lauantai 30. lokakuuta 2010

Verokarhu tallustelisi kinttupolkuakin

Meille joukkoliikenteen ulottumattomissa asuville verottaja huomioi työmatkakustannukset oman auton käytön mukaan. Sain syksyllä veroviranomaiselta kirjeen jossa se kertoi selvittäneensä netin karttapalvelun avulla että työmatkani lyhenisi lähes kilometrillä jos käyttäisin ilmoittamani reitin sijaan metsäautotietä. Aikaahan siihen köröttelyyn menisi paljon enemmän kuin parempikuntoista maantietä pitkin mutta väliäkös sillä – pykälien mukaan asunnon ja työpaikan välisten matkakulujen korvaus on laskettava lyhintä reittiä käyttäen. Reitin todellinen käytettävyys jääkin sitten viranomaisen tulkinnan varaan.

Ilmeisesti verottaja oli myös huomioinut sen että käytössäni on nelivetoauto, koska kyseinen väylä ei välttämättä ole ympäri vuoden normaalilla henkilöautolla ajettavassa kunnossa. Kärrypolusta aikojen saatossa tieksi muuttuneen väylän kunnossapito on satunnaista, savihaudat ovat routa-aikaan syviä ja tietä ei edes aurata säännöllisesti. Silläkään ei näemmä ollut merkitystä että ko. tien osakkaat eli tienvarren maanomistajat vastustavat läpiajoa ja puuhaavat tielle ajon estävää puomia.

Kelirikko maantiellä - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Veroviranomaisen tulkinnan täytäntöönpano ei olisi kaatanut talouttani, näkemyseron vaikutus työmatkavähennyksiini olisi ollut alle sata euroa vuodessa. Tulkinta oli kuitenkin sen verran maalaisjärjen vastainen että tein asiasta kirjallisen selvityksen. Ja kas – selvitys hyväksyttiin ja voin laskea työmatkakuluni vastedeskin ajokelpoista reittiä pitkin.

Se tässä prosessissa jäi mietityttämään että kohdistaako veroviranomainen resurssinsa oikein – eikö verotuksessa tosiaan ole isompia epäkohtia selvitettävänä kuin epäily alle kilometrin laskentavirheestä 30 km:n työmatkalla?

Kokonaan toinen asia on, että todellisuudessa työmatkani on kymmenkunta kilometriä tätä laskennallista matkaa pidempi, koska työmatkan ohessa perheen nuorimmainen on kuljetettava kuntakeskukseen päiväkotiin ja takaisin. Lieneekin liikaa toivottu että matkavähennys laskettaisiin todellisten kulujen mukaan.


torstai 28. lokakuuta 2010

Paluu tulevaisuuteen

Nuoruusvuoteni maaseudun rauhassa olivat työnteon sävyttämiä mutta onnellisia. Vaikka kesällä oltiin paljon peltotöissä ja talvellakin navetalla vanhempien apuna, ehdittiin vapaa-aikana koluta isoveljen opastuksella niin lähimetsät kuin järvetkin. Näistä lähtökohdista työstä tuli pienestä pitäen luonnollinen osa elämää ja rinnakkaiselosta luonnon kanssa itsestäänselvyys.

Kouluaikana tunsin monesti asuvani syrjässä ja jopa kadehdin niitä jotka asuivat keskustan jylhissä kerrostaloissa. En osannut arvostaa sitä että tiesin kuinka pellava häkilöidään ja hevosen sitolkkaremmi sidotaan. Aikuistuttuani ja kaupunkiin muutettuani tiedostin että vietin sisältörikkaan lapsuuden keskellä ruuhkasuomea ja ainakin nykymittapuun mukaan lähellä asutuskeskuksia.

Mies ja kottikärryt puutarhatöissä - Kuvatoimisto Albumi - www.albumi.fi
Noista ajoista on maaviljelyksen merkitys kotikylälleni rajusti pienentynyt ja kotitilani tapaan on moni navetta tyhjentynyt sarvipäistä. Kauppa ja koulu oli kylältä jo tuolloin lakkautettu, mutta kauppa-auto sentään kulki parhaimmillaan kolmestikin viikossa ja linja-autokin useamman vuoron päivässä. Nykyään ei ole niitäkään palveluita, mutta silti uhka kylän autioitumisesta on väistynyt ja muuttoliike on kääntynyt takaisin maaseudulle. Ihmiset arvostavat jälleen luonnonläheistä ja rauhallista elinympäristöä.

Itse koin herätyksen viitisen vuotta sitten kun työpäivän jälkeen lähdin kuulaana kevätiltana haravoimaan tyhjillään olevan synnyinkotini pihamaata. Hämärtyvässä illassa kosteasta maasta nouseva keväinen tuoksu, valtaojan tulvavesien kohina ja mustarastaan verkkainen viheltely herättivät mielessäni poikavuosien muistot ja saivat minut päättämään; "tänne minä kuulun, tänne tahdon takaisin". Siitä lähti liikkeelle kahden vuoden peruskorjausprojekti jossa isäni oman metsän puista rakentama talo remontoitiin läpikotaisin ja laajennettiin oman perheeni uudeksi kodiksi. Maalle takaisin muutettuani olen nauttinut elämästäni aivan uudella tavalla. Tunnen itseni osaksi historian jatkumoa tallatessani samoja pihapolkuja kuin edellisetkin sukupolvet aikoinaan ja opettaessani luonnon ihmeitä omille lapsilleni.


Jos pidit tästä artikkelista, voit kiittää kertomalla siitä kavereillesi esimerkiksi Facebookin tai Twitterin kautta oheisten jakopainikkeiden avulla. Tai jätä kommentti, pidit sitten tai et. Kiitos!