudulle ja muualle Etelä-Suomeen jossa valtakunnan uutisotsikot kirjoitetaan?

Talvi yllättää myös autoilijat yhä uudelleen ja ajoväylien ylläpitäjät saavat vihaista palautetta. Kukin tienkäyttäjä katsoo asiaa omasta näkövinkkelistään; yksi parjaa syviä ajouria, toinen peräänkuuluttaa kevytliikenneväylän aurausta ja kolmas ihmettelee miksi aurausvalli on hänen puolellaan tietä isompi kuin naapurilla. Parhaimmat ajokelit tuntuvatkin nyt olevan yksityisteillä joiden auraus on osakkaiden harteilla. Rapistuvien tierunkojen todellinen kunto kun ei näin jäisen maan aikaan haittaa. Citymaasturikaan ei ole enää turhake.

Etelä-Suomessa luotetaan pitkälti teiden suolaukseen. Kehitetään uusia liuosmenetelmiä jolla suolaa pystytään levittämään yhä kovemmalla pakkasella. Miksi ihmeessä pakkaskelillä täytyy pystyä levittämään tiesuolaa? Kalusto ei muutenkaan ole enää ajan tasalla. Parhaassa ilmastonmuutoshuumassa tiekarhut on tapettu sukupuuton partaalle ja tämän maantiehöylänäkin tunnetun raskaan sarjan puurtajan paikan on ottanut kuorma-autoon kiinnitettävä aura joka ei tosi paikan tullen ole tiekarhun veroinen. Esimerkiksi Destialla eli entisellä Tieliikennelaitoksella oli viisitoista vuotta sitten käytössään kaksi sataa tiekarhua. Nyt niitä on enää muutamia kymmeniä. 

Tienpitäjä on kahden tulen välissä yrittäessään säilyttää sovitun tienpidon tason ja samalla pysyä aurausbudjetissa. Liikkeellelähtökynnystä nostetaan ja ylitöitä vältetään sillä seurauksella että väylät tamppaantuvat ja urautuvat yhä pahempaan kuntoon. Joissakin kunnissa tälle talvelle auraukseen budjetoidut varat on jo käytetty. Siihen ei voi kuin todeta että budjetointi on tehty väärin perustein - luottaen vähälumisiin ja lauhoihin talviin. Talven selkähän on vasta taittumassa - nythän pitääkin olla lunta ja pakkasta!

Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

perjantai 21. tammikuuta 2011

Mitä sinä haluaisit kumota?

Syyllistyn aika ajoin lähettämään sähköpostia liian spontaanisti ja huomaankin pian viestini jääneen keskeneräiseksi tai epäselväksi. Vaikka kuinka haluaisin saada viestini takaisin, vahinko on jo tapahtunut ja bitit ovat matkanneet maailmalle. Monissa ohjelmissa on kumoa-toiminto jolla viimeisimmät toimenpiteet pystyy perumaan, mutta sähköpostin lähetystä ei pysty perumaan mitenkään.

Tietokirjailija Petteri Järvinen peräänkuulutti Havintoja digimaailmasta-blogissaan facebookista tuttua tykkää- nappia internetin lisäksi elämän muihinkin osa-alueisiin kuten tv-ohjelmiin ja kauppoihin. Itseäni kiehtoo ajatus siitä että meillä olisi käytössämme tietotekniikasta tuttu kumoa- nappi. Voisin vaikka vetää äkkipikaistuksissa sanotut sanat takaisin tai aloittaa elämän kirjaimellisesti alusta siitä pisteestä kuin haluaisin.

Aika kuluu - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Toisaalta, perumismahdollisuus voisi johtaa harkitsemattomiin kokeiluihin. Vai olisiko sillä merkitystä jos kaiken pystyisi kuitenkin palauttamaan ennalleen? Olisiko tilanne eri jos kumoaminen ulottuisikin vain viimeisimpään toimenpiteeseen ja kahden askeleen takaa ei olisi enää paluuta? Mielenkiintoinen ajatusleikki.

Kun sähköpostin lähetystä ei pysty kumoamaan, olen ryhtynyt tallentamaan kaikki vähänkään tärkeämmät viestit ensin luonnokseksi ja lähettämään ne vasta hetken harkinnan jälkeen. Liekö hämäläinen ominaisuus, mutta usein ajatus kirkastuukin kun käyn välillä esimerkiksi kahvilla. Joskus jopa koko viesti osoittautuu tarpeettomaksi kun keksin ongelmaani ratkaisun jäsenneltyäni ajatukseni tekstiksi.

Sama lääke taitaa päteä myös tuohon omien tekemistemme kumoamis-ominaisuuteen. Sitä ei edes tarvita, kunhan harkitsemme hetken tekojamme ja sanojamme. Itse asiassa vanha viisaus kymmeneen laskemisesta ei ole lainkaan hassumpi. Vai mitä sinä haluaisit kumota jos käytössäsi olisi undo-nappi omaan elämääsi?

tiistai 11. tammikuuta 2011

Yllätyin hiilijalanjäljestäni

Meitä haja-asutusalueella asuvia ja taajamassa työssä käyviä syyllistetään usein siitä että päivittäisellä liikkumisellamme on haitallisia ympäristövaikutuksia. Onkin totta että julkisen liikenteen ulottumattomissa eivät liikenneratkaisut ole yhtä ekotehokkaita kuin taajamassa.

Aamuinen autoliikenne maantiellä - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Laskin netissä olevalla laskurilla hiilijalanjälkeni ja yllätyin tuloksesta. Liikkumiseni aiheuttama hiilijalanjälki on keskimääräistä pienempi vaikka ajan työmatkat henkilöautolla. Miten tämä on selitettävissä? Siten, että työmatkat aiheuttavat vain osan liikenteen ja liikkumisemme päästöistä.

Moni lunastaa hyvän omantunnon käyttämällä työmatkoihin julkisia kulkuneuvoja tai polkupyörää mutta lentää silti hiihtolomalle lappiin ja parhaassa tapauksessa tekee vielä toisen lomalennon kaukomaille. Julkisen liikenteen ja työmatkaliikunnan merkitystä ei toki sovi vähätellä, mutta edellä kuvatun esimerkin mukaisilla lomamatkoilla syntyy pelkistä lennoista enemmän kasvihuonepäästöjä kuin omilla työmatkoillani puolessa vuodessa – ja ajan sentään autolla 60 km työpäivää kohden.

Kokonaisuuden hahmottamiseksi on myös tiedostettava että liikkumisen aiheuttamat päästöt ovat vain yksi osa hiilijalanjälkeämme johon voi vaikuttaa myös monilla muilla arjen valinnoilla liittyen asumiseen, ruokaan ja koko elämäntyyliin. Vertaamalla samaista jalanjälkilaskelmaani Aamulehden julkaisemiin lukuihin selvisi että vaikka asun maalla osin sähkölämmitteisessä omakotitalossa, on hiilijalanjälkeni pienempi kuin Tampereen keskustassa asuvalla keskimäärin.

Kiistämätön fakta kuitenkin on että omalla kohdallani liikkuminen edustaa yhtä suurta osaa hiilijalanjäljestäni kuin asuminen vaikka lomalentoa en ole lentänyt kymmeneen vuoteen enkä omista loma-asuntoa johon olisi tarve matkustaa.

Lähteet:  Helsingin sanomien hiilijalanjälkilaskuri ja Aamulehden artikkeli tamperelaisten hiilijalanjäljestä.

Lue myös: Ilmastonmuutoksesta konkreettisesti


sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Totuus ilmalämpöpumpuista

Ilmalämpöpumppu ei yksin riitä

Ilmalämpöpumppuja asennetaan suomalaiskoteihin kiihtyvällä tahdilla. Eikä ihme, lämpöpumpulla voidaan tuottaa lämpöä huomattavasti edullisemmin kuin tavanomaisella sähkölämmityksellä jota se useimmissa tapauksissa korvaa – näin omallakin kohdallani. Myös useat öljylämmittäjät ovat löytäneet ilmalämpöpumpun hyödyt.

Ensisijaisesti ilmalämpöpumpun hankkija haluaakin investoinnillaan hillitä asumisensa energiakuluja, mutta etenkin vanhoissa asunnoissa se myös nostaa asumismukavuutta tasoittamalla lämpötilaeroja. Useimmille myös ILP:n jäähdytysominaisuus tulee ”kaupan päälle”.

Ilmalämpöpumpun akilleen kantapää on sen säiden kylmetessä pienenevä hyötykerroin, minkä vuoksi ILP on aina käytännössä täydentämässä jotakin muuta lämmitysmuotoa. Tai oikeammin sanottuna ILP pitää säätää siten että alkuperäinen lämmitysmuoto korvataan mahdollisimman suurelta osin lämpöpumpun tuottamalla energialla. Lämpöpumpun aikaansaama ilmavirta myös levittää muiden lämmönlähteiden tuottamaa lämpöä, joten esim. tulisijat sopivat hyvin yhteen ILP:n kanssa.

Harkinta maksaa vaivan

Ilmalämpöpumpun ulkoyksikkö - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Ilmalämpöpumppu säästää energiaa vain oikein asennettuna ja oikein käytettynä. Sekä asuntojen erilaiset pohjaratkaisut että olemassa oleva lämmitysjärjestelmä vaikuttavat ILP:n energiansäästöpotentiaaliin. ILP:in hyödyt voidaan hukata esim. sijoittamalla pumppu lämmön leviämisen kannalta väärään paikkaan. Asennuspaikassa saatetaan esimerkiksi päätyä lämmitys- ja jäähdytystarpeen vuoksi kompromissiratkaisuun joka ei toimi kunnolla kummassakaan moodissa. Pahimmillaan sisä- tai ulkoyksikkö asennetaan niin että asumismukavuus kärsii ja energiansäästö jää nimelliseksi.

Ammattitasoisella asentajalla toki ovat perusasiat hallussa, mutta kasvava markkina vetää mukaansa myös helppoheikkejä jotka myyvät halvalla Suomen olosuhteisiin sopimattomia laitteita ja asennuskin saatetaan hoitaa vasemmalla kädellä. Ennen päätöstä kannattaakin kuunnella myyntimiesten lisäksi kokeneempia käyttäjiltä joilta saa vinkkejä niin laitevalinnan kuin asennuspaikankin suhteen.

Jokin painoarvo on myös laitteen ulkonäöllä; eihän lämpöpumppu mikään koristus ole. Ainakin moderniin sisustukseen sulautuvia mallejakin on, mutta yleensä valmistajalla on etusijalla joko muotoilu tai tekniset ominaisuudet, molempia ei tahdo saada samassa paketissa. Vaikka ulkonäkö olisikin sivuseikka, en kuitenkaan suosittelisi esitteissä viljeltyjä asennuksia olo- tai makuuhuoneeseen sisäyksikön puhallusäänen ja ilmavirran voimakkuuden vuoksi. Myyjän korostamat hiljaiset desibelimäärät pätevät vain kun puhallusvoimakkuus on pieni, ja tällöin lämpö taas ei leviä.

Ulkonäköseikat on otettava huomioon myös ulkoyksikön asennuspaikassa. Ulkoyksikköä ei tule naamioida koteloimalla, koska ilman pitää päästä liikkumaan sen ympärillä. Kompressorin äänen johtuminen rakenteita pitkin voidaan ehkäistä sijoittamalla ulkoyksikkö erilliselle jalustalle. On myös mietittävä mihin kennoston sulatuksessa syntyvä vesi johdetaan.

Asennuksen jälkeen optimaalisten säätöjen löytämiseen kannattaa uhrata jonkin verran aikaa jotta ilmavirtaus saadaan edesauttamaan lämmön leviämistä parhaimmalla tavalla. Sinänsä ilmalämpöpumppu on huoleton ja eikä vaadi käyttäjältään tekniikan tuntemusta. Sisäyksikön kennoston säännöllinen imurointi on tärkein huoltotoimenpide.

Pitävätkö mainosmiesten puheet paikkaansa?

Selvittääkseni myyntimiesten puheiden todenperäisyyden laskin jälkikäteen ILP:n vaikutuksen pääosin sähköllä lämpiävän taloni energiankäyttöön. Vertailudatana minulla oli talouteni sähkönkäyttö vuosi ennen ja jälkeen ILP asennuksen. Eri vuodet normeerasin yhteismitalliseksi ulkolämpötiloihin pohjautuvien lämmitystarvelukujen avulla. Muilta osin sähkön samoin kuin tulisijojen käyttö oli kumpanakin vuonna samalla tasolla.

Laskennan tulos oli, että talouteni sähkönkäyttö ja siten myös sähkölasku pieneni ILP:n myötä neljänneksellä. Kun erottelin vielä lämmitykseen kuluvan sähkön arvioimalla ns. taloussähkön kesäajan sähkönkäytön perusteella, sain selville, että lämmitykseen käytettävä sähköenergia pieneni kolmanneksella. Säästö on siis merkittävä ja lähellä mainosten lupauksia, vaikka taloni pohjaratkaisu ei mahdollista ILP:n energian hyödyntämistä kaikissa huoneissa.

Viime kesänä tuli todennettua sekin, että kunhan jäähdytystoimintoa käyttää vain tosi tarpeeseen, on lisäkustannus marginaalinen verrattuna pumpun lämmityskaudella tuomaan säästöön.

Energiakustannusten nousu on lämpöpumpputekniikan paras myyntimies. Toisaalta sähkön hinta tuntuu nousevan siihen tahtiin että vaikka energiaa lämmitykseen kuluu yhä vähemmän, vuosikustannus kapuaa pian samalle tasolle kuin ennen ILP:in ostoa.


Sinua saattaa kiinnostaa myös nämä: