perjantai 26. marraskuuta 2010

Järkeä jätevesien käsittelyyn

Eikö kymmenen vuottakaan riitä siirtymäajakasi?

Haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen määräykset ovat koskeneet uudisrakennuksia ja rakennusluvan alaisia remonttikohteita jo vuoden 2004 alusta. Asetuksen mielekkyys on kuitenkin noussut puheenaiheeksi vasta nyt, kun vanhojen kiinteistöjen siirtymäaika lähenee loppuaan. Eikö kymmenen vuoden siirtymäaika ole riittävä? Siirtymäkauden pidentäminen tai vapautus tietylle ikäluokalle eivät ratkaise ongelmaa vaan lykkäävät sitä aina vain tuonnemmaksi.

Markkinoilla olevien menetelmien ja laitteiden runsaus on osaltaan hämmentänyt kiinteistöjen omistajia ja pitkittänyt päätöksentekoa. Näin etenkin kun kukin valmistaja ja kauppias kehuu vain omaa tuotettaan.  Puolueetontakin tietoa eri vaihtoehdoista on kuitenkin saatavilla. Esimerkkinä Pirkanmaalla Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistys tarjoaa puolueetonta jätevesineuvontaa haja-asutusalueiden asukkaille.

Jätevesiasetuksen tarkoituksena on vähentää kiinteistöjen haitallisia vaikutuksia järviin ja pohjavesiin alueilla joissa ei ole viemäriverkostoa.  Näillä alueilla asuu viidennes suomalaisista ja uskonkin, että kukaan ei kyseenalaista asetuksen tavoitteiden tärkeyttä. Kompastuskivi onkin asetukseen kirjatut varsin tiukat raja-arvot joihin harva laitevalmistaja tuntuu käytännössä pääsevän.

Jätevesien puhdistus ei vaadi rakettitiedettä

Jätevesien pienpuhdistamo - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Jäteveden puhdistuksessa on kyse lähinnä orgaanisen aineen, fosforin ja typen poistosta. Puhdistukseen käytetään mekaanisia, kemiallisia ja biologisia menetelmiä joita kaikkia tarvitaan hyvään lopputulokseen pääsemiseksi. Mekaaninen puhdistus tehdään saostuksen jälkeisessä suodatuksessa. Perinteisesti tähän on käytetty suodinkenttää jossa jäteveden sisältämä kiintoaine tarttuu maahiukkasiin. Suodinkenttä on kuitenkin jo lähtökohtaisesti hölmö ratkaisu; toimiakseen se vaatii määrävälein maanvaihdon. Kuka haluaa kaivattaa pihansa auki kymmenen vuoden välein, jopa useammin? Järkevämpää onkin tehdä suodatus erillisessä suodattimessa jonka suodatinosa on vaihdettavissa normaalina huoltotoimenpiteenä. Kunhan suodattimen ilmanvaihto toimii, suodatinmateriaalissa elävät bakteerit ja muut pieneliöt käyttävät jäteveden epäpuhtauksia ravinnokseen ja huolehtivat puhdistusprosessin biologisesta osasta aivan itsekseen samoin kuin suodinkentän maaperässä.
Haastavin osa puhdistuksessa onkin typen ja fosforin poisto joihin suodatin ja pieneliökannat eivät pysty kuin osittain. Lisäksi tarvitaan kemiallisia prosesseja ja kemikaaleja. Kunhan jätevesi viipyy järjestelmässä riittävän kauan, edesauttaa biologista puhdistusvaihetta ruokkiva ilmanvaihto myös vesistöjen happea kuluttavien typpiyhdisteiden hapettumista nitraatiksi josta typpi on pelkistettävissä typpikaasuksi.  Jätevedessä liuenneena olevaa fosforia voidaan puolestaan poistaa muuttamalla se kemikaalien avulla kiinteään muotoon, jolloin se saostuu muun kiinteän aineen mukana. Tähänkään ei tarvita sen kummempaa tekniikkaa kuin syöttää kemikaalia osavina annoksina jäteveden sekaan esim. kiinnittämällä kemikaalia sisältävä kehikko WC-pytyn reunaan raikastimen tapaan.

Toimivaksi todettujen menetelmien pitää riittää

Kohtuullisen tasoinen jätevesien käsittely on siis toteutettavissa toimintavarmasti ilman ainoatakaan pumppua, piuhaa tai anturia. Eikä kuvatunlaisen järjestelmän rakennuskustannuksissa puhuta kymppitonneista kuten julkisuudessa on peloteltu. Ainoat huoltotoimenpiteetkin ovat totutun sakokaivojen tyhjennyksen lisäksi suodattimen vaihto vuoden-parin välein ja kemikaalin riittävyydestä huolehtiminen. Läheskään kaikissa tapauksissa ei tarvita edes uutta suodinyksikköä, olemassa oleviin imeytyskenttiin riittää yleensä pelkkä kemikaalin lisäys. Eikö tämä kannattaisi tehdä joka tapauksessa vaikka kukaan ei siihen velvoittaisikaan? Ei kai kukaan omaa asuinympäristöään tahallaan likaa?

Jos edellä kuvatulla yksinkertaisella järjestelyllä ei päästä vaadittuihin raja-arvoihin, on raja-arvoja muutettava. Monesta omakotitaloasujasta ei nimittäin ole puhdistamonhoitajaksi joten tässäkin asiassa yksinkertaisimmat ratkaisut ovat niitä kokonaisuuden kannalta toimivimpia. Ympäristönkin kannalta on parempi ehkä hieman huonomman puhdistustuloksen antava mutta toimiva menetelmä kuin huollon puutteessa toimimaton puhdistamo joka päästää kaiken lävitseen. Häviäjiä maalaisjärjen käytössä ovat vain puhdistamojen valmistajat.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

2 kommenttia:

  1. Määräysten kirjaaminen perustuslakivaliokunnan mietinnon mukaisesti asetuksen sijaan lakiin ei muuta perusasetelmaa mihinkään.

    VastaaPoista
  2. Moro,

    Tämäkin on mielenkiintoinen aihe, eikä aivan käy minun maalaisjärkeeni jokatilanteessa.

    Meillä nimittäin sakokaivojen vieressä on viljeltyä peltoa, jonne joka kevät mietin pää savuten, että mitähän lannoitetta kaupasta hakisi, että kasvusto saisi riittävästi fosforia ja typpeä. Samaan aikaan omasta biojätetuotannosta pitäisi miettiä, miten saisi fosforin ja typen määrän mahdollisimman pieneksi. Äkkiseltään kuulostaa meidän tapauksessa hölmöläisen hommalta ja sitähän se onkin. :)
    Ymmärrän hyvin, että normaalissa pientaloasumisessa, missä ei harrasteta maanviljelyä, tämäkin oma biojäterasite on järkevä hoitaa kunnolla pois, mutta maatloilla se on täysin kaikkien luonnonvarojen haaskausta, että tämä ilmaiseksi tuleva lannoite hukataan ja haetaan kaupasta tilalle samaa tavaraa ja vielä kovalla hinnalla.

    VastaaPoista