keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Elämää ilman sähköä

Viime päivien talvimyrskyt ovat jälleen tuoneet esille yhteiskuntamme sähköriippuvuuden, kun neljännesmiljoona taloutta on kukin vuorollaan ollut vailla sähköä. Tällä kertaa myrskytuhot tapahtuivat lämmityskaudella, joten sähkönjakelun palauttamiselle on aikataulupaineita vielä enemmän kuin kesän 2010 Asta-myrskyn jälkiä korjatessa.

Talvimyrskyn jälkeen - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Myös meillä saatiin maistaa sähkötöntä elämää, joskin pahimpiin myrskyalueisiin nähden pienessä mittakaavassa. Tilanne pani kuitenkin miettimään, millainen kriisivalmius taloudessamme on.

Koko talon lämmitys tulisijoilla saattaisi paukkupakkasilla olla haastavaa, mutta näin lauhana talvena se ei olisi ongelma. Jos pitkä sähkökatkos sattuisi kylmimpään aikaan, olisi päästettävä kylmilleen se osa talosta, jossa jäätyminen ei aiheuta putkirikkoja tai muita vaurioita.

Ruoanlaitto, samoin kuin käyttöveden lämmitys, onnistuu puuhellalla ja vettä saa kannettua lähteestä. Peseytyminen hoituu pihasaunassa tarvittaessa talvellakin. Jätevesien poisto ja puhdistus toimivat painovoimaisesti, ja löytyyhän pihan perältä puuseekin.

Tulitikkuja ja kynttilöitä löytyy riittävästi, samoin kuin paristokäyttöisiäkin valaisimia. Viranomaistiedotuksia pystyy seuraamaan paristokäyttöisellä radiolla tai vaikkapa autoradiosta niin kauan kuin virtaa piisaa. Auton akulla pystyisi lataamaan matkapuhelintakin, jos vain matkapuhelinverkko ylipäätään olisi käytettävissä.

Tulin siihen tulokseen, että jos jäisimme sähköttä tai eristyksiin ulkopuolisesta maailmasta, pärjäisimme omillamme hyvän tovin. Ensimmäisenä pula tulisi ruokatarvikkeista. Talossamme on kellari, jonne aikanaan tavattiin säilöä kesän sato, mutta nykyään meillä ei ole siellä merkittäviä ruokavarastoja. Pitäisikö sittenkin olla?


torstai 15. joulukuuta 2011

Tarkkana laskujen kanssa

Viime keväänä kirjoitin liikennevahingosta, jonka selvittely kesti puoli vuotta. Samassa totesin, että tapaus aiheutti päänvaivaa vakuutuksien kanssa. Koska syyllinen saatiin edesvastuuseen vasta oikeuden päätöksellä, vakuutusyhtiö pystyi vasta jälkikäteen hyvittämään liikenne- ja autovakuutustani joille asianomistajien ajoneuvojen vauriot alun perin kohdistettiin.

Vanha laskukone - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Nyt reilu vuosi näiden tapahtumien jälkeen kävi ilmi, että autoni ns. kaskovakuutuksessa olikin 20% vähemmän bonuksia kuin pitäisi. Olin ymmälläni, koska edellä mainittu liikennevahinko oli ainoa laatuaan, ja olin mielestäni varmistanut että tuolloin oikaisut vakuutuksiin tehtiin oikein.

Tein asiasta vakuutusyhtiölle selvityspyynnön, johon en saanut vastausta. Tai ainakaan vastausta ei kuulunut ennen kuin posti toi parin viikon päästä laskun seuraavasta vakuutusmaksuerästä - edelleen väärillä bonuksilla. Otin uudelleen yhteyttä vakuutusyhtiöön ja pyysin selvittämään tilanteen, tällä kertaa hieman tiukempaan sävyyn.

Selvisi, että vaikka bonukset oli aikanaan korjattu oikein, ne putosivat uudelleen nyt, toista vuotta myöhemmin. Välissä oli siis jo kokonainen vakuutuskausi oikean suuruisilla bonuksilla. Varsinaista syytä virheeseen ei löytynyt, tai ainakaan sitä ei minulle kerrottu. Vakuutusyhtiö toki myönsi virheensä ja hyvitti sen uudella korjatulla laskulla.

Mikä on tämän tarinan opetus? Se, että laskut pitää tarkistaa. Jopa perinteisesti luotettavien tahojen – jollaiseksi olen vakuutusyhtiöni tähän asti lukenut - laskuissa voi olla virheitä. Ja virheitä voi näköjään tulla milloin tahansa, ei pelkästään muutostilanteissa.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Jäitä hattuun työnhaussa

Vajaa kolme vuotta sitten ajauduin ennenkokemattomaan tilanteeseen - jouduin etsimään työtä. En nimittäin ollut kesätöitä lukuunottamatta koskaan aiemmin varsinaisesti hakenut töitä, koska olin jatkanut valmistuttuani saman työnantajan palveluksessa jolle tein töitä jo opiskeluaikana. Nyt se tie, jota olin kulkenut kaksikymmentä vuotta, nousikin yhtäkkiä pystyyn. Olin tyrmistynyt, suorastaan lamautettu.

Tyhjiä tienviittoja taivasta vasten - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Työnantajan tarjoama uudelleensijoittumisen muutosvalmennus ei siinä tilanteessa juurikaan lohduttanut. Tosiasiassa minulla ei kuitenkaan ollut käsitystä siitä miten osaamiseni olisi paras tuoda CV:ssä esille tai miten hyvä työhakemus kirjoitetaan. Työhönottohaastattelussakin toisella puolella pöytää tulisi olemaan rekrytoinnin ammattilainen. Ammattiapu oli itse asiassa juuri se mitä tarvitsin.

Uskon, että olisin löytänyt töitä ilman valmennustakin. Ehkä olisin päätynyt jopa samaan työpaikkaankin. Valmennus kuitenkin vaikutti merkittävästi prosessin aikatauluun ja ennenkaikkea henkiseen hyvinvointiini.

Valmentajani ensimmäinen haaste olikin palauttaa kolauksen kärsinyt itsetuntoni ennalleen ja rauhoittaa mieleni kuohunta. Valmentajani sanoja mukaellen, "ettet hyppää ensimmäiseen junaan jos se viekin Keravalle kun piti nousta kaukojunaan".

Motivaatiota haettiin kertaamalla työurani aikaansaannokset ja ammatilliset osaamisalueeni. Erilaisia uravaihtoehtoja pohdittiin ja analysoitiin kaikessa rauhassa huomioiden henkilökohtaiset ominaisuudet ja kiinnostuksen kohteet. Raaka työ työhakemuksien, kontaktien ja haastattelujen eteen alkoi tuottaa hedelmää jo valmennuksen kestäessä, kun aloin saada työtarjouksia.

Solmin uuden työsopimuksen jo edellisen työsuhteen irtisanomisaikana. Tehdyn taustatyön ansiosta olin vakuuttunut siitä, että ratkaisu oli kokonaisuuden kannalta paras mahdollinen. Valmennuksen paras anti oli kuitenkin se, että sain jäsenneltyä elämänarvojani laajemminkin kuin vain työelämää koskien. Tästä on ollut apua myös jälkeenpäin, kun olen saanut uusia työtarjouksia. Olen miettynyt jo valmiiksi mistä olen valmis työn eteen luopumaan ja mistä en.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Päästötönkin autoilu on pahasta

Öljyvarantojen hiipuessa myös liikenteeseen on kehitettävä uusia ympäristöystävällisiä energiaratkaisuja. Sähköautojen ja polttokennotekniikan kehittymistä odotellessa kaasukäyttöinen auto on mielenkiintoinen vaihtoehto.

Liikenne ja ympäristö - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Yleinen käsitys on, että kaasukäyttöisten autojen yleistyminen Suomessa on jumiutunut tankkausasemaverkoston hitaaseen laajenemiseen. Kaasua kun pystyy autoon tankkaamaan vain ruuhkasuomessa. 

Kaasua hyödyntäviä henkilöautoja onkin meillä vasta tuhatkunta. Ruotsissa niitä on kolmikymmenkertaisesti, maailmanlaajuisesti monta miljoonaa. Ero Ruotsiin selittynee osittain sillä, että sikäläisittäin kotimaista Volvoa on saanut kaasukäyttöisenä suoraan autokaupasta.

Tehdasvalmisteisten kaasukäyttöisten autojen valikoima on kuitenkin kasvamaan päin myös Suomessa. Uusien autojen polttoainetalouden parantumisen seurauksena kasvanut toimintasäde puolestaan lieventää harvan kaasujakeluverkoston haittaa. Toki kaasuautot toimivat yleensä myös bensiinillä. Näin ajatellen kaasuautolla on tankkauspisteitä enemmän kuin normaaliautolla, mutta bensiinikäyttöisenä kaasuauton hyödyt eivät luonnollisestikaan realisoidu.

Pääosa liikenteessä käytettävästä kaasusta on vielä tänä päivänä maakaasua. Se on toki fossiilinen polttoaine, mutta tuottaa reilusti vähemmän hiilidioksidia kuin bensiini, eikä lainkaan hiukkaspäästöjä, mikä puolestaan on dieselautojen vitsaus.

Tänä syksynä maakaasua jakelevilta liikenneasemilta on alkanut saada myös uusiutuvista raaka-aineista jalostettua biokaasua, joka toimii kaasuauton polttoaineena siinä missä maakaasukin. Lisäksi löytyy jo muutama pelkkää biokaasua jakeleva asema. Kiitos suotuisan verokohtelun, biokaasun hintakin on lähellä maakaasua. Tarjolla on siis jo nyt kotimainen hiilidioksidi-, rikki-, raskasmetalli- ja hiukkaspäästötön 100% uusiutuva liikennepolttoaine, jonka vertailuhinta on noin puolet bensiinin hinnasta!

Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Niin valtionvarainministeriönkin mielestä. Niinpä kaasuautoille onkin tulossa käyttövoimavero vuoden 2013 alusta. Vaikka vero onkin dieselautoja pienempi, on se silti ympäristönäkökulmasta täysin käsittämätön ja kuluttajia väärään suuntaan ohjaava muutos. Käyttövoimaverolla tuetaan pelkällä bensiinillä käyttäviä autoja - miksi ihmeessä? Vastahan kaasuautojen käyttövoimavero poistettiin vuonna 2004 nimenomaan ympäristöseikkoihin vedoten.

Käyttövoimaveron, samoin kuin autoveron ja vuosittaisen ajoneuvoveron, tulisi kohdella autoja niiden todellisten päästöjen mukaan. Nyt kaasuautosta maksetaan verot maakaasun päästöjen mukaan, vaikka autossa käytettäisiin biokaasua. Näinkö toteutetaan paljon mainostettua vihreää verouudistusta?

perjantai 11. marraskuuta 2011

Kertakäyttökulttuurin huipentuma

Taannoisessa blogikirjoituksessani kerroin Pohjois-Amerikkaan suuntautuneesta opintomatkastani. Ryhmämme vieraili myös Microsoftin päämajassa Redmondissa, lähellä Seattlea.

Tyhjä säilykepurkki - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Microsoftilla meille kerrottiin amerikkalaisen mahtipontiseen tyyliin nuoren Bill Gatesin visioimasta maailmasta jossa joka kodissa ja jokaisella pöydällä olisi tietokone. Saimme kuulla  kuinka tuon vision toteutus on mullistanut maailman tuottamalla tehokkailta tietojenkäsittelyn työkaluja ja luomalla kokonaisen teollisuudenhaaran. Isäntiemme suunnitelmiin tuskin kuitenkaan kuului että vierailumme mieleenpainuvimman elämyksen tarjosi Microsoft Campuksen ruokala.

Ruokalan valikoiman rajoittuminen hampurilaisin, ranskanperunoihin, sandwicheihin ja pizzoihin ei enää yllättänyt, olimmehan olleet reissussa jo useamman viikon ja lakanneet jo päivittelemästä amerikkalaista ruokakulttuuria. Sen sijaan se yllätti, että ruokailuun käytettiin pelkästään kertakäyttöastioita ja ruokajuomiakin oli saatavilla vain tölkeissä. Tällä tekniikalla ruokittiin päivittäin kaikki Microsoft Campuksen työntekijät, yli kymmenentuhatta henkilöä. Kuvitelkaa mikä jätevuori – ja vain yhdestä työpaikasta!

En uskalla edes ajatella kuinka monta muuta vastaavaa jätegeneraattoria sillä mantereella jauhaa. Melkoista luonnonvarojen tuhlausta, vaikka tölkkien alumiini kuinka kierrätettäisiin ja aterimien muovi ja kartonki käytettäisiinkin energiantuotantoon.

Jälkeenpäin ryhmämme teki Microsoftille asiasta kirjallisen kyselynkin penäten perusteluja moiselle käytännölle, mutta saimme vain geneerisen vastauksen tyyliin ”kiitos kiinnostuksestanne Microsoftia ja sen tuotteita kohtaan”.

Microsoft Museumin mainoslause “glimpse into who we are, what we do, and where we are going” sai tuolla lounastauolla aivan uuden ulottuvuuden.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Mihin maksamamme verot käytetään?

Verkossa on avattu uusi mielenkiintoinen palvelu verokuitti.fi joka konkretisoi mihin maksamamme valtionverot ensi vuonna käytetään. Jo pelkät kuukausitulot syöttämällä näkee suoraan verorahat käyttävien hallinnonalojen keskinäiset mittasuhteet sekä joitakin yksittäisiä menoeriä. Laskelmaa voi tarkentaa pääomatuloilla ja haittaveroja kartuttavilla tiedoilla, mutta lopputulos on silti luonnollisesti yksinkertaistettu arvio eikä ota huomioon esim. yksilöllisiä vahennyksiä.

Rahaa palaa - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Joka tapauksessa on mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon esimerkiksi maksan puoluetukia ja taiteilija-apurahoja. En ole myöskään tullut ajatelleeksi että tuen sekä porotalouden edistämistä että länsimetron rakentamista.

Omien verojensa lisäksi palvelusta voi tulostaa myös muutaman julkisuuden henkilön verokuitin. Esimerkiksi Björn Wahlroos maksaa yli puoli miljoonaa euroa sosiaali- ja terveysministeriölle. Maanpuolustukseen nalle satsaa suunnileen saman kokoisen n. 100 000 € summan kuin valtionvelan korkojen maksuun.

Verokuitti-palvelu on mainio esimerkki siitä kuinka työläästi haettava ja vaikeasti ymmärrettävä julkinen tieto on viestittävissä kansantajuisesti. Palvelun kehittäjät Pär Österlund, Kari Silvennoinen ja Jon Haglund kertovatkin haluavansa antaa kansalaisille mahdollisuuden saada helposti tietoa, johon perustaa esimerkiksi äänestyspäätöksensä.

Ideaa voisi vielä jalostaa eteenpäin. Esim. autoiluun ja energiankäyttöön liittyvien verojen taustatietoja voisi lähtötiedoissa kysyä tarkemmin, jotta lopputuloskin olisi totuudenmukaisempi. Toivoisin myös, että palvelu laajennettaisiin kattamaan myös kunnallisverot. Niiden käyttökohteista kun vielä saisi kuitin, niin alkaisi koko totuus hahmottumaan.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Työmatkakulut väkisin samaan muottiin

Talouselämä-lehti uutisoi valtionvarainministeriön valmistelevan kaikessa hiljaisuudessa työmatkavähennysjärjestelmän radikaalia uudistamista. Matkavähennystä kaavaillaan muutettavaksi etäisyysperusteiseksi. Toisin sanoen sillä ei olisi enää merkitystä, onko julkisen liikenteen palveluja käytettävissä vai ei.

Veroilmoitus - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fiKummallista tasapäistämistä, kun muutoin trendi on korvausten ja vähennysten entistä tarkempi kytkentä todellisiin kuluihin. Määritelläänkö seuraavaksi kotitalousvähennykseen vakiohinnat katto-, julkisivu- ja keittiöremonteille?

Hyvin harva pystyy työllistämään itsensä kotoa käsin tai olemaan täysin etätöissä. Ilman työtä taas leppoisaa Strömsö-idylliä ei ole kuin televisiossa. Kun harvaan asuttujen seutujen julkinen liikenne on vuosikymmenten saatossa ajettu alas, on yksityisauto monelle ainoa väline työmatkojen taittamiseen.

Ihmettelin jo autoilun verolinjauksista kirjoittaessani, kuinka vaikeaa ministeriössä on ymmärtää haja-asutusalueiden liikennehaasteita, kun itsellä raitiotievaunut kolistelevat ohi muutaman minuutin välein. Sama ymmärryksen taso näyttää olevan verohallinnon virastotalossa Pasilan aseman kyljessä. Pitäähän sitä maalaisia opettaa, kun eivät ymmärrä käyttää raitsikkaa, junaa tai bussia!

Nykyinen työmatkavähennysjärjestelmä on oikeudenmukainen, koska se ottaa huomioon käytettävissä olevat liikennevaihtoehdot. Miksi sitä pitää muuttaa? Siksikö, että saadaan yhdyskuntarakenne eheytettyä? Kuulostaahan se hienolta, mutta käytännössä se tarkoittaa syrjäseutujen autioittamista ja ihmisten pakkoahtamista kaupunkeihin. Sekö todella on tahotilamme?

Lähde- Talouselämä-lehti 32/2011

lauantai 15. lokakuuta 2011

Blogistin vuosi

Viestitin-blogi täyttää näinä päivinä yhden vuoden. Tänä aikana sivustolla on käynyt tuhansittain lukijoita, parhaimmillaan yli 400 kävijää päivässä. Trendi on ollut vieläpä kasvamaan päin. Kiitos lukijoille!

Yksivuotiskakku - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Viestitin keskittyy pohtimaan artikkeleissaan ympäristöä kunnioittavan onnellisen arjen saloja. Sydäntäni lähellä on tämän mahdollistaminen energia- ja kustannustehokkaasti niin taajamissa kuin harvaankin asutuilla alueilla. Tämä edellyttää koko elämäntapamme näkemistä kokonaisuutena ja mm. liikenteen haasteiden huomioimista. Fyysinen vireys on puolestaan tärkeä henkisten voimavarojemme kasvualusta. Näistä palasista koostuu Viestititin-blogin maailmankuva, jonka haluan välittää myös jälkipolvilleni.

Seuraan hyvin vähän muita blogeja. Pääsyy tähän on, että koen harvan blogin lukemisen arvoiseksi. Varsinkin päiväkirja-tyyppiset blogit ovat minulle yhtä tyhjän kanssa. En kerta kaikkiaan jaksa kiinnostua siitä mitä arvon kanssabloggaajat ovat shoppailureissullaan löytäneet tai mitä heidän lemmikkinsä tänään syövät.

Sen sijaan ns. asiantuntijablogeja arvostan; hyviä esimerkkejä löytyy esim. sivun oikean reunan "näitä seuraan" -listalta. Myös monista harrastuksen ympärille syntyneistä leivonta-, käsityö- ja sisustusblogeista löytyy mitä mahtavampia tarinoita ja luomuksia.

Blogikirjoitusten yleistä uskottavuutta syö se, että netti on pullollaan hylättyjä blogeja. Joistakin vanhoista blogeista toki löytyy kiinnostavaa, syvällistä ja ajatontakin sisältöä, mutta niitä on harvassa. Hakukone vain turhauttaa lukijan ohjatessaan hänet houkuttavasti nimettyyn blogiin, joka kuitenkin on jäänyt ilman sisältöä kirjoittajan mielenkiinnon lopahdettua heti alkumetreillä.

Yksi osa-alue mitä haluaisin blogistina parantaa on vuorovaikutus lukijoiden kanssa. Tätä tavoitetta tukemaan ja osallistumisen kynnystä madaltamaan on Viestitin-blogille luotu oma Facebook-sivukin. Vaikuttaa voit myös esimerkiksi vastaamalla sivuston tuoreeseen kyselyyn blogin mielenkiintoisimmista aihealueista. Tervetuloa mukaan!

lauantai 8. lokakuuta 2011

Pyörällä päästään

Viime syksynä kerroin taakse jääneen kesän parhaasta hetkestä, jonka koin pihasaunan verannalla ekaluokkalaisen poikani kertoessa syvällisiä ajatuksiaan. Jäin miettimään mikä olisi tämän kesän mieleenpainuvin muisto. Tällä kertaa sen taisi tarjota tyyni ja lämmin kesäilta polkupyörän selästä aistittuna.

Kesäilta laitumella - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fiPyöräilin kuluneen kesän aikana paljon, ja hellekaudellakin tein lenkkini yleensä päiväsaikaan. Tuona heinäkuisena päivänä muuta ohjelmaa oli sen verran runsaasti, että ehdin pyörälenkille poikkeuksellisesti vasta illalla.

Itse asiassa lenkki olisi jäänyt kokonaan väliin, ellen olisi valmistautunut matkaan ottamalla pyörän ja varusteet auton perään jo aamulla kotoa lähtiessäni. Näin päädyinkin pyörälenkille vaihteeksi itselleni oudoissa maisemissa, joskin reitin olin suunnitellut etukäteen netin karttapalvelun avulla.

Jätin autoni taajaman laidalle ja suuntasin pyöräni kohti ympäröivää maaseutua. Reilun 80 km:n pituinen reittini kulki kumpuilevassa maalaismaisemassa kylästä toiseen. Elettiin heinäntekoaikaa, ja peltoaukeiden poikki ajaessani nenääni tulvi milloin kuivumaan kaadetun heinän tuoksu, milloin saunojen piipuista vienosti leijuva savu. Ylittäessäni laaksoja erottavaa harjualuetta alhaalla siintävältä järveltä kuului kuikan huuto.

Illan hämärtyessä pelloilla alkoi näkyä levolle asettuvan karjan lisäksi muutakin elämää. Erään metsän reunassa jolkotteli kettu saalistamassa, ja valkohäntäpeuroja näin illan mittaan peräti viidellä eri pellolla. Sykettä nostattavin kokemus oli vauhdissa havaita lepakon tekevän tiukan väistöliikkeen reilun metrin päässä kasvoistani, liekö valkoinen kypäräni häirinnyt sen tutkasignaalin tulkintaa.

Reitin lopulla päädyin ison järven rantatielle. Pysähdyin varmistamaan mukaani tulostamastani kartasta, että olen oikealla reitillä. Samalla pidin pienen venyttelytauon ja nautin viimeisen evääksi ottamani myslipatukan. Aurinko alkoi olla jo horisontissa, kun kaksi kuumailmapalloa lipui äänettömästi tyynen järvenselän ylle. Tuo näky kruunasi matkani.

Autolle palatessani saatoin jälleen kerran todeta, kuinka fyysinen harjoitus voi olla henkisesti virkistävä. Se pyöräretki tarjosi elämyksiä kaikille aisteille.



lauantai 1. lokakuuta 2011

Valottomat autot lisääntyvät

Huomiovalot tulivat uusissa autoissa pakollisiksi viime heinäkuussa. Tässä ei sinänsä ole suomalaisille mitään mullistavaa, koska ajo- tai huomiovalojen käyttö on meillä ollut valoisaankin aikaan jo pitkään pakollista. 1970- luvun lopulla keltaiset huomiovalot olivat oikea muoti-ilmiö. Itse asiassa uusi Euroopan laajuinen käytäntö on varsin tervetullut, koska ulkomailla liikkuessa on valoton auto monesti ollut aiheuttaa vaaratilanteita meille valopakkoon tottuneille.

Urheiluauto kiitää - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Eurooppalaisesta näkökulmasta katsoen uudistuksessa onkin järkeä - liikenteen turvallisuutta lisätään energiatehokkaalla tavalla. Huomiovalojen energiankulutus kun on vain noin 20–30 prosenttia tavanomaisten ajovalojen kulutuksesta. Uusissa autoissa huomiovalot samoin kuin takavalot ovat lähes poikkeuksetta toteutettu LED-tekniikalla eli valodiodeilla, joiden energiankulutus on vieläkin pienempi.

LED valojen vähäisellä energiankulutuksella on myös kääntöpuoli, jota ei Brysselissä välttämättä ole tiedostettu. Koska LED ei kehitä lämpöä perinteisen valaisimen tapaan, huomiovalot eivät talviliikenteessä pysy lumesta puhtaana, vaan peittyvät helposti edellä ajavan auton nostamasta ja ajoviiman ahtamasta lumesta. Vielä todennäköisempää on takavalojen muurautuminen umpeen kuivalla lumisella tiellä. Näin teillämme alkaa liikkua käytännössä valottomia pommeja.

Uudistuksessa on muutenkin menty askel liian pitkälle, koska auton takavalojen ei enää edellytetä palavan päiväsaikaan. Onhan päivänselvää, että tämä lisää peräänajojen ja risteysonnettomuuksien riskiä. Joissakin autoissa takavalot syttyvät ajovalojen kanssa hämärän tullen, mutta tämä valaistusautomatiikka ei ole pakollinen. Näinollen ajo- ja takavalojen kytkentä liikenneolosuhteiden huonontuessa jää usein kuljettajan vastuulle ja voi siten unohtua.

Takavalojen kytkemättä jättämistä perustellaan jälleen kerran niiden energiankulutuksella. Mutta kuinka painava peruste se on jos toiseen vaakakuppiin pannaan liikenneturvallisuus?

Lähteet: Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi ja Euroopan Unionin tiedote IP/11/133.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Miten selviämme öljyhuipusta?

Kävin kuuntelemassa Uppsalan yliopiston professori Kjell Aleklettin luennon öljyvarantojen hiipumisesta ja sen vaikutuksesta maailmantaloudelle. Aleklett kertoi varsin kansantajuisesti tutkimustuloksistaan, jotka hän julkaisee pian ilmestyvässä kirjassaan Peeking at Peak Oil. Tilaisuuden jälkeen ymmärsin miksi Aleklett on saanut lempinimen "the inconvenient Swede", sen verran synkkää tulevaisuudenkuvaa hän nykyiselle maailmanmenolle maalaili.

Tynnyrit - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Teollisen vallankumouksen jälkeen talouskasvu on perustunut edulliseen energiaan ja ennenkaikkea öljyyn, kiteytti Aleklett. Hänen mukaansa olemme kuitenkin jo viime taantumasta lähtien eläneet öljyn tuotantohippua, josta alan piireissä käytetään termiä peak oil. Öljyä käytetään enemmän kuin sitä löydetään. Keskustelua öljyhuipusta voi seurata myös suomeksi esim. Kaikenhuipun blogissa.

Talouskurjimukselle ei Aleklettin mukaan ole näkyvissä käännettä ennen kuin saamme vähennettyä yhteiskuntamme riippuvuutta öljystä. Synteettisistä tai biopohjaisista öljyistä ei saada koskaan niin kustannustehokkaita, että ne voisivat  tarvittavassa mittakaavassa korvata maaöljyn. Uudet öljyesiintymätkin ovat kuin pisara meressä.

Politikot ja viranomaiset, samoin kuin useimmat yritysjohtajatkin, kieltäytyvät tunnustamasta tätä tosiasiaa. Aleklettin mukaan jopa näennäisesti puolueettomat tilastot ja ennusteet on laadittu poliittisin perustein öljyhuipun merkitystä vähätteleviksi. Talouskasvua yritetään pönkittää keinotekoisesti, vaikka pitäisi puutta kovin toimin itse ydinasiaan, öljyriippuvuuteen. Eurooppa ja Yhdysvallat joutuvat vastaisuudessa yhä tiukemmalle, kun öljyn tuottajamaat tarvitsevat yhä isomman osan hiipuvasta tuotannostaan. Aleklettin mukaan vähien öljyvarojen käytön priorisointiin ja öljysäännöstelyyn joudutaan meillä hyvin pian.

On totta, että Aleklett on tutkijapiireissä kiistelty persoona ja öljyn loppumista on povattu 1970-luvun öljykriisistä lähtien. Mutta entä jos Aleklett onkin oikeassa?  Asetelma tuo mieleeni sadun "susi lammaslaumassa". Kun varoituksia on kuultu kyllästymiseen asti, tosi paikan tullen niitä ei enää otetakaan todesta.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

torstai 15. syyskuuta 2011

Vuorotteluvapaa vastatuulessa

Maamme hallitus kehuu edistävänsä työhyvinvointia ja työssä jaksamista. Tavoitteissa on myös työurien pidentäminen ja työllisyysasteen parantaminen. Vuorotteluvapaajärjestelmä tukee kaikkia näitä tavoitteita. Kuitenkin kynnystä vapaalle jäämiseen ollaan nostamassa pienentämällä vuorottelukorvausta ensi vuoden alusta. Miten tämä yhtälö toimii?

Leija taivaalla - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Alun perin kokeiluna alkanut vuorotteluvapaajärjestelmä vakinaistettiin vastikään viime vuoden alusta. Kokeiluasetella järjestelmä ehti olla 15 vuotta. Mitä uutta nyt on ilmennyt, kun korvausperusteita ollaan muuttamassa? Tuskin mitään – paitsi että säästöjä pitää nyt löytää joka momentilta, hinnalla millä hyvänsä.

Ensinnäkään ei pidä unohtaa, että työnantajan on otettava vuorottelijan tilalle työtön työnhakija. Valtio siis säästää työttömyyskorvauksissa. Pitkällä tähtäimellä vielä tärkeämpää työllisyydelle on työttömän järjestelmän kautta saama työkokemus. Vuorotteluvapaan sijaisuus on ollut monelle työttömälle avain pysyvämpään työsuhteeseen. Tämä on todistettu Jyväskylän yliopiston tekemässä vuorotteluvapaan seurantatutkimuksessa.

Uusi linjaus sotii myös työurien pidentämistavoitetta vastaan. Edellä mainitussa tutkimuksessa vuorottelun koettiin nimittäin edistävän varsinkin vanhempien työntekijöiden työssä jaksamista. Takaisinmaksua panostukselle saadaan myös näiden n. 20 000 vuorottelijan terveydenhoitokustannuksissa. Jo pelkkä tietoisuus mahdollisuudesta vuorotteluvapaan käyttämiseen auttaa jaksamaan töissä.

Vuorotteluvapaan hyödyntämiseen saattavat kannustaa myös muut seikat. Moni käyttää vuorotteluvapaan esimerkiksi kouluttautumiseen. Itse kerroin downshifting-aiheisessa blogikirjoituksessani haaveilevani pitäväni vuorotteluvapaata kun perheen nuorimmainen aikanaan aloittaa koulunkäynnin. Miten lasten turvallinen ja tasapainoinen kehitysympäristö mitataan rahassa?

Väestön ikärakenteen muutos on johtanut siihen, että vuorotteluvapaata otetaan enenevissä määrin, jotta voidaan hoitaa ikääntyviä vanhempia. Näin vuorottelijat vähentävät yhteiskunnan muita kustannuksia, mutta se ei näy valtionvarainministeriön laskelmissa.

Vuorotteluvapaakorvausten leikkauksista realisoituva säästö jääneekin tuntuvasti tavoiteltua pienemmäksi. Edellä mainittuine seurannaisvaikutuksineen se voi jopa kääntyä lisälaskuksi. Moista säästämistä ei Elon laskuoppi tuntenut.


Lähteet: Valtioneuvoston hallitusohjelma, vuoden 2012 tulo- ja menoarvio, Kansaneläkelaitos sekä Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen vuorotteluvapaan seurantatutkimus.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Verkko-ostoksilla

Tilasin pyöräilyvarusteita saksalaisesta verkkokaupasta. Samoja tuotteita saa toki Suomestakin, mutta Saksan hinnat ovat lähes järjestään alle Suomen hintojen. Tavarat löysivät perille alle viikossa - vieläpä aivan kotiovelle toimitettuna. Vaivatonta ja kätevää.

Verkkokauppa näppäimistö - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Jos tietää mitä ostaa, on vaikea perustella itselleen miksi kaupassa pitäisi käydä henkilökohtaisesti tai ylipäänsä ostaa kotimaasta. Kauppahinnassa saavutetun säästön lisäksi vältyin matkakuluilta, koska esimerkiksi laadukkaita kilpapyörän ketjuja tai renkaita ei meidän kylällä myydä. Mikä lienee syy ja mikä seuraus, mutta monen pikkukaupungin urheiluliikkeistä on tullut käytännössä vaatekauppoja.

Tuotteiden kotimaisuusastekaan ei ole sen häävimpi Suomesta ostaessa. Itse asiassa suurin osa europpalaistenkin merkkien tarvikkeista valmistetaan tätä nykyä Aasiassa. Toki kotimaassa tehdyillä ostoksilla on myynti- ja asiakaspalvelua työllistävä vaikutus, mutta käyttää verkko-ostajakin pankki-, tietoliikenne- ja logistiikkapalveluita.

Henkilökohtainen palvelu ja asiantuntemus alkavatkin olla ainoita seikkoja, jolla paikallinen kauppa pystyy paikkansa lunastamaan. Sitä eivät vielä kaikki erikoisliikkeet ole selvästikään ymmärtäneet.

Paitsi itse tarvikkeet, myös niiden toimitus oli kotimaista vaihtoehtoa edullisempi. Sattumalta kyseisessä verkkokaupassa oli meneillään kampanja, jonka ansiosta toimituskuluja ei peritty lainkaan, mutta ”täyteen hintaankin” ostaen toimituskulut olisivat olleet pienemmät Saksasta kuin esim. Helsingistä tilaamalla. Miten tämä on mahdollista?

Tämän esimerkin valossa ymmärtää viestintäviraston epäilyksen, että Itella perii kirjeistä ja paketeista ylihintaa pärjätäkseen kilpailussa mainosten ja lehtien jakelussa.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

torstai 1. syyskuuta 2011

Sähkömarkkinan musta lammas

Sähköyhtiö Market Energia on ollut kuluttajaviraston hampaissa jo pidemmän aikaa. Viime keväänä kuluttaja-asiamies kehotti yhtiötä muuttamaan käytäntöään laskuttaa asiakkaitaan useita kuukausia ennakkoon. Yhtiö oli myös lähettänyt laskuja kuluttajille, jotka olivat peruuttaneet sopimuksen tai ainoastaan pyytäneet sähkösopimuksesta tarjouksen tai lisätietoja. Lisäksi laskuissa olleet kulutusarviot olivat asiakkaan aiempaa sähkönkäyttöä suurempia. Kun yhtiön käytännöt eivät kehotuksista huolimatta muuttuneet, kuluttajavirasto vei asian kesällä markkinaoikeuteen.

Voimalinjat - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Nyt Market Energia on lähestynyt asiakkaitaan pitkällä asiakaskirjeellä, jossa selostetaan sivukaupalla sähkömarkkinoiden toimintaperiaatteita. Kirjeen tarkoitus lienee hämmentää asiakasta ja kuvata sähkömarkkinoilla toimiminen niin mutkikkaaksi prosessiksi, että kuluttaja päätyisi jättämään asian ”ammattialisille” ja jatkaisi sopimustaan ehdotetulla ennakkolaskutusperiaatteella. En nimittäin usko, että Market Energia tosissaan luulee, että rivikuluttajaa kiinnostaa johdannaismarkkinan tuoterakenne tai sähköpörssin vakuuskäytäntö.

Kieliasultaan ala-arvoisessa kirjeessä on useita asiavirheitä, joiden oikaisemiseen ei yksi blogikirjoitus riitä. Pahin lapsus tekstissä on kuitenkin se, että markkinamekanismien mukainen toiminta rinnastetaan sähkön toimitusvarmuuteen. Vai onko kyse sittenkin tarkoitushakuisesta pelottelusta? Eiköhän kirjeen allekirjoittanut toimitusjohtajakin nimittäin tiedä, että sähköntuotannon ja jakelun tekninen käyttövarmuus hoidetaan erillään kaupallisin periaattein toimivasta sähkömarkkinasta. Mökin mummon sähköt eivät katkea voimalaitosten häiriötilanteessa, mutta sähkönmyyjän katteeseen häiriö saattaa jo vaikuttaakin.

Jos kuluttaja jaksaa lukea kirjeen loppuun, siinä kyllä annetaan vaihtoehto maksaa sähkölaskunsa jälkikäteen. Energian hinta on tosin tällöin toistakymmentä prosenttia korkeampi ja kiinteä maksu yli 50% korkeampi kuin edullisemmassa vaihtoehdossa. Halvin vaihtoehto on pysyä ennakkolaskutuksen piirissä, mutta energiamarkkinaviraston tilastoista selviää, että tämäkin hinta on keskimääräistä korkeampi. Aiemmin halvaksi sähkönmyyjäksi profiloituneen Market Energian hinnoittelupolitiikan täyskäännökselle on vaikea keksiä muuta selitystä kuin viimeinen välistäveto ennen lapun panemista luukulle.

Lähteet: Kuluttajavirasto, Energiamarkkinavirasto ja Market Energian asiakaskirje.


keskiviikko 24. elokuuta 2011

Veronkorotuksen ABC

Valtion ensi vuoden talousarvioesityksessä on veronkorotuksia mietittäessä lähdetty tuttuun tapaan konkreettisesti A:sta liikkeelle. A= autot, B= bensiini, D= diesel. C-kirjain on nykyään varattu pysyvästi B- ja D- kohtien CO2 päästöille joita verotetaan aiempien verotuspäätösten kohdassa A.

Aakkoset - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Listan A- kohtaan kuuluu toki myös alkoholi, jota saakin verottaa rankalla kädellä kuten tupakkaakin. Ne eivät ole kenellekään välttämättömyys. Mutta sen sijaan yksityisauto on monelle syrjäkylällä asuvalle ainoa kyytivaihtoehto – ja se tuntuu olevan Senaatintorin laidalta katsoen ylivoimaisen vaikea asia ymmärtää. Ei voi suosia julkisia kulkuvälineitä, jos ne eivät kerta kaikkiaan ole käytettävissä.

Autoilija saa keppiä nyt kaikista mahdollisista suunnista. Esityksen mukaan niin auton ostaminen (autovero), omistaminen (ajoneuvovero) kuin käyttökin (polttoaineiden verot) kallistuisivat. Liikennepolttoaineiden verotuksessa tuntuu vain taivas olevan rajana. Nykytilanteessakin bensiinin hinnasta on 60 % veroa ja dieselinkin hinnasta lähes puolet. Dieseliin on jo aiempien veropäätösten mukaisesti tulossa vuodenvaihteessa n. 10 sentin korotus.

Ehkä kornein on kuitenkin suunnitelma autoveron nostosta - tai "tarkistamisesta", kuten valtionvarainministeriö asian ilmaisee. Pohjimmiltaan kyseessä on kuitenkin uusiin autoihin kohdistuvasta 90 M€ autoveron korotuksesta, joka samalla paljastaa kirstunvartijan todelliset tarkoitusperät. Uusien autojen hintojen nousu kun väistämättä vauhdittaa autokannan vanhentumista. Tavoite ei näytäkään olevan ympäristöystävällisempi saati turvallisempi liikkuminen, vaan autoilijan maksimaalinen verorasite. Tällä hetkellä verojen osuus uuden auton hinnasta on päästöistä riippuen 33-50%. Eikö se jo riitä?

Auttaisiko, jos asetelma käännettäisiin kerrankin päälaelleen ja lähdettäisiin etsimään veronkorotuksille uusia kohteita aakkosten toisesta päästä? Toivoisin nimittäin näkeväni listalla esimerkiksi ökyveneiden kaltaisia turhakkeita. Mutta todennäköisesti tässäkin lähestymistavassa ykkössijalle nousisivat lopulta öljyjalosteet.

Lähteet: Valtionvarainministeriö, Autoalan verkkopalvelu, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi ja Autoliitto

Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

torstai 18. elokuuta 2011

Kiehtova sääksi

Muistan vieläkin ensimmäisen kohtaamiseni kalasääsken kanssa. Lintu pelästytti minut pahanpäiväisesti pudottautumalla veteen kuin kivi ollessani pikkupoikana lähijärvellä onkimassa.

Kalasääski onkin yksi kiehtovimmista lajeista suomalaisessa luonnossa. Tämä poikkeuksellinen petolintu kun syö yksinomaan kalaa. Kooltaan haukkojen ja kotkien välille sijoittuva sääksi pystyy pitkäsiipisenä lintuna nostamaan vedestä kilonkin painoisia kaloja, mutta tyypillinen saaliskala on paljon pienempi.

Kalasääski saalistaa - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Komealla molskahduksella säestetty sääksen saalistussyöksy on näkemisen arvoinen kokemus. Halusin mahdollistaa kokemuksen myös lapsilleni ja niinpä suuntasimme matkamme Kangasalan Pohtiolammelle, johon linnuille on rakennettu sääksisäätiön tuella pieni lohia vilisevä lampi kalastusaltaaksi.

Kun järvellä sääksen havaitsee harvoin ja silloinkin vasta iskun tapahtuessa, Pohtiolammella sääksiä liikkuu niin usein, että sen voi bongata lähes takuuvarmasti aitiopaikalle rakennetusta tähystystornista. Niinpä mekin pääsimme todistamaan kahden sääksen saalistusta. Pikku kiikaroijien iloksi toinen lintu vieläpä poseerasi hyvän tovin puunlatvassa ennen lentonäytöstä ja saaliin nostoa.

Olen istunut monta kesäaamua Pohtiolammen ruokinta-altaan äärelle rakennetussa kuvauskojussa ihailemassa ja valokuvaamassa sääksen saalistusta. Aamusella sääksen näkee saalistamassa keskimäärin 3-4 kertaa tunnissa. Poikaset saalistavat itse vasta juuri ennen syysmuuttoa, joten poikueen ruokkiminen vaati jatkuvaa saalistusta. Hyvällä säällä sääksi voi lentää saalistuspaikalle jopa yli 30 km:n matkan pesäpuultaan. Näin elokuun lopulla poikasten ollessa nälkäisimmillään Pohtiolammen altaalla nähdään jopa 150 iskua päivässä!

Suomen sääksikanta pesii pitkälti ihmisen pystyttämien tekopesien varassa ja sääksen pesäpuut ovat luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja. Meillä Hämeessä sääksikanta on yksi tiheimmistä ja yksi asuttu pesimäpuu on parin kilometrin päässä kotoamme. Tukevalatvaiseen mäntyyn on aikoinaan tehty laudoista alusta ja sen päälle oksista pesä, josta sääkset ovat vuosien saatossa kasvattaneet liki metrin korkuisen rovion.

Tänä kesänä sääksien iskuja Pohtiolammella on voinut seurata myös ajantasaisesti altaan reunalle asennetun web-kameran ansiosta. Kamera taltioi kaikki kesän aikana tapahtuneet iskut ja kuvamateriaalia analysoidaan sääksisäätiön tutkimuksiin. Sääksisäätiöllä on web-kamera myös Janakkalassa sijatsevalla sääksen pesällä, mutta tämän kesän poikue menehtyi kesäkuun puolivälissä. Toisen web-kameralla varustetun sääksen pesän asukkailla Hailuodon Marjaniemessä ollut onnistuneempi pesintä.

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Aselaki villin lännen malliin

Jokelan ja Kauhajoen koulusurmat johtivat aikanaan aselain tiukentamiseen. Norjan heinäkuinen tragedia on nostanut aiheen uudelleen pinnalle. Päättäjät ex-pääministeri Matti Vanhasta myöten esittävät uusia ratkaisuja ja muutoksia myös aselakiin, joka on ollut voimassa vasta muutaman kuukauden. Myös aseiden säilytys yksityisasunnoissa on kyseenalaistettu, ulkoministeri Erkki Tuomiojan ollessa eturintamassa. Ammunnan harrastajat ja metsästäjät ovat huolissaan.

Maalitaulu - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Keskustelu tuo mieleeni muutaman vuoden takaisen opintomatkani USA:n ja Kanadan länsirannikolle. USA:n puolella asuin jonkin aikaa eläkepäiviään viettävän sheriffin kotona. Hän oli myös Vietnamin sodan veteraani ja omasi tiukat mielipiteet mm. läheisestä intiaanireservaatista ja sen asukkaista.

Sheriffillä oli iso vanha asekaappi, jossa oli komea rivi pitkäpiippuisia. Jokin ilta hän esitteli minulle ylpeänä asekokoelmaansa. Totesin, että "meillä Suomessa ei saa säilyttää aseita lukitsemattomassa kaapissa kuten teillä täällä". Sheriffi katsoi hämmästyneenä ja totesi: "Mutta eiväthän nämä ole ladattuja!".

Ennen kuin ehdin vastata mitään, mies jatkoi: "Sen sijaan ne viisi käsiasetta, jotka olen piilottanut eri puolille taloa, ovat koko ajan ladattuja. Ei sitä koskaan tiedä missä sitä joutuu itseään puolustamaan". Entisenä lainvartijana hän mitä todennäköisimmin toimi paikallisten lakien mukaan.

USA lienee ääriesimerkki liberaaleista aselaeista, enkä tarkoita että meidän muutenkaan pitäisi ottaa mallia maasta, jossa väkivaltarikollisuus rehottaa. Tarina antaa kuitenkin perspektiiviä kotoiseen keskusteluumme. Pitäisikö ratkaisuja ongelmaan etsiäkin asekaappien penkomisen sijaan esimerkiksi väkivaltaviihteen rajoittamisesta tai panostaa nykyistä enemmän mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon?


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

maanantai 1. elokuuta 2011

Energiatehokkuutta tavoitellaan oudoin keinoin

Euroopan komissio on kaavailemassa energiatehokkuusdirektiiviä, joka velvoittaisi energian jakeluyhtiöt parantamaan asiakkaidensa energiatehokkuutta. Myös vastaavasta velvoitteesta energian myyjille on keskusteltu.

Miten kukaan voidaan velvoittaa toimimaan toisen puolesta? Tällä hetkellä energian myyjät tiedottavat asiakkaitaan näiden energiankulutuksesta ja säästömahdollisuuksista sekä opastavat energian järkevään käyttöön. Tämän pitäisi riittää.

Virtakytkin - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Kuinka toimiva ylipäätään on järjestely, jossa yritys velvoitetaan tavoittelemaan liiketoimintansa volyymin pienenemistä? Kannustimet eivät ainakaan ole kaksiset - varsinkaan, kun esimerkiksi kaukolämmön ja sähkön siirtäjät ovat sopimuksin velvoitetut toimittamaan asiakkaalleen tämän kulloinkin tarvitseman määrän energiaa.

Tavoiteltavien säästöjen uskotaan toteutuvan kustannustehokkaimmalla tavalla järjestelmässä, jossa toimijan edellytetään hankkivan velvoittettaan vastaavan määrän energiansäästöä kuvaavia sertifikaatteja. Näitä ns. valkoisia sertifikaatteja puolestaan syntyisi projekteissa, joissa säästöt aikaansaadaan. Toimija voisi siis saada sertifikaatit omista energiansäästöhankkeistaan tai ostaa ne markkinoilta.

Energiatehokkuuden sinänsä kannatettava tavoittelu saattaa väärin keinoin toteutettuna johtaa sivuraiteille. Esimerkiksi energian siirtohintoja saatettaisiin pyrkiä nostamaan, jotta siirtoyhtiön liikevaihto ja liikevoitto saataisiin kehittymään suotuisasti vaikka siirretty energiamäärä pienenisi direktiivin tavoitteen mukaisesti. Ja jostakin ne seritfikaattijärjestelmänkin kulut peritään. Toimintaa valvova energiamarkkinavirasto on nyt avainasemassa.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Minun maisemani

Kesämaisema 2001 - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fiSuomen luonnonsuojeluliiton Suomen luonto-lehdessä julkaistiin aikoinaan palstaa "minun maisemani" jossa lehden lukijat saivat esitellä mielimaisemansa. Kesällä 2001 ottamani kuva männikköisestä kalliomaisemasta julkaistiin taustatarinoineen Suomen luonto-lehdessä saman vuoden syksyllä.

Poikkean tuolla paikalla edelleen muutaman kerran kesässä maastopyörälenkilläni ja aika ajoin myös perheen kanssa yhdistetyllä marjastus- ja eväsretkellä. Minulla on tuohon maisemaan myös tunnesiteitä, koska se on äitini lapsuudenmaisemia.

Kesämaisema 2011Kun tuo kymmenen vuoden takainen lehtijuttu osui sattumalta käsiini, lähdin varta vasten käymään kuvauspaikalla ikuistaakseni tämän hetkisen tilanteen ja verratakseni kuinka maisema on kymmenessä vuodessa muuttunut.

Kuvia verratessa voi havaita että muutoksia on tapahtunut varsin vähän. Taustalla näkyvän laakson lehtipuut ovat kasvaneet sen verran että kaukana siintänyt järvi jää nyt niukasti puunlatvojen taakse. Etuoikealla kasvanut mänty on kadonnut ilmeisesti tuulenkaadon seurauksena ja etualalla maannut puunrunko on maatunut näkymättömiin. Tilalle on noussut muutama uusi männyntaimi. Kuvan vasemmassa reunassa jo aiemmin kallellaan ollut puu on kallistunut entisestään. Muutoin maisema on pitkälti entisellään, itse männikkö on lähinnä saanut oksiinsa tuuheutta.

Kuvien perusteella ei voi kuin ihmetellä tilastoja, joiden mukaan Suomen metsien kasvu on liki kaksinkertainen hakkuisiin verrattuna eli metsävarannot kasvavat koko ajan. Maassamme on oltava paljon tuottoisia talousmetsiä, koska pohjoisessahan kasvu on vielä niukempaa kuin näiden kuvien hämäläisessä kalliomaisemassa.



maanantai 11. heinäkuuta 2011

Liikuntaa nettiaikakaudella

Monikaan harrastus ei näin nettiaikakaudella ole entisensä. Otan esimerkiksi itselleni läheisen pyöräilyn, jota olen harrastanut parisenkymmentä vuotta - lähinnä maantiellä mutta myös maastossa. Harrastuksesta ei juuri löydy osa-aluetta johon netti ei toisi lisämaustetta.

Jo lajiin tutustuminen on helpompaa kuin ennen. Harrastusvälineisiin voi tutustua verkkokaupassa ja keskustelupalstoilta löytää harrastajia lajin joka alakulttuurista. Alan messut ja tapahtumat tarjoavat runsaasti tietoa myös netin kautta ja ammattilaiskilpailuja pystyy seuraamaan netistä reaaliaikaisesti.

Ekg-käyrä - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Pyörän, varaosien, tekstiilen ja muiden varusteiden osto käykin nettikaupassa käden käänteessä. Jos tietää mitä tahtoo, ulkomaisestakin nettikaupasta tavaran saa edullisesti ja nopeasti. Uutta pyörää ostaessa moni grammanviilaaja rakentaa pyöränsä ensin virtuaalisesti netissä nähdäkseen miten eri osakokonaisuudet vaikuttavat pyörän painoon ja hintaan. Käytetynkin pyörän ostaja hyötyy netistä, koska eri markkinapaikoista saa nopeasti selville tarjonnan ja hintatason.

Netistä löytyy myös ohjelmat pyörän mitoitukseen. Antamalla koneelle kehon päämitat ohjelma paitsi ohjeistaa oikean runkokoon, se myös laskee valmiiksi eri tyylisille ajoasennoille sopivat säädöt. Koneen antama mitoitus ei luonnollisetikaan ole absoluuttisen oikea, mutta on erittäin hyvä lähtökohta josta ajoasentoa voidaan lähteä ajokokemusten kautta hienosäätämään.

Pyörälenkin reitin voi suunnitella etukäteen netin karttapalvelujen avulla ja laskea eri reittivaihtoehtojen pituuksia. Nykyään voi jopa käydä virtuaalisesti paikan päällä katsomassa onko tiellä kestopäällyste ja vaikka opetella valmiiksi minkä näköisestä risteyksestä pitikään kääntyä. Harrastukseen enemmän vihkiytyneillä on pyörässään jopa navigaattori jolle suunniteltu reitti tallennetaan, mutta yhtä hyvin kartan oudosta reitistä voi printata netistä mukaan ajopaidan taskuun.

Sääolosuhteisiin sopivan pukeutumisen voi suunnitella netin sääennusteiden pohjalta ja ennen lenkille lähtöä voi vielä tarkistaa onko tilanne esimerkiksi saderintamien tai tuuliolosuhteiden suhteen ennallaan.

Netissä voi pitää sähköistä harjoittelupäiväkirjaa, jossa on suoritteen keston lisäksi karttapohjalle tallentuu reitti nopeuksineen ja korkeusprofiileineen, sykemittarin tallenteenkiin saa yhdistettyä samaan dataan. Datan perusteella voi seurata suoritusten ja kunnon kehittymistä, laskea eri harjoitteiden kestoja tai reittiosuuksien keskinopeuksia. Esimerkiksi sykemittarivalmistajilta löytyy netistä ohjelmia myös tavoitteellisempaankin kunnon kehittämiseen ja harjoitteiden suunnitteluun.

Kullakin lajilla on harrastajia yhteen kokoavia nettifoorumeita jossa harrastajat vaihtavat kokemuksiaan. Fillarifoorumi on oiva esimerkki toimivasta yhteisöstä. Palstalta löytyy vertaistukea joka tilanteeseen, oli kyse sitten tekniikasta, varusteista, ravinnosta, harjoittelumetodeista tai pyöräilytapahtumista. Myös yhteislenkit sovitaan foorumin palstalla.

Netti on siis tässäkin harrastuksessa suureksi avuksi niin aloittelijalle kuin kokeneemmallekin kammenpyörittäjälle. Tietotekniikka ei kuitenkaan ole kaikkivoipaa eikä varsinkaan liikunnassa itse tarkoitus. Edelleen pyörää pitää - tai siis saa - polkea ihan itse eikä endorfiinin maustamaa itsensä voittamisfiilistä tai muita liikunnan positiivisia terveysvaikutuksia saa foorumeilla surffatessa.


lauantai 2. heinäkuuta 2011

Takapihan zoolandia

Keittiömme ikkunasta avautuu näkymä pienelle peltoaukealle. Hyötyeläimiä siellä ei enää laidunneta, mutta maisema on silti kuin ympäri vuoden auki oleva eläintarha.

Orava syö ahomansikkaa - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Nisäkkäistä hirvi ja valkohäntäpeura vierailevat pellolla viimeistään viljan kypsyessä, mutta viime aikoina pellolla on loikkinut kaunis metsäkauriskin. Viime kesänä oli hellyttävä nähdä kuinka kettuemo toi pentueensa oppitunnille ilta toisensa jälkeen. Välillä ketunpoikien tarmo kohdistui enemmän sisarusten kanssa telmimiseen kuin saalistamiseen.

Hiiri- ja tuulihaukka partioivat pellon yllä säännöllisesti. Tänä kesänä myös ruskeasuohaukka on seurannut ojanvartta silmä tarkkana. Perinteisesti erämaissa asuneet korppi ja palokärki uskaltautuvat nykyään ihmistenkin ilmoille. Vuodesta toiseen pellolla toistuva teeren soidin on yksi sykähdyttävimmistä kevään merkeistä.

Kesän korvalla huomasin ilokseni, että lapsuusvuosilta tuttu töyhtöhyyppäkin on löytänyt tiensä takaisin luoksemme. Muuttoaikaan myös sinisuohaukka näyttäytyy ja joutsenet viihtyvät pellolle nousseissa tulvavesissä. Lähijärvellä pesivä kuripariskunta käy pellolla aterioimassa läpi kesän ja tuo ennen syysmuuttoa poikasensakin näytille.

Yksi laji jonka paluusta en ole niinkään innossani on kyykäärme. Perimätiedon mukaan lähitienoo on ennen suorastaan vilissyt käärmeitä, mutta viimeiset vuosikymmenet ne ovat jostakin syystä loistaneet poissaolollaan. Nyt kyytä näkee yhä lähempänä kotioveamme.

Luonnon läheisyys on yksi maalla asumisen parhaista puolista. Eniten nautin siitä kun pystyn mahdollistamaan lapsilleni arkisia luontoelämyksiä. Näin he oppivat, että luonto ei ole mikään erillinen elämyspuisto vaan meidän oma elinympäristömme - sen tiedostamisessahan luonnon kunnioituksessa pohjimmiltaan on kyse.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

maanantai 27. kesäkuuta 2011

EU ampuu päästökaupalla itseään jalkaan

Viime aikoina on uutisoitu maan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvaneen kaikkien aikojen ennätykseen. Näin siis huolimatta päästökaupasta ja muista päästöjen rajoittamiseen tähtäävistä toimista. Eniten päästöt ovat kasvaneet kehittyvissä talouksissa kuten Kiinassa ja Intiassa, eli maissa jotka eivät juuri ole ilmastonmuutoksen hillitsemiselle korviaan lotkauttaneet.
Hammasrattaat - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi

Päästökaupalla on ollut keskeinen rooli EU:n ilmastonmuutosstrategiassa. Nyt EU on uusimassa päästökauppajärjestelmäänsä perin pohjin. Kuluvalla Kioton pöytäkirjaan perustuvalla viisivuotiskaudella jäsenmailla on ollut päästökaupan toteutuksessa toimivaltaa mm. päästöoikeuksien allokoinnissa sekä päästöjen tarkkailussa ja todentamisessa. Seuraavalla kahdeksan vuotta kattavalla kaudella 2013-2020 kaikki kansalliset piirteet häviävät ja menettelyt harmonisoidaan koko EU:n alueella.

Kuten päästökaupparekisterin tietomurrosta blogatessani ennakoin, uusi järjestelmä tuntuu sisältävän loputtomasti jakosääntöjä, korjauskertoimia ja benchmark-määrityksiä, puhumattakaan uusista huutokauppamekanismeista ja todennusprosesseista. Tämä tietää byrokratian ja hallinnollisten kustannusten huomattavaa kasvua järjestelmässä, joka jo nykyisellään on suomalaisen mittapuun mukaan varsin kankea.

Toisaalta päästöoikeuksien kysyntä ja näin ollen myös niiden hinta tulee kasvamaan ydinvoimaan perustuvan energiantuotannon ollessa vastatuulessa. EU on ajanut itsensä nurkkaan määrittämällä itselleen vuosi vuodelta alenevan päästökaton. Vuoteen 2050 mennessä tavoitellaan päästöjen vähentämistä 80-95% vuoden 2005 tasoon verrattuna.

Kun samaan aikaan tavoitellaan talouskasvua, ei yhtälölle ei ole helppoa ratkaisua. Laskun maksavat luonnollisesti viime kädessä EU kansalaiset. Kansainväliselle kilpailulle altistuvan ns. hiilivuotosektorin työpaikkojen pelätään jo karkaavan EU:n ulkopuolisiin maihin.

Eikö olisi jo aika viheltää peli poikki ja tunnustaa yhteisesti, että jos päästöjä pitää hillitä, on niitä rajoittavien toimien painopiste kohdistettava sinne missä päästöjä eniten syntyy? Vai pitisikö hanskat pistää kokonaan naulaan? Eiväthän edes tiedemiehet ole yksimielisiä ihmisen toiminnan merkityksestä ilmastonmuutoksessa.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Pihasaunan henki

Kun talomme peruskorjauksen yhteydessä sen laajennusosaan rakennettiin sauna, ajattelimme vanhan pihasaunan jäävän vähitellen pois käytöstä. Olimme kuitenkin tykästyneet sen ainutlaatuiseen tunnelmaan ja lopulta tulimmekin siihen tulokseen, että ulkosaunakin edelleen tarvitaan.

Vanha lautarakenteinen pihasauna alkoi kuitenkin olla tiensä päässä, perustuksetkin olivat routineet pahemman kerran. Ainoa järkevä ratkaisu tuntui olevan uuden saunan rakentaminen vanhan tilalle.

Saunakiulu ja vihta - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Halusimme pihapiiriimme sopivan perinteisen tyylisen hirsisaunan, joka on pohjaratkaisultaan ja tyyliltään mahdollisimman paljon edeltäjänsä kaltainen. Vihdoin yhden valmistajan mallistosta löytyi lähes valmis ratkaisu josta pienellä modifioinnilla saatiin saunalle halutunlainen ilmiasu.

Vanhan saunan purku muistutti loppua myöten yhä enemmän arkeologin työtä. Perustusten alta löytyi monenlaista tavaraa aina nahkasaappaista reenvantiksiin ja maitotonkkasta viinapulloihin. Samalla saatiin vahvistus perimätiedolle, jonka mukaan samalla paikalla oli sijainnut aiemmin savusauna; rapautuneita savukiukaan kiviä löytyi isolta alalta rakennuksen alta.

Alun perin uuteen saunaan kaavailtiin normaalia jatkuvalämmitteistä kiuasta, mutta prosessin edetessä ajatus kertalämmitteisestä kiukaasta alkoi kiehtoa yhä enemmän; sellainenhan vanhassakin saunassa oli alun perin ollut. Myös perustustekniikassa ja lattiaratkaisussa lähdettiin hakemaan perinnesaunan tyyliä. Suomen Saunaseuran neuvojen avulla päädyimme vihdoin ratkaisuun, jossa hirsikehikko pystytettiin nurkkakivien virkaa hoitavien pilareiden varaan ja saunaan tehtiin perinteinen kallistettu lankkulattia.

Kukaties näin perinteitä kunnoittaen saamme nauttia kertalämmitteisen kiukaan pehmeistä löylyistä saman saunatontun suojeluksessa kuin edellisetkin sukupolvet.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Huoltoasemilta ei saa enää huoltamopalveluita

Suomen teillä ajetaan Euroopan vanhimmilla autoilla, auton keski-ikä Suomessa on pitkälti toistakymmentä vuotta. Päättäjien silmissä tällä ei nähdä yhteyttä onnettomuustilastoihin ja ympäristöhaittoihin, vaan näihin seikkoihin puututaan taas uusilla veroilla ja rajoituksilla. On syntynyt noidankehä jossa autot ja niiden käyttö vain kallistuvat ja autokanta vanhenee entisestään. Harvaan asutussa maassa oma auto on monelle kuitenkin välttämätön.

Kiintoavain - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Vanheneva autokanta vaatii enenevissä määrin ylläpitoa. Huolto- ja korjauskustannusten on arvioitu olevan peräti 40 prosenttia auton elinkaaren aikaisista kustannuksista. Osuus on jopa kasvamaan päin koska niin korjaus- ja huoltopalvelujen kuin varaosienkin hinnat nousevat inflaatiota nopeammin. Autojen huolto ja korjaus onkin varsin kannattavaa liiketoimintaa ja 80 prosenttia korjaamoista on merkkiliikkeiden tai korjaamo- ja varaosaketjujen käsissä.

Silti harvalta huoltoasemalta saa enää huoltamopalveluita. Vastajauhettua kahvia kyllä löytyy, mutta auton huoltoon liittyvät tuotteet ja palvelut ovat vähissä. Jos se oikeanlainen ajovalopolttimo vielä hyllystä löytyykin, ei ole ketään joka sen suostuisi autoilijan puolesta vaihtamaan. Tien päällä ei saa apua tähän yksinkertaisimpaankaan ongelmaan, puhumattakaan isommista vioista joita autoilija saattaa matkansa varrella kohdata.

Moni huoltoasema lopetti korjaamotoiminnan takavuosina, kun autojen tekniikka mutkistui ja korjaaminen alkoi edellyttää kalliita testereitä ja erikoistyökaluja. Yksityiset korjaamot ovat pärjänneet lähinnä erikoistumalla tiettyyn automerkkiin tai osa-alueeseen. Tällainen korjaamotoiminta ei välttämättä sovi huoltoasemalle, jonka tavoitteena on palvella autoilijoita mahdollisimman laajasti. 

Merkkikorjaamoiden yksinvalta takuuaikaisiin määräaikaishuoltoihin murrettiin jo vuosia sitten. Viime vuonna säädetty uusi ryhmäpoikkeusasetus toi alalle oikeasti mahdollisuuden vapaaseen kilpailuun, kun valmistaja ei enää pysty esim. velottamaan kilpailijoita huollon tekemisen edellyttämästä teknisestä tiedosta. Miksi huoltoasema- ja korjaamoketjut eivät yhdistä voimiaan ja palauta huoltoasemille niiden alkuperäistä tehtävää?

Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Haluaisitko ostaa sähkösi ulkomailta?

Pohjoismainen sähkömarkkina avautuu parin vuoden sisään myös kotitalouskuluttajille. Edessä on mittava harmonisointihanke jotta mm. tiedonvaihto-, laskutus- ja kuluttajansuojakysymykset saadaan joka maassa samalle tasolle. Tulevaisuudessa suomalainen kuluttaja voi siis ostaa sähkönsä Ruotsista, Norjasta tai Tanskasta ja vastaavasti suomalaiset energiayhtiöt voivat halutessaan myydä tuotteittaan näiden maiden kuluttajille.

Voimavirta sähkökaapeli - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Harmonisoinnin taustalla on voimakas poliittinen tahtotila avata loppukuluttajamarkkina nykyistä laajemmalle kilpailulle. Tällä hetkellä Suomessa on n. 70 sähkönmyyjää joista yli puolet myy sähköä valtakunnallisesti. Vuosittain noin neljännesmiljoona sähkönkäyttäjää vaihtaa sähköntoimittajaa. Eikö kuluttajilla muka ole tarpeeksi vaihtoehtoja?

Sähkön perushintataso ei tule muuttumaan tarjoajien lukumäärän lisääntyessä, koska kaikkien sähkönmyyjien hinnoittelu pohjautuu edelleen samaan Nord Pool tukkumarkkinaan. Kehitys johtaa välillisesti hintojen nousuun koska käytäntöjen harmonisointi edellyttää mittavia muutoksia sähkönmyyjien toimintamalleissa ja tietojärjestelmissä sekä panostusta mm. monikieliseen asiakaspalveluun. On huomattava, että vaikka yhtiö ei itse lähtisikään myyjäksi muihin maihin, sen on kyettävä toimimaan uuden toimintamallin mukaan. Muutos tuo nousupaineita myös sähkön siirtohintoihin, koska verkkoyhtiöiden on vastaisuudessa kyettävä palvelemaan kaikkien maiden sähkönmyyjien tarpeita. Onko tämä kuluttajan edun mukaista?

Blogikirjoituksessani ”älykkäät sähköverkot - totta vai tarua” peräänkuulutin sähkönmyyjiltä tuotteita jotka toisivat asiakkaille hyötyjä etäluettavien mittarien mahdollistamien toimintamallien kautta. Pohjoismaiseksi avautuvalla markkinalla toive saa entistä vähemmän vastakaikua, koska muissa maissa vastaavat mittarointihankkeet ovat vuosikaupalla Suomea jäljessä. Jos suomalaiset virkamiehet eivät puolusta etujamme tarpeeksi ponnekkaasti ja vaadi muita maita toimenpiteisiin, harmonisoitu järjestelmä rakennetaan sen takapajuisimmankin maan toimintamalliin istuvaksi. Näyttääkin siltä, että Suomi ryhtyy hyvän hyvyyttään muiden maiden testilaboratorioksi.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

lauantai 21. toukokuuta 2011

Kompostointi kannattaa

Kaupungissa asuessani en juuri kiinnittänyt huomiota syntyvän jätteen määrään. Oman osuuteni merkitys taloyhtiön jäteastioiden täyttymisessä oli huomaamaton ja astiat kuitenkin aina tyhjennettiin säännöllisesti niiden täyttöasteesta riippumatta. Omakotitaloon muutettuani olen konkreettisesti huomannut kuinka oleellisesti maatuvan jätteen kompostointi vähentää kaatopaikkajätteen määrää. Kierrätänhän mahdollisimman tarkasti muutkin jätteet, miksi en siis myös biojätteitä kun pystyn tekemään koko kierrätyksen omalla pihamaallani. Kompostin hajuhaitatkin ovat minimaaliset verrattuna sekajäteastiaan johon kipataan myös talousjätteet.

Kompostointi vaatii hieman viitseliäisyyttä, koska ilman huolenpitoa kompostiprosessi pysähtyy kompostin kastuessa, kuivuessa tai biomaterian loppuessa. Kompostoituessaan biomassa tuppaa tiivistymään, joten sitä on aika ajoin käännettävä, lisättävä kuiviketta ja tarvittaessa myös kompostiherätettä. Monet niksit oppii tässäkin asiassa käytännön kautta, mutta perusasiat löytää kootusti esimerkiksi Marttaliiton sivuilta.

Biojätettä kompostiin - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Ohessa muutama lisävinkki kompostoijan toimivaan arkeen:
  • Sopiva sekoitus puutarha- ja talousjätettä takaa tehokkaan kompostoitumisen. Koska puutarhajätettä ei synny ympäri vuoden, käytän ostokuivikkeen sijaan polttopuiden teossa syntyvää purun ja puutikkujen seosta joka on yhtäältä sopivan karkeaa mahdollistaakseen ilman kierron ja toisaalta imukykyistä kuivattaakseen sellaisenaan liian kostean kotitalousjätteen.
  • Talousjätekomposti on vielä ensimmäisen kierron jälkeen jäähtyessään raakaa ja liian voimakasta puutarhassa hyödynnettäväksi. Jälkikompostointiin olen tehnyt purkulaudasta katetun kehikon jossa mullan esiastetta välivarastoidaan vähintään puoli vuotta ennen käyttöä puutarhamullaksi. Kun kehikosta jättää vielä pohjan pois, pääsevät madot ja muut pieneliöt tekemään multakasassa tärkeää työtään.
  • Pitkä pakkaskausi tuppaa hyydyttämään minkä tahansa kotitalouskompostin, ellei uutta biomateriaalia tule kompostoitavaksi merkittäviä määriä. Hajotustoimintaa saa talvisaikaan vauhditettua hautaamalla kompostiin lämmintä vettä sisältävän kanisterin. Tällä konstilla olen saanut kompostin heräämään uudelleen leudommalla talvisäällä ja sen jälkeen komposti onkin taas pysynyt käynnissä yli parinkymmenen asteen pakkasissakin.
Jätelakia lukemattakin ymmärtää, ettei maatuvaa jätettä kannata kuskata kymmeniä kilometrejä. Kompostoinnin ansiosta sekajäteastian tyhjennystä voi harventaa tuntuvasti, mikä tuo kustannussäästöä. Myös seuduilla joissa ei ole talokohtaista keräilyä, saavat kompostoijat yleensä huojennusta jätemaksuihin. Tosin kalliin pikakompostorin hintaa saa näillä säästöillä kuolettaa vuositolkulla. Saahan kompostista toki lopputuotteena ilmaista ja ravinteikasta multaakin, mutta lapiolliseen multaa saa kompostiin tyhjentää monen monta biojäteastiaa - kompostoituessaan biojäte kun tuntuu lähes häviävän. Paras takaisinmaksu taitaa kompostoijalle tullakin edelleen henkisellä puolella.


Lue myös: Villatakki kompostorille

tiistai 10. toukokuuta 2011

Tukeeko työnantajasi työmatkapyöräilyä?

Työmatkojen taittaminen polkupyörällä kuulostaa suorastaan ihanteelliselta ratkaisulta ainakin silloin kun sää on suosiollinen ja etäisyydet kohtuullisia. Samalla kun työmatkat sujuvat ympäristöystävällisesti, saa hyötyliikuntaa ja erillisestä liikuntasuorituksesta vapautuva vapaa-aika tulee ikään kuin kaupan päälle.
Kilpapyörän keskiö- Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Kiireisessä arjessa mukavuus pääsee kuitenkin helposti niskan päälle. Esimerkiksi lapsen kuljetus polkupyörällä useamman kilometrin päähän päivähoitoon on monelle ainakin ympärivuotisena rutiinina liian vaativa ponnistus, puhumattakaan kymmenien kilometrien työmatkoista. Näistäkin haasteista selviäviä arjen sankareita löytyy, mistä heille hatun- tai pitäisikö sanoa kypärännosto.

Takavuosina, kun työmatkani oli muutamia kilometrejä, pyöräilin sen aina sulan maan aikaan. Tällä hetkellä työmatkani on kolmekymmentä kilometriä suuntaansa ja kynnys työmatkapyöräilyyn onkin jo huomattavasti korkeammalla. Toisaalta, ajan polkupyörällä vuosittain tuhansia kilometrejä, joten fyysisenä suorituksena ei nykyinenkään työmatkani pyöräillen ole mahdoton - ainakaan hyvällä säällä ja silloin tällöin toteutettuna. Jonkun kerran olen sitä kokeillutkin.

Toki tuntia aikaisempi herääminenkin vaatii jo ylimääräistä tahdonvoimaa, mutta itselleni kynnystä työmatkapyöräilyyn ovat nostaneet pikemminkin käytännön pikku hankaluudet kuin pitkä etäisyys. Hikiliikunnan jälkeen perillä pitäisi olla helppo peseytymismahdollisuus sekä tila jossa kuivattaa ja säilyttää varusteensa. Myös vaihtovaatteille olisi hyvä olla säilytystilaa jotta niitä ei tarvitse joka päivä kuljettaa mukanaan. Samat tarpeet ovat niillä jotka pystyisivät taittamaan työmatkansa sauvakävellen, rullaluistellen tai hölkäten. Pyöräilijälle myös kulkuvälineen turvallinen säilytys työpäivän ajan on yksi haaste.

Kannustankin työnantajia panostamaan näihin työmatkaliikuntaa tukeviin fasiliteetteihin. Myös työntekijöiden kannattaa ottaa asia avoimesti esille. Takaisinmaksu työnantajalle tulee nousevan työtehon kautta. Kokemuksesta tiedän että kun muut aloittavat työpäivänsä silmät ristissä, työmatkapyöräilijän päivä lähtee liikkeelle reippailun jälkeen heti täysillä.



maanantai 2. toukokuuta 2011

Onko puulämmityskin jo ympäristörikos?

EU:ssa valmistellaan direktiiviä, jossa määritellään päästörajat pientalojen tulisijoille. Direktiivi tulee edellyttämään uusilta takoilta ja muilta tulisijoilta niiden päästöjä ja hyötysuhdetta mittaavien testien läpäisyä. Arvioidaan, että jopa puolet Suomen yli miljoonasta tulisijasta saastuttaa enemmän kuin EU:n tulevat normit sallivat. Mitkä sitten ovat puun polton ympäristövaikutukset, kun niitä pitää oikein direktiivin voimin hillitä?

Takkatuli puulämmitys - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Puun palamisesta muodostuu savukaasua, joka sisältää pääosin hiilidioksidia ja vettä sekä vaihtelevan määrän pienhiukkasia, häkää, hiilivetyjä ja muita terveydelle haitallisia yhdisteitä. Hiilidioksiditaseestaan puun polttaja saa kuitenkin puhtaat paperit, koska puun lasketaan sitoneen kasvaessaan vastaavan määrän hiilidioksidia kuin mitä sen poltossa vapautuu. Sen sijaan pienhiukkaset on nostettu puulämmittäjän syntilistan kärkeen.

Päästöjä muodostuu eniten käytettäessä kosteaa puuta tai muuta polttoon sopimatonta materiaalia - pientalon tulisija kun ei ole mikään jätteenpolttolaitos. Päästöjä muodostuu myös poltettaessa puuta liian pienellä tai suurella ilmamäärällä. Väärät polttoaineet ja väärät polttotavat nostavat pienhiukkaspäästöt jopa kymmenkertaiseksi. Puhtaassa palamisessa valtaosa savusta on vesihöyryä.

Tulenteko ja puun oikeaoppinen polttaminen alkaa olla katoavaa kansanperinnettä, koska tulenkäsittelyä ja tulisijojen käyttöä ei opita enää osana kotiaskareita kuten ennen. Ihmisistä on tullut tulenkäsittelyssä uusavuttomia. Näkisinkin, että neuvonta ja valistus ovat tässäkin asiassa avainasemassa. Ohjeita oikeanlaiseen tulisijojen käyttöön ja puun polttoon löytyy muun muassa nuohousalan keskusliiton verkkopalvelusta.

Suuntaus ja direktiivinkin taka-ajatus on toki oikea - satsaus polttotekniikkaan ja palamisen hallintaan näkyy ennen pitkää ilmanlaadussa. Tulisijakantahan kuitenkin uusiutuu ajanoloon ja tekniikka kehittyy koko ajan. Uusien tulisijojen päästöt ovat ilman direktiiviäkin noin puolet vanhojen tulisijojen päästöistä.

Puunpolton rajoituksissa onkin varottava joutumasta ojasta allikkoon. Haja-asutusalueilla etenkin vanhemmassa rakennuskannassa on normaalia että sähkölämmitys ja tulisijat täydentävät tosiaan. Niinpä puun polton rajoittaminen johtaa lisääntyvään sähköntarpeeseen, jolla myös on omat ympäristövaikutuksensa. Sähköriippuvuuttakaan ei voi määrättömästi lisätä. Toivottavasti olemme oppineet viimeaikaisista myrskytuhoista ja lumikuormien aiheuttamista sähkökatkoista edes sen, että syrjäseutujen sähköhuolto on haavoittuvainen. Taloudellisistakin näkökulmasta katsoen on oleellinen ero siinä, lämpeneekö mökki lähimetsästä kerätyillä puunrangoilla vai sähköpattereilla.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Syrjäkylät eivät sovi yhdyskuntarakenteeseen

Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on kunnissa päätään nostava muotivirtaus ja Tampereen seutukunta on ryhtynyt tämän kehityksen suunnannäyttäjäksi. Alueen kunnat ovat julkaisseet suunnitelman jolla halutaan suitsia rakentamista haja-asutusalueille. Taajamien lievealueille rakennuslupia ei myönnettäisi enää lainkaan.

Ruostunut niittokone metsässä - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Suunnitelman johdannossa puhutaan kauniisti maaseudun elinkelpoisuuden tukemisesta ja rakentamisen ohjaamisesta kyliin. Käytännössä suunnitelman toteuttaminen johtaisi monessa pienemmässä kyläyhteisössä päinvastaiseen suuntaan.

Suunnitelman mukaan niissä kylissä joilla ei ole keskitettyä vesihuoltoa ja joista julkinen liikenne on ajettu alas, rakennuspaikka vaatisi jopa 10-15 hehtaarin ”tontin”. Monin paikoin tämä edellyttäisi usean kiinteistön yhdistämistä rakennusluvan saamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaisi uudisrakentamisen täyskieltoa. Vai kuinka moni uudisrakentaja haluaa samalla maan- tai metsänomistajaksi?

Vaikka uudisraivaajahenkeä vielä löytyisikin, pinta-alarajoituksista johtuvien etäisyyksien vuoksi kylämäisiä yhteisöjä ei enää syntyisi. Syrjäseuduille viime vuosina puhallettu positiivinen vire hyytyisi juuri kun ne ovat alkaneet toipua maatalouselinkeinon rakennemuutosta seuranneesta muuttotappiosta. Pientalorakentamisen kohtuuton rajoittaminen johtaisi lopulta kyläkuolemiin.

Tampereen seutukunnan suunnitelman perusteissa todetaan, että asukkaiden sujuva arki on yhä enemmän riippuvainen tekniikasta, sähköstä ja kulkemisesta. Tämä on totta, mutta ihmisellä tulee silti olla vapaus valita asuinpaikkansa niin kuin parhaaksi katsoo jos haluaa itse maksaa kaivonsa, puhdistamonsa ja tiensä. Uskokaa tai älkää, mutta moni haluaa asua luonnon helmassa silläkin uhalla että kahvit saattaa joskus joutua keittämään puuhellalla.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Kyseenalaiset keinot nopeusvalvonnassa

Nyt on oikein tutkimuksin todistettu että liikenteen nopeusvalvontakamerat laskevat autojen keskinopeuksia. Onko joku epäillyt että näin ei kävisi? Ongelmahan on että kameratolpat laskevat ajonopeuksia liikaa.

Ylinopeus kameravalvonta - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Kameravalvotuilla tieosuuksilla autoilijat ajavat pääsääntöisesti mittarin mukaan sallittua nopeutta. Testien mukaan yleisimpien autojen nopeusmittarit näyttävät kuitenkin 5-10% liikaa. Minkään auton mittari ei valehtele toiseen suuntaan koska autovalmistajat poissulkevat sen mahdollisuuden että ylinopeus johtuisi mittarivirheestä. Kameratolpan kohdalla ajetaan siis jo mittarinkin perusteella turhan hiljaa ja siihen lisätään vielä kuljettajakohtainen varmuusmarginaali.

Toinen nopeusvalvontakameroihin liittyvä ilmiö on että ne tekevät etenkin vilkkailla tieosuuksilla liikenteestä nykivää. Äkkijarrutukset kameratolpan kohdalla saavat liikennevirrassa aikaan haitariliikkeen, jolloin turvallisuusnäkökulmastakin katsoen menetetään suuri osa siitä hyödystä mitä keskinopeuksien laskulla saadaan.

Englannissa ollaankin jo purkamassa kamerajärjestelmää niiden aiheuttamien peräänajojen vuoksi mutta Suomessa kameroita kylvetään koko ajan lisää tienposkiin. Tänä keväänä on taas päätetty varustaa tuhat tiekilometriä lisää nopeusvalvontakameroilla - lasku 3,7 miljoonaa euroa.

Peltipoliisien pääkoppaan yritetään myös takoa lisää järkeä jotta saada ne mittaamaan keskinopeuksia kameratolppien välillä. Viime kesänä viitostiellä kokeillun keskinopeusseurannan kokemusten pohjalta haetaan yhä uusia teknisiä ratkaisuja.

Miten näihin kaikkiin vempaimiin on varaa jos ei ole olosuhteiden mukaan muuttuviin nopeusrajoituskyltteihinkään? Sinänsä keskinopeuksien mittaus olisi hyvä keksintö jos rangaistus hetkellisestä ylinopeudesta kumoutuisi mikäli keskinopeus pysyisi sallitulla alueella. Mutta eihän se niin mene, sehän edistäisi liikenteen sujuvuutta.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Koulurakennuksen kuolinkamppailu

Katson surullisena harmaassa kevätsäässä riutuvaa kouluvanhusta. Tuuli tuivertaa rakennuksen avoimissa oviaukoissa ja ikkunoissa. Vesi tippuu rikkinäisen katon läpi pehmittäen lautapermantoa säälimättömästi. Paljon iloa ja eloa nähnyt pallokenttä kasvaa nyt reidenvahvuista koivua ja ruostunut rekkitanko piiloutuu kuusinäreikön sisään.

Autiotalon ovi - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Koulun karu kohtalo riipaisee sydäntä, etenkin kun tietää kuinka merkittäviä ponnistuksia sen saanti kylälle aikoinaan vaati. Omaa koulua oli anottu jo ennen yleistä oppivelvollisuutta, koska usean kunnan rajamailla asuville kylän lapsille konkreettisesti pitkä opintie koettiin sivistyksen leviämisen esteeksi. Vihdoin 1930-luvun alussa kunnat pääsivät sopuun koulun rakentamisesta ja upea hirsirakennus nousi kylän parhaalle paikalle. Tulevaisuus näytti valoisalta, ja 1950-luvulla koulu sai vielä laajennusosankin.

Koulun opettajilla oli kyläyhteisössä keskeinen rooli. Näiden kansankynttilöiden aktiivinen toiminta edesauttoi mm. postinkannon laajentamista viiteen päivään viikossa ja puhelinosuuskunnan perustamista. Opettaja edisti aikanaan myös koulun ja sitä myöten koko kylän sähköistystä. Koulusta tuli kylän toiminnan keskus ja varsinaisen koulutoiminnan lisäksi tiloja käytettiin mm. kylän nuorisoseuran, lähetysompeluseuran, sekakuoron ja pienviljelijäyhdistyksen tilaisuuksiin. Koululla vietetyt äitienpäiväjuhlat olivat kylällä vuoden kohokohta.

Nyt koulu on hylätty ja jätetty termiittien armoille. Autio rakennus kaukana kaupungista houkuttaa monenlaista kulkijaa ja se saakin toimia milloin nuorison biletysmestana, milloin värikuulasotajoukkojen taistelutantereena. Uudempi lautarakenteinen osa koulusta on raiskattu jo romahtamispisteeseen, mutta 1930-luvun hirsirakennus seisoo vielä ryhdikkäästi paikallaan, kiitos katon tehneen peltisepän.

Toivon, että tämä kunniakkaan historian omaava rakennus saisi arvoisensa lopun. Pystyisitkö sinä antamaan terveille, käsin veistetyille kuuden tuuman hirsille uuden elämän? Tai tiedätkö jonkun jolla olisi taitoa ja tahtoa päästää kouluvanhus kärsimyksistään?


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

torstai 7. huhtikuuta 2011

Tsunami iskee sähkölaskuusi

Nyt kun Japanin maanjäristyksestä on kulunut liki kuukausi ja järistystä seuranneessa tsunamissa vaurioituneet ydinvoimalat on saatettu edes jotakuinkin vakaaseen tilaan, on aika tarkastella tapahtumien vaikutuksia energiamarkkinaan ja sitä kautta meille sähkön kotitalouskuluttajille.

Jonkinlaista uutta nousukauttaan elänyt ydinvoima joutui Japanin tapahtumien vuoksi yhtäkkiä poliittiseen epäsuosioon. EU-alueella tämä näkyy kaikkien ydinvoimalaitosten turvajärjestelmien tarkastamisena, mikä on luonnollisesti hyvä asia. Saksa meni kuitenkin vielä pidemmälle ja pysäytti kaikki vanhimmat ydinvoimalansa. Moinen ylireagointi ei ole omiaan lisäämään uskoa toimivaan energiamarkkinaan. Miten kukaan voi toimia pitkäjänteisesti markkinalla, jonka fundamentit voidaan kääntää hetkessä ylösalaisin poliittisilla päätöksillä?

Maailmankartta ja trendikäyrä - Copyright Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fiSaksan päätös onkin tuorein esimerkki energia-asioita iät ajat riivanneesta poliittisesta epävarmuudesta, joka jo sinällään on omiaan nostamaan sähkön hintaa. Niin poliittiset kuin muutkin riskit näkyvät markkinalla toimijoille korkeina suojauskustannuksina.

Tilanne Saksassa heijastuu välittömästi myös meille Pohjoismaihin, koska siirtoyhteydet ja markkinamekanismit kytkevät meidät yhä tiiviimmin Keski-Eurooppaan. Lyhyellä aikavälillä ydinvoimalle ei ole ympäristöystävällistä vaihtoehtoa, joten ydinvoimatuotannon notkahdus johtaa väistämättä kivihiilen ja maakaasun käytön lisääntymiseen. Näiden kalliimpien fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien tuotantomuotojen lisäys nostaa paitsi kyseisten polttoaineiden, myös päästöoikeuksien kysyntää ja hintaa.

Sähkön loppukäyttäjä onkin nyt tukalassa tilanteessa - etenkin, jos toimenpiteet oman energiankäytön tehostamiseksi on jo tehty. Kaikki kustannustekijät osoittavat koilliseen.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!