torstai 28. lokakuuta 2010

Paluu tulevaisuuteen

Nuoruusvuoteni maaseudun rauhassa olivat työnteon sävyttämiä mutta onnellisia. Vaikka kesällä oltiin paljon peltotöissä ja talvellakin navetalla vanhempien apuna, ehdittiin vapaa-aikana koluta isoveljen opastuksella niin lähimetsät kuin järvetkin. Näistä lähtökohdista työstä tuli pienestä pitäen luonnollinen osa elämää ja rinnakkaiselosta luonnon kanssa itsestäänselvyys.

Kouluaikana tunsin monesti asuvani syrjässä ja jopa kadehdin niitä jotka asuivat keskustan jylhissä kerrostaloissa. En osannut arvostaa sitä että tiesin kuinka pellava häkilöidään ja hevosen sitolkkaremmi sidotaan. Aikuistuttuani ja kaupunkiin muutettuani tiedostin että vietin sisältörikkaan lapsuuden keskellä ruuhkasuomea ja ainakin nykymittapuun mukaan lähellä asutuskeskuksia.

Mies ja kottikärryt puutarhatöissä - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Noista ajoista on maaviljelyksen merkitys kotikylälleni rajusti pienentynyt ja kotitilani tapaan on moni navetta tyhjentynyt sarvipäistä. Kauppa ja koulu oli kylältä jo tuolloin lakkautettu, mutta kauppa-auto sentään kulki parhaimmillaan kolmestikin viikossa ja linja-autokin useamman vuoron päivässä. Nykyään ei ole niitäkään palveluita, mutta silti uhka kylän autioitumisesta on väistynyt ja muuttoliike on kääntynyt takaisin maaseudulle. Ihmiset arvostavat jälleen luonnonläheistä ja rauhallista elinympäristöä.

Itse koin herätyksen viitisen vuotta sitten kun työpäivän jälkeen lähdin kuulaana kevätiltana haravoimaan tyhjillään olevan synnyinkotini pihamaata. Hämärtyvässä illassa kosteasta maasta nouseva keväinen tuoksu, valtaojan tulvavesien kohina ja mustarastaan verkkainen viheltely herättivät mielessäni poikavuosien muistot ja saivat minut päättämään; "tänne minä kuulun, tänne tahdon takaisin". Siitä lähti liikkeelle kahden vuoden peruskorjausprojekti jossa isäni oman metsän puista rakentama talo remontoitiin läpikotaisin ja laajennettiin oman perheeni uudeksi kodiksi. Maalle takaisin muutettuani olen nauttinut elämästäni aivan uudella tavalla. Tunnen itseni osaksi historian jatkumoa tallatessani samoja pihapolkuja kuin edellisetkin sukupolvet aikoinaan ja opettaessani luonnon ihmeitä omille lapsilleni.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti