tiistai 21. joulukuuta 2010

Taas kaikki kauniit muistot

Lapsuudenkodissani joulu oli perisuomalaiseen tapaan vuoden suurin juhla jota valmisteltiin viikkotolkulla. Pakastinta kun ei ollut, tapasi juhlaruokien ja leivonnaisten valmistaminen ruuhkautumaan joulunalusviikolle jolloin leivinuuni lämpeni lähes päivittäin ja äiti teki pitkiä päiviä. Kaiken kukkuraksi pukinkonttiinkin piti salassa tehdä pehmoisia paketteja.


Joulupipareita - Kuvatoimisto Albumi www.albumi.fi
 Joulunalusaikana kodin valtasikin milloin mikäkin tuoksu; vastaleivottu ruisleipä, lanttulaatikko, pulla, lämmin kaljavierre,… jopa vastemielinen lipeäkalan hajukin kuului jotenkin asiaan. Sinänsä joulunalusviikolla tarjotut ruoat olivat varsin arkisia ja jopa niukkoja jotta juhlapöytä erottuisi edukseen.

Isä oli tuonut joulukuusen jo aiemmin valmiiksi liiteriin käydessään hevosen kanssa metsätöissä. Kelistä riippuen kuusi saatettiin tuoda sisälle sulamaan jo aatonaattona, mutta koristelu tehtiin vasta aattona. Aattoaamu menikin vielä viimeisissä joulusiivouksissa ja muissa valmisteluissa, mutta siitä äiti piti huolen että kaikki oli valmista joulurauhan julistukseen mennessä.

Jouluaaton lounas kuitattiin yleensä riisipuurolla ja rusinasopalla ja nälkää säästettiin aattoillan juhla-ateriaan. Joulun makuelämyksiin kuului laatikkoruokien lisäksi mm. äidin mainetta niittänyt kotikalja, itse teurastetun sian kinkku ja katon rajassa leipävartaassa kuivatettu hapanleipä. Kuvaavaa sen ajan toimeentulolle on, että lähes kaikki tarjottava mausteita ja joulukaloja lukuun ottamatta oli valmistettu itse ja ainekset niihin kasvatettu omalla tilalla.

Jouluaattona käytiin muistamassa joululämpimäisellä mummoani joka asui naapurimökissä. Myös eläimet huomioitiin; linnuille haettiin navetan parvelta syksyllä sidottu kauralyhde, lehmille ja muille kotieläimille annettiin ylimääräisiä herkkupaloja ja hiirenpyydyksetkin otettiin pois vireestä. Haudoilla samoin kuin joulukirkossa käytiin niinä jouluina kun kyyti saatiin järjestettyä, autoa kun ei meillä ollut. 
Joulukuusenkoristeet - Kuvatoimisto Albumi www.albumi.fi

Joulupukin itsensä muistan käyneen muutamana vuonna, mutta myöhemmin hänen kerrottiin olevan niin kiireinen että tontut hoitivat lahjojen jakelun. Niinpä lahjat olivat ilmestyneet kuin ihmeen kaupalla kuusen alle ollessamme veljeni kanssa pihasaunassa ja vanhempien ollessa vielä navetalla. Muistan kuinka jokin vuosi yritin kurkkia huuruisesta saunan ikkunastakin pimeään pihaan enkä nähnyt hiiskaustakaan tonttujoukosta, mutta niin vain lahjat olivat paikalleen löytäneet. Lahjojen jaon ja jouluherkkujen syönnin lisäksi aattoillan ohjelmaan kuului joululaulujen laulaminen ja jouluevankeliumin lukeminen. Joulunpyhät rauhoitettiin yhdessäololle.

Jos ei tuolloinkaan eletty yltäkylläisyydessä, ei leipä ollut aina ollut niinkään leveää. Muistona vanhempieni näkemistä niukkuuden vuosista minulla on vieläkin tallessa äidin hopeavärillä maalaamat kuusenkävyt joita hän käytti kuusenkoristeina valmistaessaan ensimmäistä oman perheensä joulua. Ripustan ne tänäkin jouluna oman joulukuuseni latvaan kiitollisena lapsuudenkodin lämpimistä muistoista ja siitä että minulla on nyt itselläni koti, perhe ja työ jolla elää.

Päätän muistelmani otsinkon joululaulun sanoihin. Äitini kuunteli kyseisen laulun radiosta aina joulurauhan julistuksen jälkeen. Siitä alkoi meillä varsinainen joulun vietto..

Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen
Lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen
Ani aikaisin puku parhain mun ylleni puettiin
Oli kirkossa oltu varhain, nyt sanaa luettiin

Nyt kuului äidin ääni niin hartain paatoksin
Hänen olkaansa nojasin pääni ja hiljaa kuuntelin
Mitä ymmärsin, sit' en tiedä, pyhätunnelman muistan vain
Sitä milloinkaan ei viedä, ei ryöstetä sielustain

Näin muistot rakkahimmat taas elpyy uudelleen
Ja sanat siunaavimmat taas lankee sydämeen
Niitä lausu ei enää kukaan, mut' niiden tunnelman
Saa joka joululta mukaan tueks' vuoden vaikean

Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen
Lumivalkeat pellot, puistot ja juhla Jeesuksen



Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti